Talous mätänee ...

“Kala mätänee päästä”, sanoo englantilainen; Raimo Sailas kirjoittaa Helsingin Sanomien kolumnissa tänään 25.2.14: ”Hallituksen marraskuussa hyväksymä rakennepoliittinen ohjelma on vain lista asioista, joista pitäisi päättää”.

Sen verran lueskelin sanomalehti- ja nettiuutisia kyseisestä ohjelmasta, että en usko sen sisältävän laisinkaan sellaisia rakenneuudistuksia, jotka uudistaisivat talouttamme siten, että työnvälitystoimistoissa olevalle 640000 työnhakijalle perustettaisiin työpaikat yksityisten tai julkisten työnantajien toimesta seuraavan seitsemän vuoden kuluessa.

Ainut työllisyyden kohentamista koskeva lausuma Sailaksen kolumnissa on: ”arvonlisäverokantoja yhtenäistämällä ja veropohjia laajentamalla nopeutettaisiin kasvua ja parannettaisiin työllisyyttä”, mutta tästäkään ajatuskulusta Sailas ei esitä mitään perusteluja.

Jos hän osaisi sen tehdä, hän kykenisi näkemään lukuisia muita lainsäädännöllisiä edistysaskeleita, jotka johtaisivat välittömästi Keynesin tehokkaan kysynnän kasvuun ja työttömyyden alentumiseen ja jotka parantaisivat samalla voimakkaasti valtiontaloutta. - Eikä Sailaksen tarvitsisi arvailla sitä, mille aloille työpaikat syntyisivät; vanhat nokiat, siurot, vaskuut ja pourut työllistäisivät näkymättömästi uusien näkyvien, mutta tällä hetkellä vielä nimettömien ohella.

Mutta Sailas tietää: "Nyt pitäisi keskittyä menojen karsintaan".

Kovin paksu on Kataisen eurososialistisen hallituksen ja sen neuvonantajien silmillä oleva ideologinen huntu.

Sopeutusten jaksotus on kallein vaihtoehto

"Katainen väläytti leikkausten jaksottamista", kertoi kotiin jaettu Metro-lehden maksullinen painos tänä aamuna; "Leikkausten aikataulu levällään" on sen nettiversion otsikko; poliitikkojen ikioma, veronmaksajien turvaama YLE uutisoi saman: "valtion säästötarpeen kuittaamista voidaan lykätä parilla vuodella" (mitähän kuittaaminen tarkoittaa tässä yhteydessä?).

Vasemmisto näyttää lopullisesti ottaneen vallan Kataisen eurososialistisessa hallituksessa; pääministeri ei enää ole isäntä talossaan. Nythän maksamme laskua siitä, ettei Lipponen lupauksensa mukaisesti puolittanut työttömyyttä vaalikaudessa 1995-1999, koska hänkään ei ollut isäntä hallituksessaan. Työmarkkinoidemme uudistus jäi silloin tekemättä.

Jos hallitus panisi toimeen todellisen perestroikan, rakenneuudistuksen, sen ei tarvitsisi tehdä mitään makrotasoa koskevia menoleikkauksia ja veronkorotuksia, ainoastaan julkisen sektorin sisäisiä.

Koska Katainen ei ole isäntä eikä Urpilainen emäntä hallituksessa, he eivät saa puhua työpaikkoja luovasta työmarkkinauudistuksesta, vaan menoleikkausten ja veronkorotustarpeen jaksottamisesta tuleville vuosille.

Tällainen puhe edustaa valtaista riskinottoa talouspolitiikassa. Se on sama asia kuin, jos insinöörien pitäisi lähettää avaruusraketti kuuhun, poliitikot sanoisivat, että ette ammukaan rakettia siten, että se menisi kuuhun pienimmällä energiavarastolla (A-vaihtoehto), vaan antaa raketin kierrellä ensin maanvetovoiman piirissä ja sitten vasta suuntautua kohti kuuta, kunhan olemme ensin katselleet yön aikana rakettia tähtitaivaalla (B-vaihtoehto) ja me poliitikot annamme luvan kuuhun suuntautumiseen. B-vaihtoehdossa vaadittava energiavarasto lähtöhetkellä on luonnollisesti moninkertainen A-vaihtoehtoon nähden, jossa maan vetovoiman voittamisen vaatima energiavarasto on minimoitu.

Analogiassa raketin kuuhun lähettämisen vaatima lähtöenergia vastaa kansantaloudelta vaadittavaa uhrausta, BKT:n menetystä A-vaihtoehdossa (= sopeutukset heti) ja B-vaihtoehdossa (= sopeutukset vasta kun on pakko). Luonnollisesti on vielä C-vaihtoehto: kun raketin kuuhun suuntautumista on lykätty, sen lähtöenergia onkin maata kierrellessä kulunut niin paljon, ettei polttoaine enää riitä kuulentoon, vaan raketin on palattava maahan, jolloin raketin koko lähtöenergia tuhlautuu.

Kansa kärsii; 650 tuhatta työnhakijaa työvoimatoimistoissa ei vielä ole riittävä vastavoima työmarkkinoiden sisäpiiriläisten etuja vartoivalle hallituksellemme.

Työmarkkinauudistus: Peter Hartz neuvoo Ranskaa?

Peter Hartz tuli kuuluisaksi Saksan toteuttamista työmarkkinauudistuksista, joiden valmistelua hän johti Gerhard Schröderin (SDP) hallituksen aikana. Silloin Saksa oli Euroopan sairas mies, nyt kilpailukyvyltään EU:n ehdoton talousmahti.

Ranskan sosialistihallituksellekin näyttää tulleen kiire saada useampi ranskalainen tienaamaan leipänsä palkkatöissä. Volkswagenin entisen henkilöstöjohtajan neuvot kelpaavat jo presidentti Hollandelle; Ranska on nyt vuorostaan Euroopan sairas mies.

Sen sijaan Kataisen eurososialistinen hallitus on täysin välinpitämätön työmarkkinauudistuksen tarpeesta. Jo valtiovarainministerinä Kataisen "valtio velkaantuu" -ihmettelyt kuulostivat sadistiselta antautumiselta, nyt leikkaustarpeet viimeistäänkin ovat sitä.

Toteuttamalla työmarkkinauudistuksen hallituksen ei tarvitsisi leikata mitään miljardeja; ainoastaan julkisen sektorin sisäisiä rahojen uudelleenjakoja jouduttaisiin tietysti tekemään, koska hintajärjestelmä ei toimi julkisella sektorilla.

Hirmuista velkaantumista

Valtion nettovelkaantuminen oli vallan 2.0 mrd euroa tammikuussa 2013 Valtiokonttorin tilastojen mukaan: valtionvelka pieneni 0,2 mrd ja valtio söi kassavarojaan 2.2 mrd euroa. Hirmuista, sanoisi Paasikivi velkaantumistahdista!

Valtion velkaantumistahti: Vanhanen vs. Katainen

Urpilaisen hoidossa valtion velkaantumistahti 1.10.2011 - 31.12.2012 oli 10 mrd euroa, kun Valtiokonttorin hoitamaan valtionvelan lisäykseen lisätään samanaikaisesti tapahtunut valtion likvidikassan alentuminen. Vastaavasti Kataisen hoidossa valtionvelan kasvu vähennettynä valtion likvidikassan lisäyksellä oli vajaa 21 mrd euroa aikavälina 1.10.2008 - 30.9.2011, eli kansainvälisen finanssikriisin kärjistymisajankohdasta siihen kun nykyhallituksen ministerit olivat aloittaneet mielityönsä,  rahan juoksutuksen hyvinä pitämiinsä tarkoituksiin.

Siis vertailujakso on Kataisen hallituksella vuosi ja neljännes, mutta Vanhasen-Kiviniemen hallituksilla kolme vuotta.

Kumulatiivinen BKT:n kasvu - viivästettynä yhdellä vuosineljänneksellä koska verot maksetaan viiveellä - on kuitenkin nykyhallituksen aikana 1.7.2011 - 30.9.2012 ollut suurempi, vajaa 1½ mrd euroa, laskettuna Tilastokeskuksen kausitasoitetusta neljännesvuosisarjasta, kuin Vanhasen-Kiviniemen hallitusten aikana kolmessa vuodessa 1.7.2008 - 30.6.2011 saavutettu ½ mrd euroa.

Näiden lukujen valossa moralisointini nykyhallituksen taloudenpitosta vuosi sitten oli varsin lievää kuten menneen vuoden osalta uudestaan pari viikkoa sitten. Nykyhallituksen velkaantumistahtia ei voi enää perustella ohimenevillä pahoilla hengillä: vain Toivo jäi jäljelle Pandoran avattua rasiansa.

Valtio velka aleni tammikuussa, mutta rahan juoksutus jatkui

Viime kuun lopussa valtion velka oli 77,3 mrd euroa eli 2,4 mrd joulukuun lopun arvoa pienempi. Valtion likvidikassa puolestaan pieneni samassa ajassa 3,2 mrd euroa, joten kaikkiaan valtion nettovelkaantuminen oli kuluneen tammikuun aikana 0,8 mrd euroa.
ks. Valtiokonttorin sivut

valtionvelka ja likvidikassa 31.1.12

sekä kirjoitukseni 10.01.12.

Valtion velkaantuminen marraskuussa

Valtionvelka kasvoi 79,8 mrd euroon, mutta kassakin paisui 13,4 mrd euroon. Valtion lisävelkaantuminen nettoutettuna sen kassavarojen kasvusta oli 1.1 - 30.11.2011 välisenä aikana 2,4 mrd euroa.

Soinin pääministeriys maksimoisi SDP:n vallan: 111 eikä 112

Joutuuko Katainen (äännetään Kattainen Siilinjärvellä) hyvästelemään Brysselissä ministeritoverinsa 16.5.2011? Nettisivuilla komeilee juuri nyt Tuomiojan YLEssä tänä aamuna lausuma, että hallituspohja ei ole vielä ratkaistu ja että hallitustunnustelijan vaihdos ei ole mahdotonta, kuten Väyrysen blogissaan kirjoittama, että hallituspohja ei vastaa kansan tahtoa.

Roskakorista lieneekin kaivettu esiin vaalivoittajan ja vaaleissa vähiten hävinneiden hallitus, jolla olisi Eduskunnassa 111 kansanedustajaa. Oppositioon joutuisivat vanhan hallituksen häviäjäpuolueet kokoomus, keskusta ja vihreät, joilla on Eduskunnassa 88 äänestävää edustajaa ja puhemies.

Soini pääministerinä eli hallituksen koossapitäjänä antaisi sisäpolitiikassa hallituksen todelliset ohjaimet valtiovarainministerin puolueelle eli mitä todennäköisimmin SDP:lle, jolla on luontaiset kytkökset lainsäädäntöä ja valtion talousarviota valmistelevaan virkamiehistöön. Demarien ei kannata ottaa pääministerin paikkaa, koska tämän hetken odotukset hallituksen kyvystä hallita koko nelivuotiskausi ovat heiveröiset. Valtiovarainministeri on myös kansainvälisesti yhtä näkyvä kuin pääministeri ja tietyllä tavalla turvasatama, jos seuraavat eduskuntavaalit olisivat ennenaikaiset.

Pääministeri Soini saisi näyttää kykynsä Euroopan uudistajana.

Tehdastyöväestö ja julkisen sektorin työntekijät toisiaan vastaan Wisconsinissa

Julkisen sektorin työntekijöiden edut ja ammattiliittojen neuvotteluvoima ovat johtaneet mielenosoituksiin ja vastamielenosoituksiin Wisconsinin pääkaupungissa viime viikolla. Guvernööri yrittää saada julkisen sektorin etuja heikentävää lainsäädäntöä läpi tehdastyöväestön ja Teekutsuliikkeen tuella, mutta saavutettuja etujaan puolustavat julkisen sektorin työntekijät olivat eilen lukuisammin marssilla. Yhteensä mielenosoittajia oli viranomaisarvioiden mukaan 55000, joista vain 5000 Teekutsuliikkeen kannattajia; ks. Reutersin uutinen 19.2.2011. Julkisen sektorin rasitus tuntuu Yhdysvalloissakin.

Tosipelleilyä!

”Milloin tekemättä jättäminen voidaan katsoa teoksi” voi olla filosofisen väitöksen aihe, valtiovarainministeriön (VM) pöytään panemat tosiasiat pelleilyä, kuten VM:n raportti itsekin sanoo kestävyysvajelaskelmastaan; ks. eilinen kirjoitukseni. Mutta pikkujouluherkkuja on lisää.


Eläkemenot, sekä yksityiset työeläkkeet että valtion ja kuntien eläkkeet, ovat raportissa huipussaan 15,3 prosenttia bruttokansantuotoksesta (BKT) vuonna 2030, jonka jälkeen ne alenevat. Kuitenkin työeläkelaitokset ja muut sosiaaliturvalaitokset ovat raportin Julkisen talouden valinnat 2010-luvulle, Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset 49/2010, mukaan koko laskelman aikajänteen nettoluotonantajia eli ylijäämäisiä lisäten sijoituksiaan rahoitusmarkkinoille. Bruttoeläkevarojen lasketaan kasvavan - senkin jälkeen kun suuret ikäluokat ovat haudassa - suhteessa BKT:en vuoden 2008 57,1 prosentista 71,8 prosenttiin vuonna 2060.

Tilastokeskuksen Julkisyhteisöjen rahoitustilinpidon mukaan jo 30.6.2010 sosiaaliturvarahastojen bruttovarat olivat 131,4 miljardia euroa eli 73 prosenttia tämän vuoden noin 180 miljardin BKT:sta!

Näin suuri tasoero lähtötilanteen luvuissa ei tietysti merkitse mitään Mätäkuun markkinoiden Suomessa, silloin kun tavoitellaan parempaa huomista - onhan tosi kyseessä.

Ei-uutinen!

Minkähän vuoksi yksikään päätiedotusväline ei ole laatinut uutista tänään 30.9.2010 Tilastokeskuksen julkistamasta tilastosta "Julkisyhteisöjen tulot ja menot, 2. neljännes 2010". Sen mukaan julkisyhteisöjen eli valtionhallinnon, sosiaaliturvarahastojen ja paikallishallinnon rahoitusasema parani edellisvuoden vastaavasta neljänneksestä ja oli plussalla 1,5 miljardia euroa! Se tekee noin 0,8 prosenttia BKT:sta, siis vuositasolla yli kolme (3) prosenttia BKT:sta. Verotulot kasvoivat 5,2 prosenttia ja sosiaaliturvamaksut 5.6 prosenttia. Ehkä tilastojulkistus ei ollut uutinen, koska se ei tukenut papukaijajournalismin ylläpitämää kampanjaa verojen korottamis- ja menojen karsimistarpeesta. Eikö toimituksilla ole yhteiskuntavastuuta?

Valtion velkaantuminen

Valtion likvidikassa paisui kesäkuussa 2010 puolella miljardilla eurolla ja velka miljardilla Valtiokonttorin mukaan. Koko alkuvuoden aikana eli 31.12.09-30.6.10 vastaavat luvut ovat: likvidikassa +3.4  mrd ja valtionvelka +5.5 mrd euroa. Siis valtion nettovelka kasvoi puolessa vuodessa vain noin kaksi miljardia euroa.

Mitä talousviisaat toistavatkaan!