Erään ”Syriza”-hallituksen tilinpäätös: työttömyys

Jyrki Kataisen eurososialistinen hallitus, jossa Jutta Urpilainen vastasi jarruista, oli eräänlainen suomalainen Syriza-hallitus; Alexander Stubbin lumehallitus, jarruissa Antti Rinne, jatkoi samalla linjalla. Syriza-hallituksellamme, kuten aikaisemmillakin, oli tapana syyttää työttömyydestä ulkoisia tekijöitä ja rakennemuutosta.

Olen lukenut talousuutisia vuodesta 1953 alkaen. Koko ajan on ollut käynnissä rakennemuutos, välillä hieman hitaammin, välillä taas voimistuen. Helsingin Sanomien talousuutiset tahtovat edelleenkin olla yhtä käsittämättömiä kuin taantumavuonna 1953, mutta suomeksi ne sentään vielä ovat.

Seuraavassa taulukossa Työttömiä- sarakkeessa rivi TK = Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen luvut tuhansina; % = työttömyysaste edellisen mukaan; TEM = työ- ja elinkeinoministeriön työvoimatoimistoissa kuukauden lopun laaja työttömyys: työttömät työnhakijat + työttömyyseläkeläiset + toivoimapoliittisin toimenpitein (2015 palveluihin) sijoitetut.

Työttömiä	7/11	7/15	kasvu	8/11	8/15	kasvu	9/11	9/15
TK	192	232	+40	177	222	+45	180
%	6,9	8,4	+1,5	6,6	8,3	+1,7	6,9
TEM	373	483	+110	374	456	+82	395

Vertailukuukaudet heinä-, elo- ja syyskuu ovat siksi, että silloin uusi hallitus ei vielä ole saanut mitään aikaiseksi; tämän vuoden syyskuun tiedot eivät vielä ole saatavissa. 

Kataisen/Stubbin ja Urpilaisen/Rinteen hallituksen aikana työttömyys näyttää kasvaneen runsaan puolitoista prosenttiyksikköä eli yli 40000:lla henkilöllä ja laaja työttömyys kasvoi noin 100000:lla henkilöllä.

Molemmat oppositioon, kokoomus ja Sdp!

Kumpi oppositioon, kokoomus vai Sdp, kysyy perässähiihtäjä Helsingin Sanomissa. Skandinaviassa on viime vuosina lähes säännöksi muodostuneet vähemmistöhallitukset ja silti nykyistä Ruotsin hallitusta lukuunottamatta ne ovat olleet varsin vakaita koalitioita.

Fagerholm muistelmissaan korosti sitä, kuinka vuoden 1948 "jo riittää"-vaalien jälkeen sosialidemokraattien johtama vähemmistöhallitus kykeni uudistuksiin ja demarit saivat hyvin toteutettua tavoitteitaan.

Miksi ei siis Suomeenkin vähemmistöhallitus, keskusta ja perussuomalaiset?

Sen muodostaminen olisi varmasti nopeinta kaikista mahdollisista vaihtoehdoista; kokoomus ja demarit saisivat jatkaa riitelyään oppositiossa.

Ainoa asia, mitä ne yhdessä vastustavat oppositiossakin, on vero- ja sosiaalipolitiikan kehittäminen kohti perustuloa, koska ajanoloon se vähentäisi huomattavasti niiden taustajärjestöjen, työantaja- ja ammattiyhdistysliittojen, valtaa työmarkkinakysymyksissä; ks. myös ja siinä oleva linkki Sinikka Suomisen kirjoitukseen.

Oppositiossa kummankin puolueen oma etu olisi kannattaa sote-uudistusta, mitä tahansa siitä lopulta sukeutuukin. Muissa asioissa jompi kumpi, kokoomus tai sdp, kannattaisi hallituksen esityksiä riippuen niiden sisällöstä. Takiaispuolueista rkp äänestäisi etupäässä lojaalisti hallituksen mukana, silloin tällöin parin edustajan profiloituessa oppositioon.

Vähemmistöhallitus olisi mitä ilmeisemmin paljon vakaampi koalitio kuin koettu Jyrki Kataisen eurososialistinen hybridihallitus tai Alexander Stubbin lumehallitus.

Politiikan markkinoiden aika

”Viikko on politiikassa pitkä jakso”, sanoi Harold Wilson, Yhdistyneen Kuningaskunnan pääministeri 1974 – 1976. Onko siksi mitään järkeä antaa Alexander Stubbin lumehallituksen jatkaa näyttelemistä Kataisen-Urpilaisen eurososialistisen hallituksen ohjelmistolla? Sehän rohkeni ”päättää” jopa uudistusohjelman toimeenpanosuunnitelmasta, aivan kuin suunnitelma olisi ohjelmaa konkreettisempi, kun uudistuksen sisältökin jäi hämäräksi.

Eduskuntavaalit ovat ensi huhtikuussa, joten hallituksen uusi miehitys ja roolijako ovat selvillä vasta noin 30:nen pitkän jakson jälkeen.

Vaalit eivät kuitenkaan takaa, että tasavallan talouspolitiikka muuttuisi ydinkysymyksissä, koska puolueet ovat yksinkertaisesti liian samankaltaisia. Ainoa ero ennen vuoden 2007 vaaleja vallinneeseen tilanteeseen verrattuna on nyt se, että muut puolueet eivät kosiskele sosialidemokraatteja päästäkseen hallitukseen ja että sosiaalidemokraattisia puolueita on yksi enemmän – perussuomalaiset.

Työllisyyden nopean parantamisen kannalta puolueet nostavatkin esiin täysin toisarvoisia ongelmia erottuakseen muista.

Myös virkamiehistö vertaa haarukkapalaa pitopöydälliseen. Jokainen ei-puolueuskovainen käsittää, että julkisen talouden kestävyysvaje on toisarvoinen ongelma valtion nykyisen vuosivelkaantumistahdin kanssa; molempien suuruusluokka miljardeissa on sama, mutta kestävyysvajeen ajanjakso on tästä hamaan tulevaisuuteen, valtiovarainministeriön laskelmissakin kolme sukupolvea.

Hallituksen luottamusäänestyksestä, Eduskunnassa tämän viikon perjantaina, on monta pitkää jaksoa ennen eduskuntavaaleja. Politiikan markkinoiden johtopaikka voi vaihtua, mutta ydinkysymyksessä, tehokkaan kysynnän kasvattamisessa, tuskin alkaa peesaus.

Komissaariehdokas Katainen – hämärä, huomaamaton, vaikeaselkoinen

The Telegraph –lehdessä Allister Heath kommentoi Jean-Claude Junckerin ajattelemaa uutta eurooppalaista rahoitusalan päällekatsojaa, jonka johtoon hän on listannut kolme ”obscure” poliitikkoa: entisen pääministerimme Kataisen, Hollannin valtiovarainministerin ja vasemmistolaisen virkakoneiston edustajan Jeroen Dijsselbloemin ja Latvian entisen pääministerin Valdis Dombrovskisin. Kenelläkään heistä ei ole kokemusta rahoitustoimialalla toimivien yritysten johdosta; amatöörejä kaikki tyynni Allister Heathin mukaan.

Heath korostaa, että EU:ssa kisaa kaksi vaihtoehtoista ideologiaa: 1. sosialistinen, korporatiivinen ja sisäänpäin katsova säie, joka pyrkii varjelemaan Manner-Euroopan hyvinvointivaltioita globalisaatiolta; ja 2. klassinen vapaamielinen, kilpailua korostava tendenssi, joka pyrkii edistämään maanosan taloudellista tehokkuutta yhteismarkkinoiden avulla. Heath näkee Junckerin kaavailut uhkaksi Britannian taloudelle ja erityisesti Lontoon rahoituspalveluliiketoiminnalle.

Valitettavasti Jyrkimme joutui johtamaan eurososialistista hallitustamme päästäkseen ylipäätänsä pääministeriksi. Kataisella ei koskaan pääministerinä ollut syvällistä sanomaa. Hän puhui pinnallisesti muun muassa verotuksen kannustavuuden vaatimuksesta niissä tilaisuuksissa, joissa kuulin häntä: Kataisen aikana keskiluokan valtion tuloveroa alennettiin, mutta samaan aikaan korotettiin kulutusveroja.

Mihin tällainen verolinja kannusti, kun samaan aikaan korotettiin myös pääomatuloveroa? Jos Katainen osaisi analysoida tämän selkeästi, lyhyesti ja ymmärrettävästi, hän läpäisisi testini rahoitusalan direktoraatin komissaariksi.

Loogista päättelyä vaaditaan kummassakin, vaan kuinka onkaan Jyrkin laita: ettei hän vain ole kyvyiltään kepeä moralisoija, joita Internet ja lehdistömme on täynnä.

Keskitetyssä järjestelmässä valta piiloutuu

Byrokraattiset menettelytavat rinnastetaan usein demokratiaan erityisesti valtiovetoista hyvinvointia kannattavien taholta. Keskitetyssä järjestelmässä valta piiloutuu byrokratian rattaisiin; kukaan ei ole selvillä lopullisesta päätöksentekijästä; kukaan ei ota vastuuta suunnitelmista eikä toimeenpannuista teoista.

Esimerkiksi puistoalueelle asuinrakennuksia luonnosteleva kaava-arkkitehti tulee "kuulemaan" lähiasukkaiden näkemyksiä, mutta arkkitehti ei ole itse päättänyt aloittaa puistoalueen valtaamista asuntotuotannolle eikä hänen esimiehensä yleensä ole paikalla tunnustamassa että hän olisi määrännyt puistoalueen kaavoittamisen; joku elin on jossakin vahvistanut seudun yleiset kehittämisperiaatteet, jonka jälkeen niitä on vain "tarkennettu" eri valmisteluportaissa.

Byrokratian näkymättömät kädet pyörittävät itse itseään niin kauan kuin rahoitus tulee ulkopuolta. Byrokratian rahoitus perustuu ulkopuolisilta pakolla kerättäviin veroihin, tai asiakasmaksuihin jos monopoli on osa byrokratiaa. Siksi byrokratia ja sen monopolit eivät kohtaa luonnollista testiään: kuinka menestyä kilpailussa vaihtoehtoisten organisointimuotojen kanssa.

Byrokratia pyrkii päinvastoin vaikuttamaan lainsäädäntöön siten, että byrokratian etuoikeudet, privilegiot, vain vahvistuisivat ja että potentiaalinen kilpailukaan ei haittaisi byrokratiaa; byrokratiaa pyörittävät valmistelevat itse byrokratiaa säätelevät lait ja asetukset, jotka heidän edusmiehensä ja -naisensa kumileimaavat.

Byrokratia romahtaa, jos rahoitus kuivuu byrokratian muodostuessa liian suureksi taakaksi ulkopuolisille, jotka päättävätkin "äänestää väärin". Saksan "demokraattinen" tasavalta luhistui, kun Trabantit lähtivät liikkeelle korkeamman hyvinvoinnin perään. Neuvostoliiton talous romahti siksi, että byrokratiaa pyörittävän eliitin yksityinen etu muodostui talouden vaihtoehtoisissa organisointimuodoissa huomattavasti korkeammaksi kuin heidän nauttimansa privilegiot vanhassa yksipuoluejärjestelmässä.

Byrokraattista yhteisöllisyyttä ajavat haluavat rajoittaa kilpailua ja byrokratiaa rahoittavien valinnanvapautta; siksi markkinatalous, jossa on toimiva kilpailu, on erityisen kielteinen neljäs tie "hyvää" ajavien sisäpiiriläisten taholta.

Kilpailutalouden hyvyys torjutaan kääntämällä asiat päälaelleen: valinnanvapaus eriarvoistaa tai kilpailu heikentää palvelun laatua aivan kuin laadulla ei voisi kilpailla mahdollistamalla laajemman valinnanvapauden.

Kataisen eurososialistinen hallitus on rakenneuudistuksessa, perestroikassa, valinnut hallinnon keskittämisen toivossa, että mahdollisimman moni sen äänestäjistä hyötyisi byrokratian lisäkerrostumien muodossa.

Työmarkkinauudistus: Peter Hartz neuvoo Ranskaa?

Peter Hartz tuli kuuluisaksi Saksan toteuttamista työmarkkinauudistuksista, joiden valmistelua hän johti Gerhard Schröderin (SDP) hallituksen aikana. Silloin Saksa oli Euroopan sairas mies, nyt kilpailukyvyltään EU:n ehdoton talousmahti.

Ranskan sosialistihallituksellekin näyttää tulleen kiire saada useampi ranskalainen tienaamaan leipänsä palkkatöissä. Volkswagenin entisen henkilöstöjohtajan neuvot kelpaavat jo presidentti Hollandelle; Ranska on nyt vuorostaan Euroopan sairas mies.

Sen sijaan Kataisen eurososialistinen hallitus on täysin välinpitämätön työmarkkinauudistuksen tarpeesta. Jo valtiovarainministerinä Kataisen "valtio velkaantuu" -ihmettelyt kuulostivat sadistiselta antautumiselta, nyt leikkaustarpeet viimeistäänkin ovat sitä.

Toteuttamalla työmarkkinauudistuksen hallituksen ei tarvitsisi leikata mitään miljardeja; ainoastaan julkisen sektorin sisäisiä rahojen uudelleenjakoja jouduttaisiin tietysti tekemään, koska hintajärjestelmä ei toimi julkisella sektorilla.

Valtion velkaantumistahti: Vanhanen vs. Katainen

Urpilaisen hoidossa valtion velkaantumistahti 1.10.2011 - 31.12.2012 oli 10 mrd euroa, kun Valtiokonttorin hoitamaan valtionvelan lisäykseen lisätään samanaikaisesti tapahtunut valtion likvidikassan alentuminen. Vastaavasti Kataisen hoidossa valtionvelan kasvu vähennettynä valtion likvidikassan lisäyksellä oli vajaa 21 mrd euroa aikavälina 1.10.2008 - 30.9.2011, eli kansainvälisen finanssikriisin kärjistymisajankohdasta siihen kun nykyhallituksen ministerit olivat aloittaneet mielityönsä,  rahan juoksutuksen hyvinä pitämiinsä tarkoituksiin.

Siis vertailujakso on Kataisen hallituksella vuosi ja neljännes, mutta Vanhasen-Kiviniemen hallituksilla kolme vuotta.

Kumulatiivinen BKT:n kasvu - viivästettynä yhdellä vuosineljänneksellä koska verot maksetaan viiveellä - on kuitenkin nykyhallituksen aikana 1.7.2011 - 30.9.2012 ollut suurempi, vajaa 1½ mrd euroa, laskettuna Tilastokeskuksen kausitasoitetusta neljännesvuosisarjasta, kuin Vanhasen-Kiviniemen hallitusten aikana kolmessa vuodessa 1.7.2008 - 30.6.2011 saavutettu ½ mrd euroa.

Näiden lukujen valossa moralisointini nykyhallituksen taloudenpitosta vuosi sitten oli varsin lievää kuten menneen vuoden osalta uudestaan pari viikkoa sitten. Nykyhallituksen velkaantumistahtia ei voi enää perustella ohimenevillä pahoilla hengillä: vain Toivo jäi jäljelle Pandoran avattua rasiansa.

Katainen ja Urpilainen liukumäessä

Eurososialismi kasvattaa hedelmää Suomessakin eikä vain Kreikassa ja seuraavassa eurokriisimaassa Ranskassa: valtion velan nettolisäys vuonna 2012 oli vallan 7,1 mrd euroa eli yli 3½ prosenttia kansakunnan BKT:sta, kun edellisvuonna se oli 5,4 mrd. Valtiokonttorin hoitama valtionvelka 31.12.12 oli 83,9 mrd ja valtion likvidikassa 7,4 mrd.
Vuonna 2009 kansantaloutemme eräänlajin supistumisen ennätysvuotena nettovelkaantuminen oli vain 7,9 mrd euroa. Seuraavana vuonnakin 2010, jonka ensimmäisen neljänneksen BKT ui vielä yhtä syvällä kuin vuotta aiemmin, nettovelkaantuminen oli 9,3 mrd.

"Uutisoijasta" uusjournalismin professoriksi!

Sekojournalismi saa Tuomo Pietiläisestä professorin Tampereen yliopistoon tämänpäiväisen Helsingin Sanomien uutisen mukaan. Pietiläinen on se toimittaja, jolle verotarkastajat vuotavat tutkimuksiaan; ks. muun muassa Mätäkuun markkinat, Uusjournalismi taloustieteilijän näkökulmasta ss. 90 - 92. "Uutisissaan" Pietiläinen ja hänen lähteensä esittävät omintakeisia tulkintoja lainsäädännöstä, verolainsäädännöstä erityisesti, joita populismin parhaiden periaatteiden mukaisesti hän moralisoi veronkiertona.

Vinkit, joissa asia pitää paikkansa, eivät hänelle kelpaa. Esimerkiksi lähetin hänelle seuraavan viestin vajaa pari vuotta sitten, kun hän oli kirjoittanut Kreikan tukemisesta.

tuomo.pietilainen@hs.fi

Päiväys:13.4.2010 8:47:53

Aihe:Pari muuta "tukea" Kreikalle

Liitteet: 

Hei
Oletko katsonut, paljonko suomalaiset sijoitusrahastot eli nimikkeiden kuten eurobond, obligaatio, lyhyt korko, rahamarkkina tms alla ovat sijoittaneet Kreikan valtion lainoihin? Hämmästykseni oli suuri kun maaliskuun puolivälissä katsoin erään pienen rahastoyhtiön korkorahastojen kymmenen suurimman sijoituksen listoja, joissa oli eräässäkin tapauksessa kaksi eri instrumenttia 10:nen suurimman joukossa yhteensä melkein neljä prosenttia rahaston arvosta. Entä suurpankkien sijoitusrahastot? Ja näihin siis salkunhoitajat sullovat Kreikkaa toimittajaslangilla "ahneuttaan" peitotakseen vertailuindeksin ja nostaakseen bonukset vuoden lopussa.
Toinen vielä suurempi tukipesäke on Euroopan keskuspankki. Keskuspankit eivät saa myöntää lainaa suoraan valtioille, mutta kylläkin epäsuorasti, hyväksymällä Kreikan valtion lainoja keskuspankkiluoton vakuudeksi. Siis sypit, kopit ja skopit kautta koko Euroopan ostavat Kreikan valtion instrumentteja markkinoilta, joilla niiden tuotto vaihtelee 3-7 prosenttiin riippuen ao. kohteen jäljelläolevasta juoksuajasta, siirtävät ne sitten EKP:hen vakuudeksi luotoilleen, joista maksavat korkoa yhden prosentin. Erolla ne "vahvistavat taseitaan" voidakseen kirjata luottotappioita vanhoista ja uusista möhläyksistään. Tosin EKP suorittaa nk. "haircut"in eli ei myönnä luottoa aivan 100:sesti vakuuden markkina-arvosta vaan vain 90-98 prosenttisesti riippuen taas juoksuajasta. Näin siis koko Eurooppa on solidaarinen Kreikan valtiolle ja veronmaksajille epäsuoran setelirahoituksen kautta.
t.
Jouko Ylä-Liedenpohja

Kun vasta paljon myöhemmin Suomessakin alettiin puhua yksityisten sijoittajien vastuusta, ottaessaan vinkistäni vaarin hän olisi voinut paljastaa suomalaisten piensäästäjien tappiot erilaisten rahastosijoitusten kautta, jota ei vieläkään yksikään taho ole selvittänyt. Ehkä piensijoittajan tappiot eivät ole uutisen arvoisia.

Tuo toinen viestissäni oleva asia, eurooppalaisten pankkien teennäinen kassavirran avitus EKP:n  luototuksen avulla eli valtion menojen epäsuora setelirahoitus, on toivottavasti tullut jo toimittajillekin selväksi - onko?

Teisko ja kuntien yhdistely

Toimittajaparkojen kannattaisi laatia juttu siitä, miten Teiskon palvelut ovat kehittyneet sen jälkeen, kun se yhdistettiin Tampereen kaupunkiin 1.1.1972 alkaen. Keskussuunnittelijoiden laatima uusi kuntakartta vuoti Suomen Kuvalehteen, joka julkaisi sen viime perjantaina 13.1.12. 

Monia muitakin kuntia on Suomessa yhdistetty naapurikuntiin tai pilkottu, kuten Pohjaslahti 1.1.1973, niiden kesken sodanjälkeisten vuosikymmenten aikana, joten havaintoja kuntien yhdistelemisen tuottamista hedelmistä pitäisi olla runsaasti koottavissa. Miksi niistä ei tehdä juttuja? Miksi VATT ei tee niistä tutkimusta?

Ajan usein Teiskon läpi, siis tamperelaisittain poikkean ulkomailla. Kovin elinvoimaisilta ja palvelurikkailta sen kylät eivät näytä 1960-lukuun verrattuna. Paunun Vaunu sentään vielä kulkee Tampereen keskustaan.

PS. Mätäkuun markkinat -pamfletissa tulin kommentoineeksi kuntien kahlitsemista ss. 162-163.

Kataisen hallituksen taloudenhoito kaltevalla pinnalla

Valtion velka oli viime vuoden päättyessä 79,7 mrd euroa Valtiokonttorin mukaan; valtion kassa oli 31.12.2011 10,3 mrd euroa. Kun velka kasvoi vuoden aikana 4,5 mrd ja likvidikassa supistui 0,9 mrd euroa, valtion lisävelkaantuminen oli vuoden aikana nettona 5,4 mrd euroa.

Huomionarvoisinta on se, että lisävelkaantumisesta suurin osa eli 3,2 mrd euroa tapahtui joulukuun aikana, vaikka esimerkiksi palkkasumma kasvoi viime vuoden loppukuukausina reippaasti, elo-lokakuussa 5,1 prosenttia; vähittäiskaupan myynti kasvoi marraskuussa melkein viisi prosenttia; työllisiä oli viime marraskuussa 70000 henkilöä eli lähes kolme prosenttia enemmän kuin vuoden 2010 marraskuussa; työttömyysaste oli marraskuussa 6,2 prosenttia eli 0,9 prosenttiyksikköä edellisvuoden vastaavaa kuukautta pienempi.

Kataisen eurososialistinen hallitus on taloudenpidossaa selkeästi kaltevalla pinnalla, tähän astinenhan on ollut vasta esisoittoa, kun varsinainen rahanjuoksutus alkoi tämän vuoden alussa.