Syrizan vasen laita valmistautui ryöstämään Kreikan keskuspankin

Der Spiegel kertoo lähemmin Syrizan suunnitelmista, jos Kreikka ei olisi saanut aikaan sopimusta viime sunnuntaiaamuna lainoittajiensa kanssa.
Kreikan keskuspankin pääjohtaja olisi erotettu (Eurojärjestelmässä pitäisi nimenomaan olla niin, että keskuspankin johto on riippumaton poliittisesta päätöksenteosta? Mutta myös Suomen Pankinkin johto on poliitikkojen valitsema, ei riippumattomien uskottujen miesten kuten Bank of England'in tapauksessa).
Sen jälkeen olisi rosvottu keskuspankin käteisrahareservi 22 miljardia euroa, jonka turvin olisi maksettu palkat ja eläkkeet kunnes drakma olisi saatu laskettua liikkeelle.
Samoin Spiegelin artikkeli vahvistaa Varoufakisin suunnitteleman rinnakkaisrahan, IOU:n = olen sinulle velkaa -seteleiden muodossa.

Varoufakis halusi rinnakkaisvaluutan

Olen ihmetellyt, kun missään ei ole ollut juttua: miksi Varoufakis sai potkut. Mutta Frankfurter Allgemeine Zeitung kertoo Varoufakisin ajaneen rinnakkaisvaluutan käyttöönottoa kansanäänestyksen jälkeen, siis epäjärjestyksenomaista eroa eurosta.


Tällöin Tsipras vetäisi hätäjarrua, vapautti Varoufakisin tehtävästään ja kääntyi politiikassaan 180 astetta eli lainoittajien puoleen. Kansan ääni, halu pysyä eurossa, siis painoi enemmän kuin taloustieteilijän joustava devalvaatio.


Nyt Tsiprasilla ja Kreikalla on FAZ:in mukaan kolme vaihtoehtoa:
1. kansallistakoot eli kansallisen yhtenäisyyden hallitus vuoden 2019 alkuun asti;
2. heikompi vaihtoehto olisi hallita vain syksyyn asti ja järjestää silloin uudet vaalit, koska vaalintulos on epävarma, ja
3. yrittää hallita vähemmistöhallituksen avulla

Rinnakkaisvaluutta, Kreikan kolmas polku

Helsingin Sanomat esittelee tänään Kreikan ensimmäistä ja toista polkua, pysyä eurossa ja erota eurosta. Erityisesti saksalaisissa lehdissä on esiintynyt artikkeleita kolmannesta ratkaisusta, rinnakkaisvaluutasta, joka olisi käytössä tilivaluuttana, mutta euro säilyisi käteisvaluuttana.


Idean keksijäksi vuonna 2012 mainitaan Deutsche Bankin entinen pääekonomisti Thomas Mayer, joka oli toukokuun lopulla puolenviikon ajan Ateenassa selventämässä ajatuksen käytännöllisiä puolia Kreikan silloiselle valtiovarainministerille; ks. esim. Handelsblatt -haastattelu (lisätty 12.7.15 klo 11.20)


Valtio maksaisi työntekijöilleen osan palkoista euroissa, mutta loppuosan tilivaluuttana, Tsiprasin euroina. Tsiprasin eurojen ja oikean euron välinen vaihtokurssi määrittäisi Tsiprasin hallituksen markkina-arvon joka päivä Ateenan valuutanvaihtopisteissä.


Jos Tsipras saa politiikallaan Kreikan talouden jaloilleen, Tsiprasin eurojen arvo voisi nousta 1:1:en oikean euron kanssa. Spekulantit saisivat siten tehdä hyödyllistä työtään.


Todellista hyötyä Tsiprasin euroista olisi Kreikan kylmäkäynnistyksessä, jos osa työntekijöistä hyväksyisi Tsiprasin euron palkanmaksuksi eli jos työsopimuksia alettaisiin tehdä niissä. Näin vientisektori devalvoisi käytännössä. Koska osa julkisen sektorin palkoista maksettaisiin Tsiprasin euroissa, joka alussa devalvoituisi, julkisen talouden rasitus viennille vähentyisi. Vienti elpyisi, vientialat eli käytännössä maatalous alkaisi imeä resursseja ja työllistää. Kreikka alkaisi kasvaa. Tourismin avullahan maa perinteisesti imuroi oikeita euroja muualta Euroopasta.


Taloushistoriassa on rinnakkaisvaluuttoja esiintynyt usein sekasortoisissa oloissa: USA:ssa sisällissodan aikana pohjoisvaltiot joutuivat käytännössä luomaan oman tilapäisrahansa. Mitenkähän asia oli Suomessa 1918? Ainakin Kerenskin ruplasta suomalaisilla oli kokemusta.