ALV:n alennus elvyttäisi!

Miksi? Koska se vastaisi juuri sitä, mitä Keynes tarkoitti elvytyksellä: lopputuotteiden hintojen nostamista täystyöllisyyttä vastaavalle tasolle suhteessa työvoiman hintaan tai kuluttajien käytettävissä olevien reaalitulojen pysyvää kasvattamista.

Niillä aloilla, jossa arvonlisäveron (ALV) alennus ei laske täysimääräisesti hintoja, yritysten lopputuotteiden veroton hinta nousee suhteessa työn hintaan: yrityksille syntyisi kannustin teettää lisää työtä eli lyhyen aikavälin tarjonta lisääntyisi; oletus on tietenkin, että työn hinnasta päättävät ovat solidaarisia työttömille eivätkä ulosmittaa yritysten parantunutta työllistämiskykyä itselleen. Elvytys toisin sanoen tarkoittaa sitä, että yritysten kohtaama reaalipalkka alenee; vanhassa devalvaatioihin perustuvassa järjestelmässä se saavutettiin alentamalla kriisitilanteissa markan ulkoista arvoa, jolloin vientidollarilla yritys sai tililleen enemmän markkoja.

Tuotealojen, joissa ALV:n alennus menisi täysimääräisesti lopputuotteiden hintoihin, verolliset kuluttajahinnat alenisivat suhteessa muihin kuluttajahintoihin. Siksi kuluttajat ostaisivat näitä tuotteita aikaisempaa enemmän, mutta myös muita tuotteita, koska heidän nimellistulojensa ostovoima kasvaisi, eli lyhyen aikavälin kulutusmenot kasvaisivat.

Näistä pohdinnoista ei vielä voi päätyä johtopäätökseen, että ALV:n alennus kasvattaisi kokonaistuotantoa Suomen rajojen sisällä. Se toteutuu, jos ALV:n alennus on pysyvä eli sellainen että sen vaikutuksia ei minkään muun veron korotuksilla peruuteta. Tai jos peruutetaan, veronkorotuksen tulee olla vähemmän vääristävä kuin ALV:n kevennyksen avulla saatava vääristymien alentuma. Vain verotuksen aiheuttaman kokonaisvääristymän pienentyminen kasvattaa potentiaalista tuotantoa ja on siksi toimenpide, joka ei mitätöi edellä kuvattuja ALV:n alennuksen lyhyen aikavälin vaikutuksia. Siksi tällainen veroelvytys elvyttäisi Keynes’in tehokasta kysyntää; ks. Mätäkuun markkinat –pamflettini.

Suurimmat vääristymät syntyvät laveasta köyhyysloukusta, jonka kaventaminen lisäisi työhön osallistumista, vähentäisi tulonsiirtoja ja kasvattaisi tuloverojen tuottoa. Poliitikot voisivat aloittaa köyhyysloukun kaventamisen poistamalla opintotuen saannin tulorajat, kuten Mätäkuun markkinat argumentoi, ja rajoittamalla opintotuen vain tutkinnon todellisen pituuden mukaiseksi. Uudistus tekisi kaikki onnellisemmiksi: poliitikot, opiskelijat ja valtiovarainministeriön virkamiehet.

JK. Elintarvikkeiden ja ravintolapalvelujen arvonlisäveron muuttamista kommentoi professori Matti Virén artikkelissaan ”Verokarhun ihmeelliset seikkailut Suomessa”, Yhteiskuntapolitiikka 75 (2009:6), ss. 665-668. Se kuvaa herkullisimmin suomalaista veropoliittista valmistelua raporttini ”Verojärjestelmämme kehittämistarpeesta”, Vaasan kauppakorkeakoulun julkaisuja, Tutkimuksia 56, Vaasa 1979, ilmestymisen jälkeen. Virénin artikkeli on synnyttänyt myös jatkokeskustelua lehden verkkosivuilla.

Osingot vähennyskelpoisiksi?

Vihreät vaativat eilen luopumista listaamattomien yhtiöiden jakamien "osinkojen nollaverokannasta" unohtaen tarkoituksella sen, että osinko jaetaan osakeyhtiöveron jälkeisistä voittovaroista.

Koko tiedote huokuu kyvyttömyyttä analysoida osakeyhtiön kautta toimivan yrittäjän verotusta ja sisältää eliitin tavanomaista kansaan kohdistamaa sumutusta: 90000 euron palkkatulojen veroaste ei ole tänä vuonna väitetty 42 prosenttia vaan noin 37 prosenttia (riippuu kunnasta ja seurakunnasta), koska palkanansaitsijan eläkemaksu ei ole vero. Se on pakollista pitkäaikaissäästämistä, joka on säästämishetkellä vähennyskelpoista verotettavasta ansiotulosta, mutta säästöjä (eläkettä) nostettaessa sekä pääoma että sen tuotto ovat veronalaista ansiotuloa.

Suomalaiset poliitikot suosivat käytännöllisä ratkaisuja, koska heidän taustavoimansa eivät kykene selkeään ja johdonmukaiseen veroanalyysiin. Ennen yhtiöveron hyvitysjärjestelmää jaetut osingot olivat osittain vähennyskelpoisia valtionverotuksessa. Voitaisiinko nyt siirtyä järjestelmään, jossa listaamattomien yhtiöiden jakamat osingot olisivat kokonaan vähennyskelpoisia verotettavasta tulosta osakeyhtiöverotuksessa, mutta verotettaisiin saajiensa ansiotulona?

Omistajien kannattaisi hajauttaa omistus lasten kesken, jotta perheen osinkojen kokonaisveroste olisi progressiivisellä asteikolla alempi. Osakeyhtiöitä kannattaisi puhdistaa osingoilla vain siihen rajaan saakka, jossa perheen osinkotulojen keskimääräinen rajaveroaste ei ylittäisi yhtiön myynnissä realisoitavan verotettavan voiton kaksinkertaisen verotuksen astetta eli noin 45 prosenttia.

Suostuisivatko populistit ymmärtämään tällaisen verojärjestelmän?