keskiviikko 26. maaliskuuta 2008

Automaatioveron voi välttää!

Poliittiset toimijat tuottavat markkinoillaan usein lakeja ja sääntelytoimia, joihin liittyy kannuste välttää alkuperäisen lain tai sääntelyn perimmäinen tarkoitus. Yksi niistä on kansanedustaja Harri Jaskarin Aamulehdessä 10.3.2008 automaatioveroksi kutsuma työnantajan sosiaaliturvamaksun porrastus, kasvuyritysten riesa.

Työnantajan sosiaaliturvamaksu koostuu sairausvakuutusmaksusta ja kansaneläkemaksusta ja siinä on yksityisille työnantajille kolme maksuluokkaa: 2,771%, 4,971% ja 5,871%. Desimaaleja on todellakin kolme!

Porrastus riippuu sekä kuluvan käyttöomaisuuden veropoistojen euromäärästä että niiden suhteesta palkkoihin. Kuluvan vuoden maksuluokka määräytyy viimeksi vahvistetun verotuksen perusteella.

Vuonna 2008 liiketoimintaa harjoittavat työnantajat joutuvat ylimpään luokkaan, jos vuonna 2006 niiden poistot ovat ylittäneet 50500 euroa ja samalla yli 30 prosenttia maksetuista palkoista.

Alimpaan maksuluokkaan kuuluvat
1. liiketoimintaa harjoittavat työnantajat, joiden vuoden 2006 poistot ovat olleet enintään 50500 euroa tai joiden poistot ovat ylittäneet rajan, mutta olleet kuitenkin alle 10 prosenttia palkoista sekä
2. muut kuin liiketoimintaa harjoittavat työnantajat (ammatinharjoittajat, asunto-osakeyhtiöt, yhdistykset) ja
3. uudet yritykset
Muut liiketoimintaa harjoittavat yritykset kuuluvat keskimmäiseen luokkaan.

Verotus uusiksi? –kirjassa (toim. Seppo Kari ja Jouko Ylä-Liedenpohja, Taloustieto Oy, 2007) esitin vanhan ajatuksen, että luopuminen työnantajan sotu-maksujen porrastuksesta houkuttelisi pääomaintensiivisten alojen yrityksiä palkkaamaan avustajia, jotka lisäisivät asiantuntijoiden ja ammattityöntekijöiden tuottavuutta, jolloin heitä voitaisiin taas työllistää lisää, jne. Kyse on tietenkin kaikista apulaisista vanhan ajan tsuppareista lähtien.

Jos tarkastellaan yrityksiä pienimmästä kokoluokasta lähtien, ne voivat välttää nousun korkeampaan sotu-maksuluokkaan monin tavoin.

Pienet käyttöomaisuushankinnat voi kirjata kuluksi välittömästi, samoin kalliimmatkin koneet, jos niiden teknis-taloudellinen käyttöaika on alle kolme vuotta. Pidempikestoiset koneet ja autot voi vuokrata tai hankkia leasingillä, jolloin poistot tekee konevuokraamo ja rahoitusyhtiö. Toimitilat ovatkin nykyään useimmiten vuokratiloissa, koska pankkikriisi opetti yrityksille kiinteistösijoittamisen riskit.

Tälläisin keinoin kasvava, automaatiota hyödyntävä yritys voi pitää poistonsa alle 10 prosentin palkkasummasta ja pysyä alimmassa maksuluokassa.

Lopullinen keino on sitten jakaantua kahdeksi yhtiöksi, toiseen työntekijät ja toiseen koneet. Edellinen liisaa koneet käyttöönsä jälkimmäiseltä, jossa ei tarvitse olla muita työntekijöitä kuin nimellinen toimitusjohtaja. Näin varsinaista tuotanto- ja myyntitoimintaa harjoittavassa pääyhtiössä ei välttämättä ole lainkaan veropoistoja ja se pääsee alhaisimmalla sotuprosentilla.

Koneiden keskittäminen erilliseen rahoitusyhtiöön voi myös aukaista sille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Joutilaana seisovia sorveja ja pakkauskoneita voikin tarvita joku muu yritys. Näin pääoman käyttö tehostuu kokonaisuudessaan ja sen tuottavuus nousee.

Vältettävissä oleva vero ei koskaan ole todellinen vaan lumevero, joka vain tyydyttää poliitikkojen ideologiset intohimot poliittisten markkinoiden tasapainossa. Siksi sellaisia veroja ei pitäisi säätää lainkaan.

maanantai 17. maaliskuuta 2008

Pitäisikö säästettyä tulonosaa verottaa vain pääomatulon verokannalla?

Analysoin eilen korkeapalkkaisten asiantuntijoiden verohoukutetta harjoittaa ammattiaan osakeyhtiöiden kautta, joita heidän kannattaa pitää säästöpossuina eli jättää niihin jakamattomina voittovaroina sen, mitä he eivät tarvitse kulutukseen. Tällä tavoin ammatinharjoittamisen tulot, jotka ilman osakeyhtiötä verotettaisiin pääasiassa ansiotulona progressiivisella tuloveroasteikolla, voidaan muuntaa luovutusvoitoiksi joko yhtiön myynnin tai purkamisen jälkeen.

Realisoituihin luovutusvoittoihin kohdistuu kahdenkertainen verotus, osakeyhtiön tulovero ja myyjän pääomatulovero, jolloin yrittäjän rajaveroasteeksi muodostuu noin 47 prosenttia. Todennäköisesti hän kuitenkin kykenee käyttämään hyväkseen 20 prosentin hankintameno-olettaman, jolloin luovutusvoiton kokonaisveroaste on 43 prosenttia. Tämä yksinkertaistus ei ota huomioon inflaatiota eikä yhtiöön jätettyjen varojen reaalista tuottoastetta.

Osakeyhtiössä yrittäjä sijoittaa 26 prosentin osakeyhtiöveron jälkeistä tuloa, palkanansaitsija rajaveroasteen jälkeistä tuloa. Jo keskituloisen, 22000 euroa vuodessa ansaitsevan eli käytännössä jokaisen kokopäivätyössä olevan veroprosentti viimeiseltä ansaitulta eurolta hypähtää 35 prosenttiin.

Tuntuisi luonnolliselta, että tasavalta soisi kaikille samanlaisen verohoukuttimen säästämiseen kuin korkean vaihtoehtoispalkan yrittäjille eli että säästettyä ansiotulojen osaa, esimerkiksi 20000 euron vuosimäärään asti, verotettaisiin vain pääomatulon verokannalla.

Ansiotuloilla tehtyjen sijoitusvarojen netto-ostot vähennettäisiin ansiotuloista, mutta vähennys lisättäisiin verotettaviin pääomatuloihin. Realisoidut luovutusvoitot verotettaisiin nykyiseen tapaan pääomatuloina. Tällainen säästetyn tulonosan verokohtelu hyödyttäisi kaikkia niitä, joiden ansiotulojen rajaveroaste ylittää pääomatulojen verokannan eli 28 prosenttia.

Käytännössä säästämisvähennyksestä hyötyisivät vähintäin 22000 euroa vuodessa ansaitsevat eli juuri keskituloiset, jotka muodostavat veronmaksajien pääosan.

Vähennys lisäisi säästämisen houkuttelevuutta. Vapaaehtoisten eläkevakuutusmaksujen vähennettävyys ainoastaan 5000 euron vuosirajaan saakka on ainoa, kansainvälisissä vertailuissa tavattoman mitätön säästämisporkkana. Kansakunta ei vaurastu tuhlaamalla vaan säästämällä.

Lehtitietojen mukaan finanssiala ajaa periaatetta, että vain heidän markkinoimansa tuotteet saisivat tulevaisuudessa nykyistä laajemman verokannusteen. Niissä säästäjä usein joutuu maksamaan jopa kolminkertaiset hallintokustannukset: tuotteiden myyjän, vakuutusyhtiön ja rahastoyhtiön palkkiot.

Kilpailusyistä kuvattua säästämisvähennystä ei saisi sitoa mihinkään säästämistuotteisiin. Siksi tällainen vähennys voitaisiin toteuttaa nopeasti ilman mitään lausuntokierroksia jokasyksyisten verolakien huoltotalkoiden yhteydessä.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Lääkärien osingot pääomatuloa, entä luovutusvoitot?

TV ja lehdistö ovat julistaneet lääkäreiden nostavan ammatinharjoittamisen tuloa verottomina osinkoina. Jokainen yrittäjä kuitenkin tietää, että osinko on jaettavissa vain osakeyhtiön maksaman 26 prosentin veron jälkeisestä voitosta. Lääkäriasemia pyörittäviä osakeyhtiöitä ei ole vapautettu verosta. Mistään tulon verottomuudesta ei siten ole kyse.


Ongelman ytimessä oleva Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisu koskee lääkäriasemayhtiötä, jossa on kantaosakkeita ja useita vastaanotto-osakesarjoja. Lääkäriasemalle tuleva lääkäri saa merkitä maksuttomasti vastaanottosarjan osakkeita. Yhtiön kirjanpidossa käsitellään kunkin lääkärin vastaanoton tulot ja menot erillään muista. Kantaosakkeiden tulos lasketaan lääkäriaseman hallinnointitoimintojen ja sijoitustoiminnan perusteella. Kunkin osakkeen oikeus yhtiön varoihin, siis vuosittain osinkoon, määräytyy asianomaisen osakesarjan toimintatuloksen ja aikaisemmilta vuosilta jakamattomien toimintatulosten yhteismäärän mukaan.


Koska yhtiöjärjestyksessä on lisäksi määräys, että osakkailla ei ole harkintavaltaa osingonjaon kohdistumisessa osakesarjojen kesken, KHO katsoi lääkäriasemayhtiön jakaman osingon osinkotuloksi, jota verotetaan joko tuloverolain tai elinkeinoverolain mukaan siitä riippuen onko osingonsaajana yksityishenkilö vai toinen osakeyhtiö kuten lääkärin omistusyhtiö. Yksittäinen lääkäri ei siten voi itse päättää sitä, minkä osan vastaanottonsa toimintatuloksesta hän saa osinkoina. Osingonjaosta samoin periaattein kaikkien vastaanotto-osakkeiden osalta päättää yhtiökokous, jossa kanta-osakkeen äänimäärä on kymmenkertainen vastaanotto-osakkeeseen nähden.


Julkisesti noteeraamattomien osakeyhtiöiden välillä osingot virtaavat verottomina, koska muutoin osakeyhtiövero ketjuuntuisi. Yksityishenkilö ei maksa lisäveroa julkisesti noteeraamattoman yhtiön jakamasta osingosta, kun verottaja käsittelee osinkoa pääomatulona ja jos henkilön pääomatulo-osingot eivät ylitä 90000 euroa vuodessa. Pääomatulo-osingot voivat olla korkeintaan 9 prosenttia osinkoja jakavan noteeraamattoman yhtiön nettovaroista edeltävän verovuoden tilinpäätöksessä.


Taloudellisen käyttäytymisen aakkoset alkavat vaihtoehtoiskustannuksesta, joka otetaan huomioon kaikessa. Työtön katsoo menettämiensä työttömyys- ja sosiaalietuuksien arvoa päättäessään työhön osallistumista; rakennusmies laskee menettämiään ansioita pohtiessaan talon rakentamista itse.


Siispä lääkäri olisi voinut sijoittaa omistusyhtiönsä tilillä olevat varat hyvinhajautettuun kansainväliseen osakerahastoon, joiden reaalituotto viime vuosisadalla oli hieman alle 7 prosenttia vuodessa esimerkiksi Dimson-Marsh-Staunton Triumph for Optimists (Princeton University Press 2002) -kirjan mukaan. Inflaatiolla lisätty yhtiön nollakorkoisten varojen menetetty nimellistuotto vastaa siten suurinta sallittua pääomatulo-osinkoa.


Lääkärien omisyhtiöistään nostamat pääomatulo-osingot ovat siten vaihtoehtoistuottoajattelun mukaan aitoja pääomatuloja.


Jos nuoren lääkärin yhtiössä oli edellisessä tilinpäätöksessä niukalti nettovaroja, lähes koko osinko verotetaan ansiotulona. Jos lääkäri työskentelee vain lääkäriasemalla, hänen on pakko nostaa ansiotulona verotettavaa osinkoa elättääkseen perheensä ja itsensä. Itse asiassa jo vuoden 2007 progressiivinen asteikko - ja vuoden 2008 vielä selvemmin - oli lieventynyt sellaiseksi, että nuoren lääkärin ei olisi kannattanut pitää osakeyhtiötä eikä siis ottaa ansiotulo-osinkoja vaan toimia pelkällä y-tunnuksella ja antaa verottajan jakaa ammatinharjoittamisen tulot pääoma- ja ansiotuloiksi.


Monet julkisessa virassa tai jo eläkkeellä olevat lääkärit pitävät yksityisvastaanottoa lääkäriasemilla. Heillä on päävirasta jo niin paljon ansiotuloja, että heidän kannattaa kanavoida lisätulot omistusyhtiöihin. Lopettaessaan vastaanottotoiminnan he myyvät tai purkavat yhtiönsä ja maksavat luovutusvoitosta pääomatuloveroa. Tällöin veroasteeksi muodostuu noin 47 prosenttia: osakeyhtiöveron jälkeen jokaisesta eurosta jää yhtiön tilille 74 senttiä, josta 28 prosentin luovutusvoittovero tekee noin 21 senttiä. Tämä on noin 8 prosenttiyksikköä alempi kuin korkein tosiasiallinen rajaveroaste työnantajan sotu-maksu mukaan lukien olisi, jos lääkäri olisi nostanut vastaavan määrän palkkana.


Korkeapalkkaisilla asiantuntijoilla on siten verokannuste perustaa säästöpossuyhtiöitä, joiden avulla he voivat muuntaa työtuloja verotettaviksi luovutusvoitoiksi. Ainoa este on siinä, että verottaja voi pitää realisoitua luovutusvoittoa elinkeinotulona, jos yhtiön liiketoiminta on muodostunut käytännössä yhden henkilön ammatinharjoittamisesta ilman merkittävää sijoitetun pääoman menettämisen riskiä. Siinä tapauksessa luovutusvoitto tulee suurimmaksi osaksi verotetuksi ansiotulona tavanomaisen progressiivisen asteikon mukaan.


Tilanne on sama kuin maatalousyrittäjällä, joka on myynyt maitokiintiönsä. Niillä on aidot, vaihtelevat markkinahinnat toisin kuin lääkäriasemien osakkeilla. Maitokiintiön luovutusvoitto on maatalouden elinkeinotuloa ja jaetaan pääoma- ja ansiotuloksi. Myöskään rakennusmies ei voi jatkuvasti rakentaa itselleen taloja, asua niissä perheineen kahta vuotta ja myydä sen jälkeen talot verovapaasti, vaan verottaja katsoo toistuvat myynnit elinkeinotuloksi.


Kun KHO ratkaisun pohjana olevassa hakemuksessa lääkäriasemayhtiö lunastaa lääkäriasemalta poislähtevän lääkärin vastaanottosarjan osakkeet niiden kirjanpitoarvosta, jäin ihmettelemään sitä, miksi ennakkoratkaisua hakeneet eivät pyytäneet KHO:ta ottamaan kantaa siihen, onko lääkärin saama luovutusvoitto verotuksessa pääomatuloa vai elinkeinotuloa. Jälkimmäisessä tapauksessa se tulisi kokonaan verotettavaksi ansiotulona.


En ole lainkaan huolissani siitä, että osingot olisivat työtuloa, mutta olen huolissani KHO:n ratkaisussa kuvatun yhtiöjärjestelyn yhteydessä lääkäreille myytävistä sijoitusneuvoista. Yhtiöön jätetyt varathan tuottaisivat joka tapauksessa sijoitettuna yhtiön ulkopuolella, ja nyt vastaanotto-osakkeilla ei ole oikeutta kantaosakkeiden sijoitustoiminnan tulokseen.


Jos taas lääkärin omistusyhtiössä on myös menoja, vaikkapa kirjanpidosta ja lääkärin leasing-autosta, sinne pitää kanavoida myös verotettavaa tuloa noteeraamattomasta yhtiöstä nostettujen verovapaiden osinkojen lisäksi. Lisäksi tietysti nuorilla lääkäreillä on riski, etteivät he ota itselleen tarpeeksi suurta yrittäjäeläkevakuutusta. Työkyvyttömyyden vaara liittyy kaikkiin ammatteihin.