Valtion akuutin velkaongelman merkityksettömyys

Valtiokonttorin Treasury Finland –yksikön mukaan valtion velka oli tammikuun 2010 lopussa hieman yli 63 miljardia euroa eli 15 miljardia euroa korkeampi kuin vuoden 2008 heinäkuun lopussa, reilu kuukautta ennen kuin USA sosialisoi asuntoluotottajien jälleenrahoituspankit Fannie Maen ja Freddie Macin. Samaan aikaan valtion likvidit kassavarat olivat paisuneet kolmesta miljardista eurosta viidellä miljardilla eurolla. Valtion menojen todellinen budjettierotus tuloihin nähden oli tämän 18 kuukauden aikana 10.5 miljardia euroa. Onko se paljon vai vähän?

Samana aikavälinä BKT:n taso putosi arviolta 12 prosenttia eli noin 21 miljardia euroa, josta siis puolet näkyi valtion tiliaseman huonontumisena. Se ei ole hälyttävää, koska huonoina suhdannevuosina valtion budjetti pyrkii automaattisesti olemaan alijäämäinen ja vastaavasti nousuhdanteissa ylijäämäinen. Ilmiö johtuu veropohjan suhdanneherkkyydestä.

Vaikka Tilastokeskuksen mukaan ansiotaso nousi viime vuonna nimellisesti kolme prosenttia ja reaalisesti neljä prosenttia, palkkasumma laski yhden prosentin vuoteen 2008 verrattuna eli verotettavat ansiotulot laskivat. Jouduimme siis kansainvälisen kysyntälaman lisäksi perinteiseen kotikutoiseen kustannuskriisiin, jota kuvaa paremmin tehdyn työtunnin kustannusten vuosinousu 6-11 prosentilla riippuen vertailuneljänneksestä (viimeisin tilastojulkistus 8.12.09); onhan joukossamme aina niitä, jotka ovat valmiit elvyttämään kysyntää nostamalla palkkoja ”ostovoiman tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi”; he eivät vain ymmärrä sitä, mitä Keynes tarkoitti tehokkaalla kysynnällä (pikakurssin löytää Mätäkuun markkinat –kirjastani).

Mutta ennen kaikkea osakeyhtiöveron, yrittäjätulojen ja muiden pääomatulojen veropohja on ansiotulojakin paljon suhdanneherkempää; verotettavat pääomatulot laskevat BKT:tä nopeammin; yksikään tuloeromoralisti ei vain juhlinut kun Tilastokeskus julkisti 22.12.2009 huipputuloisten tulojen alentumisen supistaneen tuloeroja vuonna 2008, vaikka mediaanituloisten reaaliset käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat 1.5 prosenttia edellisvuoteen 2007 nähden. Valtio suurena omistajana saa myös itse suoraan suhdanteista riippuvaisia osinkotuloja sekä omaisuuden myyntivoittoja, joiden aleneminen näkyy suoraan valtion tiliaseman heikentymisenä.

Osa budjettiautomatiikkaa on myös progressiivisen tuloveroasteikon vaikutusta. Se laskee matalasuhdanteessa ansiotulojen veroastetta keskivertovuosista. Samoin tulonsiirrot pyrkivät automaattisesti pienenemään nousukautena ja kasvamaan laskusuhdanteessa. Myös osa kulutusveroista, selvimmin autovero, on progressiivisia ”ylellisyysveroja”, joiden tuotto romahtaa laskusuhdanteessa.

Siksi oikea tapa on tarkastella valtiosektorin budjettierotusta on puhdistaa se suhdannevaihteluista. Toisinaan laskelma tehdään olettaen BKT:n olevan nykyisten vero- ja menoperusteiden tuottaman ”täystyöllisyyden” eli potentiaalisen tuotannon tasolla.

Viime suhdannehuipussa vuonna 2007 valtion budjettiylijäämä oli lähes neljä miljardia euroa. Olemme tällä hetkellä BKT:n trendikasvua tai täystyöllisyystasoa huomattavasti syvemmässä suhdannekuopassa. Siksi nykyisin meno-, tulonsiirto- ja veroperustein, eli tuloveroasteikko indeksoituna ansiotasoindeksin mukaisesti, valtiosektorin budjettierotus on potentiaalisen tuotannon tasolla mieluumminkin lievästi ylijäämäinen! Vuoden 2011 verotukseen on siten tilaa tehdä hallitusohjelmassa luvatusta verojen alennuksesta loput.

Valtiontaloudellisesti olisikin suurin virhe taipua poliitikkojen ja heidän taustajoukkojensa ajamiin verojen korotuksiin ja menojen leikkauksiin, jotka olisivat varmin keino toteuttaa itse aiheutettu kestolama tilanteessa, jossa Aasian talouskasvu on maasta riippuen vuositasolla jo 4-9 prosenttia. USA:ssakin vaappuva BKT:n kasvu ylitti viime vuoden viimeisellä neljänneksellä 5 prosenttia vuositasolla. Ei olisi yllätys, jos Suomessakin BKT:n vuosikasvu ylittäisi neljä prosenttia tämän vuoden loppupuolella. Mutta jos ylihintaisen ammattitaidottoman työn edut voittavat, talouden pysyvä nousu jää luonnollisesti hämärän peittoon.