Kestävyysvaje on laskennallinen
lisävelka nykyisen julkisen velan varannon päälle eikä suinkaan virtasuure eli
vuodesta toiseen hamaan tulevaisuuteen toistuva julkisen sektorin nettovelkaantuminen.
Jos kestävyysvaje
olisi todella vaje, Suomen valtionlainat olisivat ajat sitten pudotettu Kreikkaakin
huonompaan luokitusluokkaan, koska valtionvelka olisi räjähtävällä
kasvu-uralla. Eikö niin?
Valtiovarainministeriön
entinen korkein virkamies, valtakunnanviisas Raimo Sailas kirjoitti Helsingin
Sanomissa 25.2.2014 eri arvioiden kestävyysvajeen suuruudesta vaihtelevan Suomen
Pankin 4,5 prosentista BKT:sta OECD:n peräti 7:än prosenttiin BKT:sta eli 9
miljardista eurosta 14 miljardiin.
Tällaiset
vajeprosentit BKT:sta ovat kaksin- ja kolminkertaiset Suomen saavutettavissa
oleviin BKT:n pitkän aikavälin kasvuvauhteihin nähden. Jos siis vaje/BKT –suhteessa
vaje on aina kaksin- tai kolminkertainen osoittajan BKT:n kasvuun nähden, julkinen
velkamme olisi räjähtävällä uralla.
Kataisen ja
Urpilaisen eurososialistinen hallitus on tähän mennessä velkaantunut hieman yli
seitsemän miljardin euron vuosivauhtia; kokonaiskysyntää elvyttämällä helppoheikkikeynesiläisyyden parhaiden perinteiden mukaisesti se on
tehnyt kaikkensa hidastakseen markkinavoimien sopeuttavaa vaikutusta, maamme
tarvitsemaa sisäistä devalvaatiota.
Ilman
hallituksemme rahanjuoksutusta ministereiden hyvinä pitämiin tarkoituksiin
Keynesin tehokas kysyntä ja työllisyys olisivat koko ajan olleet hallituksen
aikaansaamaa korkeammat – ja valtion velkaantuminen hitaampaa.