Suurena
hyväntekijänä esiintyvä ammattiyhdistysliike ei valtansa sumentamana ymmärrä työehtosopimusten
yleissitovuuden alentavan jäsentensä ja kaikkien kuluttajien elintasoa:
”…yleissitovat työehtosopimukset…(ovat)
on työnantajien etu, koska näin ehkäistään palkkojen polkeminen ja kilpailun
vääristyminen”, kirjoittivat STTK:n puheenjohtaja Antti Palola ja johtaja
Katariina Murto (HS Mielipide 20.3.2015).
Mitä tapahtuisi,
jos yleissitovuus poistettaisiin?
Syntyisi uusia
yrityksiä ja vanhat yritykset laajentuisivat uusille aloille yrittäen horjuttaa
niillä jo toimivien vakiintuneiden yritysten markkina-asemaa. Investoinnit,
työvoiman tarve ja tuotanto kasvaisivat kilpailun lisääntymisen vuoksi; reaalipalkat
nousisivat, koska työvoiman tuottavuus kasvaisi ja koska hintataso nousisi hitaammin
toimivamman kilpailun vuoksi.
Työehtosopimusten
yleissitovuus näivettää myös pikku- ja taantuvia tehdaspaikkakuntia: kun
omakotitalo Putaalla maksaa kolmasosan Kehä III:n sisällä olevasta talosta,
Putaalla aloittavan yrittäjän pitäisi voida maksaa alhaisempia palkkoja kuin
samalla alalla maksetaan Kehä III:n sisäpuolella; näin se kykenisi kilpailussa
käyttämään hyväkseen alhaisempien asumiskustannusten tuottamaa suhteellista
etuaan. Yleissitovuuden poisto nostaisi työllisyyden ja reaalipalkkojen tasoja Putaalla
ja Voikkaalla.
Taloudellisen
päättelyn johtopäätös on siten: työehtosopimusten yleissitovuus laskee
reaalipalkkoja, koska se alentaa työvoiman tuottavuutta estämällä uusien
yritysten ja kilpailevien tuotteiden markkinoillepääsyä suosimalla vanhaa
yritystoimintaa. Kuluttajat siis lopulta maksavat yleissitovuuden ylläpitämät
tehottomuudet korkeampien hintojen muodossa.
----
JK. Kirjoitin yleissitovuudesta työnantajien kannalta Saksan tapauksessa: Aivopesua itäsaksalaisten avulla 13.12.2012. Jos itä-saksalaisten omat resurssit olisivat olleet täysimääräisesti käytettävissä Itä-Saksan jälleenrakennukseen pienemmin resurssien siirroin Länsi-Saksasta, Saksan markka olisi revalvoitunut vähemmän 1990-luvun alussa ja D-markan korkotaso olisi ollut alhaisempi: seurauksena Suomen 1990-luvun alun BKT:n pudotus olisi ollut matalampi ja lama lyhyempi.Suomalaiset siis maksoivat valtaisasti työehtosopimusten yleissitovuudesta yhdistyneessä Saksassa!
Meillä on tietysti yleissitovuus juuri sen takia, että suuryritysten johto ajattelee samoin kuin ammattiyhdistysjohto: uutta odottamatonta kilpailua pitää saada torjuttua ennakolta kaikin keinoin; kilpailun lisääntyminen on heille aina epätervettä, tuonti halpatuontia, jne.
.jpg)