“Kala mätänee
päästä”, sanoo englantilainen; Raimo Sailas kirjoittaa Helsingin Sanomien
kolumnissa tänään 25.2.14: ”Hallituksen marraskuussa hyväksymä
rakennepoliittinen ohjelma on vain lista asioista, joista pitäisi päättää”.
Sen verran
lueskelin sanomalehti- ja nettiuutisia kyseisestä ohjelmasta, että en usko sen
sisältävän laisinkaan sellaisia rakenneuudistuksia, jotka uudistaisivat
talouttamme siten, että työnvälitystoimistoissa olevalle 640000 työnhakijalle
perustettaisiin työpaikat yksityisten tai julkisten työnantajien toimesta
seuraavan seitsemän vuoden kuluessa.
Ainut
työllisyyden kohentamista koskeva lausuma Sailaksen kolumnissa on: ”arvonlisäverokantoja
yhtenäistämällä ja veropohjia laajentamalla nopeutettaisiin kasvua ja
parannettaisiin työllisyyttä”, mutta tästäkään ajatuskulusta Sailas ei esitä
mitään perusteluja.
Jos hän osaisi
sen tehdä, hän kykenisi näkemään lukuisia muita lainsäädännöllisiä edistysaskeleita,
jotka johtaisivat välittömästi Keynesin tehokkaan kysynnän kasvuun ja
työttömyyden alentumiseen ja jotka parantaisivat samalla voimakkaasti valtiontaloutta. - Eikä Sailaksen tarvitsisi arvailla sitä, mille aloille työpaikat syntyisivät; vanhat nokiat, siurot, vaskuut ja pourut työllistäisivät näkymättömästi uusien näkyvien, mutta tällä hetkellä vielä nimettömien ohella.
Mutta Sailas tietää: "Nyt pitäisi keskittyä menojen karsintaan".
Kovin paksu on Kataisen eurososialistisen hallituksen ja sen neuvonantajien silmillä oleva ideologinen huntu.
2 kommenttia:
Samaa mieltä, mutta antaisitko esimerkkejä?
Eikö kirjoitukseni 16.1.2014 työmarkkinauudistuksesta ole tarpeeksi yksilöivä?
Kirjoitin asiasta 1990-luvulla useita artikkeleita ja annoin haastatteluja; esimerkkien tarkentaminen olisi turhauttavaa kertausta. Sain kerran yhdeltä tamperelaiselta professorilta kommentin, miksi lehtijuttusi on aina sama.
Lähetä kommentti