lauantai 19. maaliskuuta 2011

Suomen globalisaatiosijoitus putosi

Zürichin teknillinen korkeakoulu mittaa eri maiden globalisaation astetta. Suomi putosi yhden sijan viime vuodesta Irlannin ohitettua meidät. Kokonaissijoitus on yhdestoista, mutta poliittisesti pidämme maapalloa vielä suurena, koska siinä olemme vasta 26:nella sijalla. Emme ei nyt kuitenkaan enää pidä maapalloa kahtiajaettuna: Suomi ja muu maailma.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Irlanti ei leikkaa valtion menoja tarpeeksi!

Ministereillä on oikeus kahdeksaan avustajaan poliittisessa yksityistoimistossaan ja neljään avustajaan vaalipiirinsä toimistossa! Avustajien palkkataso on leikkausten jälkeenkin 80000 - 92000 euroa! Ministerien autonkuljettajina toimivat poliisit pääsevät kolmen vuoden toiminnan jälkeen poliisipäälliköiden eläkkeille! Tämä siis kaikki leikkausten jälkeen The Irish Times -lehden uutisen mukaan. Mitähän muuta leikattavaa Irlannin valtion budjetista löytyisi suomalaisen mittapuun mukaan?

Läskien sulattelu on aina vaativaa, ne kuuluisat saavutetut edut.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Syövätkö verojen korotukset valtion verotuloja?

Valtiokontttorin hoitama valtionvelka ja likvidikassa olivat suunnilleen samalla tasolla helmikuun 2011 lopussa kuin kuukautta aikaisemmin. Niinköhän on, että veronkorotukset eivät tuo valtiolle lisää verotuottoja? Veronkorotuksilla on aina kustannuksensa, verojen näkymätön taakka menetetyn tuotannon muodossa, koska kaikki pyrkivät valitsemaan sellaisen tien, jota pitkin verovastus on pienin; ks. luku 4 Mätäkuun markkinat -kirjastani.

torstai 10. maaliskuuta 2011

Lomautuslaput postiin EU:ssakin

Portugalin 10 vuoden lainan tuottoprosentti nousi eilen 9.3.11 uuteen ennätykseen, siis pelko lainan nimellispääoman alentamisesta nousi uuteen ennätykseen; Kreikan 10-vuotislainojen tuotto on jo pitkään ollut toistakymmentä prosenttia. Käytännössä lainoihin sijoittavat olisivat halukkaita hyväksymään jonkinasteisen nimellisen luottotappion.

Miksi kyseisten maiden johtopoliitikot saavat edelleenkin pelotella euron vakauden menetyksellä jos muut euromaat eivät auta heitä? Eikö EKP ole jo riittävän pitkään auttanut Euroopan pankkeja luomaan tekokassavirtaa, josta tappiot ovat vähennettävissä?

Wisconsinissa jaettiin lomautusilmoituksia viime viikolla osavaltion työntekijöille budjetin tasapainottamiseksi. Sama on edessä Indianassa, Ohiossa, Michiganissa, New Yorkissa ja muissa Amerikan talous- ja rahaliittoon eli EMU:un kuuluvissa valtioissa, joiden yhteisen valuutan nimi vain sattuu olemaan dollari.

Myös Suomen 1990-luvun alun kriisissä lomautettiin valtion virkamiehiä; Opetusministeriö lomautti minut kymmeneksi päiväksi loppukesästä 1994, koska Tampereen yliopistolla ei ollut tarjota minulle työtä? Tein kyllä joka vuosi yliopiston eteen 2200 - 2800 tuntia töitä.

Koska EU-johtajat pakottavat Kreikan ja Portugalin jakamaan lomautusilmoitukset? Ne pitäisi jakaa ennen kuin lähdetään neuvomaan muita euromaita ja pelottelemaan euron vakauden menetyksellä.

Eurohan on ollut hämmästyttävän vahva, joka johtuu taas dollarialueen rahapolitiikan löysyydestä; löysä raha pyrkii virtaamaan ulkomaille ja heikentämään oman valuutan ulkoista arvoa; Pentti Kouri tuli kuuluisaksi estimoituaan 1970-luvun alkupuolella vähän yli kaksikymmpisenä juuri sitä, kuinka nopeasti rahamäärien lisäykset vuotavat ulkomaille.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Velkajärjestelyissä vuosittainen hoitosumma ei saisi riippua tuloista!

STT:n uutinen synkistää: tulojen hankkimiskannusteet unohtuvat oikeusministeriön työryhmältä, joka ehdottaa että "velkajärjestelyssä olevan kuukausittaisen maksusumman tulisi joustaa tulojen mukaan". Eikö siellä oikeustieteellisessä tiedekunnakin opeteta taloustiedettä? Kannusteet tulojen hankkimiseksi ovat kaikkein suurimmat, jos velanhoitosumma ei riipu lainkaan hankittavista tuloista.

Näinhän ratkaistiin 1930-luvun pankkikriisi: talot pantattiin valtiolle hypoteekkilainan vakuudeksi. Sen takaisinmaksuaika oli pitkä, aina 1970-luvulle asti. Lainoista maksettiin kiinteäsumma lyhennystä ja korkoa. Kaiken, mitä talo pystyi hankkimaan tämän yli lisätuloa, talon asukkaat saattoivat käyttää tavanomaisella tavalla verojen maksun jälkeen elintasonsa kohottamiseen. Näin ei estetty velkajärjestelyyn joutuneita vaurastumasta. Kun he vaurastuivat, vaurastui muukin Suomi. Miksi nykyaikana ei enää kyetä käyttämään tervettä järkeilyä hyväksi?

torstai 3. maaliskuuta 2011

Koska media julkistaa suurimpien vaalirahoittajien listan?

Tilinpäätösten julkistamisaika on jo ohi, mutta mielestään niin valpas media ei ole vielä julkistanut suurimpien vaalirahoittajien luetteloa. Niitä voisi olla kaksi: 20 suurinta poliittisen toiminnan rahoittajaa koko vaalikaudelta eli vuosilta 2007-2010 ja ennuste vuodeksi 2011.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

On tarve muuttaa eri maiden äänilukua EKP:n neuvostossa

Maltalla ja Bundesbankilla on kummallakin yksi ääni Euroopan keskuspankin neuvostossa. Eri maiden äänimääriä tulisi painottaa talouksien vahvuuden tai väestömäärien perusteella, sanoi Karl Otto Pöhl viime syyskuun haastattelussa WirtschaftsWochessa. Haastattelu on englanniksi CESifo Forum 4/2010 - lehdessä. Pöhl oli Bundesbankin presidenttinä, kun liittokansleri Kohlin ja valtiovarainministeri Waigelin painostuksesta itämarkat vaihdettiin suhteessa 1:1 Saksan markkoihin. Sen jälkeen Pöhl erosi, koska periaatteen miehenä hän ei voinut kannattaa taloudelliselta logiikaltaan mieletöntä politiikkaa. Pöhl oli sosialidemokraattisen puolueen jäsen kuuluen sen liberaalisiipeen, jonka kadottua hän erosi puolueesta vuonna 2005.


Bundesbankin eroava pääjohtaja Axel Weber erosi nimenomaan sen takia, että hän jäi EKP:n neuvoston äänestyksissä vähemmistöön EKP:n alkaessa ostaa suoraan markkinoilta kriisissä olevien jäsenvaltioidensa lainoja. Ohjelma rikkoo Maastrichtin sopimusta ja on epäsuora tulonsiirto kriisimaiden hallituksille, koska se alentaa niiden lainanoton kustannuksia. Tulonsiirron maksajia ovat valtiontaloutensa kurissa pitäneiden maiden veronmaksajat. Lisäksi EKP:n taseessa on valtaisa tappioriski kriisimaiden lainoista siinä tapauksessa, että niiden lyhennys- ja korkojen maksuohjelmia tullaan järjestämään uudestaan. Tappiot kantavat jälleen veronmaksajat EKP:n jäsenkeskuspankkien palauttaessa pienempiä voittoja valtiovarainministeriöille. Pääjohtajaksi periaatteen mies Weberin nimitti sosialidemokraattinen valtiovarainministeri Hans Eichel vuonna 2004.


Kriisimaiden lainojen osto-ohjelma ei ole ainoa kritiikin kohde EKP:n politiikassa. Toinen on keskuspankeille poikkeuksellisen pitkäaikaiset pankkien lainoitusohjelmat, jotka antavat tekohengitystä kriisimaita rahoittaneille Ranskan ja Saksan pankeille kriisimaiden omien pankkien ohella. Nämä ohjelmat ovat olleet toiminnassa jo kolme vuotta. Ohjelmat luovat pankeille teennäistä kassavirtaa, koska pankit lainaavat EKP:sta yhden prosentin korolla, mutta sijoittavat lainavarat eri valtioiden lainoihin kolmin tai jopa viisinkertaisella korolla; sijoituksensa pankit kiikuttavat jälleen EKP:iin uuden lainan vakuudeksi ja näin EKP ja sen jäsenkeskuspankit rahoittavat epäsuorasti julkisia menoja ”rahaa painamalla”.

Pankkien saamat pitkäaikaiset lainat EKP:sta pitkittivät myös valtionlainakriisin ilmituloa eli ohjelma kasvatti jäsenmaiden velkaantumisalttiutta. Olisi lopulta jo aika saada EKP:n neuvoston pöytäkirjat julkisiksi, jotta voisimme arvioida siellä käydyn keskustelun järkevyyttä; ks kirjoitukseni 22.7.2008; mielisteleekö esimerkiksi Suomen Pankin pääjohtaja, sosialidemokraatti Erkki Liikanen kannanotoissaan ”Välimeren Klubia”, koska ainakaan kotimaisissa tilaisuuksissa hän ei ole osoittanut kykyä itsenäiseen analyysiin?
 
Kreikan velkaantumishuiputuksen ilmitulostakin on jo 16 kuukautta. Kaikkia kriisimaita ei näytä edes pakko saavan talouksiensa todelliseen saneeraukseen, vaan sen lykkäämiseen kierrellen Eurooppaa poliittisen option rautaisen logiikan mukaisesti: ”josko rahoittajat helpottaisivat ehtoja”.


Kun Euroopan johtajia kokoontuu Helsinkiin tämän viikon perjantaina, EKP:n statuuttien muuttaminen Pöhlin ehdottamalla tavalla on toivottavasti yksi tärkeimmistä keskustelunaiheista; EKP:n pääjohtajaksi olisi myös saatava ”uusi Axel Weber”, vakaan rahapolitiikan takuumies tai –nainen; puheenjohtaja Katainen voisi vihdoinkin päästä Euroopassa ”viikon avaajaksi”.