Populistien armeijan kuorolla harjoitukset

Toimittaja Heikki Arolan ”Osinkoverotus näivettää pörssiä” (Näkökulma-palsta HS 30.10.2009) toteaa: ”Pörssilistojen ulkopuolella olevien osakeyhtiöiden omistajilla on mahdollisuus nostaa osinkoja verovapaasti 90 000 euron rajaan saakka vuosittain”, ja hieman jäljempänä: ”Korkein hallinto-oikeus ratkaisi, että käytäntöä voidaan soveltaa myös lääkäriyhtiöihin, jotka tekevät työntekijöistään osakkaita. Palkka pystytään näin muuttamaan verottomaksi pääomatuloksi”; välissä Arola huomauttaa: ”Edellytyksenä on, että yhtiöön on kerätty tietty määrä varallisuutta”.

Jos listaamaton osakeyhtiö todella olisi toimittaja Arolan kuvittelema väline Suomessa veroasuinpaikkaa pitäville, maamme olisi täynnä maailman huippuartisteja ja formulakuljettajia, jotka asuisivat täällä vaaditut 184 päivää vuodessa. Jos toimittaja Arola olisi vaivautunut perehtymään hieman syvemmin mainitsemaansa edellytykseen, hän olisi havainnut, että palkka ei osakeyhtiön kautta muutu verottomaksi; kaikella varallisuudella on lisäksi pitkäaikaisen markkinatuoton sanelema vaihtoehtoiskustannus. Siksi Suomi ei ole huipputuloisten verokeidas.

Tällaisesta raikulipopulismista, poliittisen talouden mediamarkkinoilla vallitsevasta ympärivuotisesta mätäkuusta, annoin useita esimerkkejä Mätäkuun markkinat –pamfletissa; Verotus uusiksi? –kirjan loppuluvussa populistien armeijan kuoron paukuttelu estää lukijoiden ja kuulijoiden itsenäiseen ajatteluun perustuvat vastineet, populistien armeijahan ei raakkaa ketään. Sen juhlaviikot alkavatkin ensi maanantaina, kun vuoden 2008 verotiedot tulevat julkisiksi.

Se, että listautumattoman osakeyhtiön jakamien pääomatulo-osinkojen omistajakohtainen verovapaus kannustaa passiivista sijoittajaa muuntamaan pääomatulona verotetut pörssiosingot aktiivisesti yritysriskiä ottavan yhtiön jakamiksi pääomatulona verotetuiksi osingoiksi, oli vuoden 2005 verouudistuksen toteuttaneen hallituksen ja sen valtiovarainministerin tietoinen valinta yrittäjyyden edistämiseksi – ja luettavissa verouudistuksen taustamuistioista. Listaamattomien pääomatulo-osinkojen verovapaus myös kasvattaa osakeyhtiömuotoisten yritysten alkuinvestoinnin kokoa, kuten argumentoinin Verotus uusiksi? –kirjan loppuluvussa ”Pienten joutsenten tanssi”. Kyllä ne yhtiöt pörssiin menevät, kunhan ovat ensiksi kasvaneet riittävän suuriksi ja ehtineet hajauttaa omistuspohjaansa.

Eikö kommentoijan pitäisi viitata lähteeseensä?

”Ei Suomi heikkoon taalaan kompastu” –näkökulmassa (HS 23.10.2009) toimittaja Jyri Raivio kirjoittaa: ”Yhdysvaltain hallinto sanoo pyrkivänsä vahvaan dollariin, Euroopan keskuspankki vakaisiin valuuttakursseihin”.

Missä ja koska ja kenen toimesta Euroopan keskuspankki on sanonut pyrkivänsä vakaisiin valuuttakursseihin? Se on päinvastoin ilmoittanut lukuisia kertoja pääjohtajansa sanomana että EKP:llä ei ole valuuttakurssitavoitetta. EKP:n hyvin tunnetusta inflaatiotavoitteesta ei seuraa euron vaihtokurssin vakaus, vaan sekä nimellisen että reaalisen korkotason vakaus.

Keynes sanoi asian monisanaisesti The General Theory - pääteoksensa (1936) loppupuolella ja selvimmin teoksessaan A Tract on Monetary Reform (1923): kansakunnan ei ole mieltä sitoa valuuttansa ulkoista arvoa (kultaan Keynesin aikana) vaan noudattaa sellaista korkopolitiikka, joka tuottaa mahdollisimman vakaan korkotason pitkällä aikavälillä.

Keynesiä lukematta jokainen Kullbergin aikaisen rahapolitiikan kokenut oppi asian Suomen 1990-alun laman kautta.

Vale, tilasto, ...

Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen VATT:in seminaarissa 6.10.2009 tulevan vuosikymmenen vero- ja sosiaalipolitiikasta oli toinen pääpuhuja Helsingin yliopiston entinen tilastotieteen lehtori, sittemmin kansanedustaja ja puoluejohtaja Osmo Soininvaara sosiaaliturvan uudistusta pähkäilevästä SATA-komiteasta. Hänellä oli lukuisia teräviä huomioita köyhyysloukusta ja siitä, kuinka se estää työhön osallistumisen. Paneeliosassa hän hauskuutti yleisöä väittämällä, että kansantalous voisi paremmin, jos valtionyhtiöitä kuten Postia ja Valtionrautateitä ei olisi saneerattu, vaan niitä voitaisiin käyttää työllistämään työttömiksi joutuvat; nyt valtionyhtiöt voivat Soininvaaran mukaan hyvin liiketaloudellisesti, mutta kansantalous voi huonommin. Valtionyhtiöitä on muitakin YLEen asti.

Järkyttävintä Soininvaaran bluffissa ei ollut se, että hän itse uskoo siihen aidosti, vaan se, että Säätytalon yleisössä oli asiantuntijoita, virkamiehiä ja ammattipainostajia, jotka jakoivat Soininvaaran näkemyksen. Mätäkuun markkinat -kirjalla riittää töitä.

Millä rahoilla Postin, YLEn ja VR:n lisähenkilöstö pidettäisiin töissä? Entä jos meillä olisi vielä Osuustukkukauppa Oy eli OTK, joka kaatui vasta 1990-luvun alun lamassa, vaikka huojui puujaloilla jo ennen 1973-1974 hurjan BKT-kasvun vuosia? Siellä riitti johtajia ja heille päällystakkeina apulaisjohtajia omine sihteereineen; paikat oli miehitetty kahden vasemmistopuoleen jäsenillä. Sama toistui organisaatiossa alaspäin. Kaikki kuluttajathan sen maksoivat, ei ainoastaan E-kaupan jäsenet.

Voi vain kuvitella sitä, mikä elintasomme tulisi olemaan 2 x 7 vuoden jälkeen, jos poliitikot toteuttaisivat Soininvaaran opin. Taloudellisessa kasvussa avainroolissa ovat sen kannalta hyvin toimivat instituutiot, mistä Douglass North sai Nobel-palkintonsa yhdessä Robert Fogelin kanssa vuonna 1993.

Tasavallan tarkimmin varjeltu verosalaisuus nro 2

Valtion taloudellinen tutkimuslaitos VATT järjesti eilen 6.10.2009 tulevan vuosikymmenen vero- ja sosiaalipolitiikkaa käsittelevän seminaarin, jonka pääpuhuja oli professori Peter Birch Sørensen Kööpenhaminan yliopistosta. Hän on Englannissa toimivan, tämän vuosisadan veropolitiikkaa tutkailevan Mirrlees Review –komission jäsen.

Yksi hänen terveisistään Suomen veropolitiikan piirtäjille oli se, että toimiessaan yrittäjänä osakeyhtiön kautta yksilön nostamien osinkojen kokonaisveroasteen pitää vastata korkeinta ansiotulojen rajaveroastetta. Jos jälkimmäinen on edellistä korkeampi, yksilöllä on luonnollinen kannuste muuntaa työtulonsa osakeyhtiön jakamiksi osingoiksi. Kyseessä on siis aivan sama ongelma kuin Suomessa on ollut veropolitikoinnin keskiössä jo syksystä 1995 lähtien.

Tulonmuunto ei kuitenkaan Suomen verojärjestelmässä voi tapahtua näin yksinkertaisesti, vaan sitä rajoittaa osinkojen jakaminen verotuksessa pääomatuloksi ja ansiotuloksi. Pääomatulona verotettava osinko erotetaan osinkoja jakavan yhtiön nettovarallisuuden käyvän arvon perusteella lopun osingosta ollessa ansiotuloa. Jos yrittäjä puhdistaa osakeyhtiöön jättämänsä palkan joka vuosi osingonjaolla, yhtiön nettovarat vastaavat vain osakepääoman minimiä eli ovat käytännössä nolla.

Ensin siis osakeyhtiö maksaa yrittäjän työtulosta 26 prosentin veron, jonka jälkeisen voiton yrittäjä nostaa osinkoina. Koska osinkoja jakavan osakeyhtiön nettovarallisuus on nolla, koko osinko on ansiotuloa, mutta siitä 70 prosenttia on verotettavaa. Näin työtulon tosiasiallinen rajaveroaste EMTR ansiotulo-osinkoina on

EMTR = 0.26 + (1-0.26)(0.7)MTR ,

jossa MTR on progressiivisen tuloveroasteikon rajaveroaste asianomaisessa tuloluokassa. Kuinka korkean tulisi MTR:n olla, että se olisi yhtä suuri kuin EMTR? Asetetaan EMTR=MTR edellisessä yhtälössä, yksi tuntematon ja yksi yhtälö, josta voidaan ratkaista MTR = 53.9 prosenttia. Se on hieman korkeampi kuin valtion tuloveroasteikon korkeimman rajaveroasteen ja kunnallisveroasteen summa Helsingissä.

Ansiotulo-osingon rajaveroaste on kuitenkin jokaisella tulotasolla korkeampi kuin työtulon rajaveroaste progressiivisessa asteikossa: edellinen lähtee 26 prosentista, osakeyhtiön verokannasta, mutta jälkimmäinen alkaa nollasta. Siksi ansiotulona verotetun osingon keskimääräinen veroaste on aina korkeampi kuin progressiivisella asteikolla verotetun työtulon keskimääräinen veroaste.

Osakeyhtiössä siis pitää olla varallisuutta, että sen voiton saa nostettua pääomatulona verotettuna osinkona. Tottakai yrittäjät yrittävät säästää osakeyhtiöihinsä saadakseen pääomatuloina verotettuja osinkoja, mutta sen jälkeen osingot ovatkin vain tuottoa yhtiöön säästetylle pääomalle, siis aitoja pääomatuloja.

Olen tarkastellut laajemmin tulonmuunnon mahdottomuuden ongelmaa, tasavallan tarkimmin varjeltua verosalaisuutta nro 2, sekä Mätäkuun markkinat –kirjassa että Verotus –lehden nrossa 1/2009.