Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääomatuloverotus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pääomatuloverotus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. helmikuuta 2015

Verottaja elämänkumppanina kehdosta hautaan


Risto Järvinen – Sami Järvinen “Verotuksen synkkä anatomia, Verottaja elämänkumppanina kehdosta hautaan” (Helarvo 2014) on isoisän ja pojan vero-opas hiekkalaatikolla leikkivälle pojanpojanpojalle olettaen nykyisen vuoden 2015 verojärjestelmän vallitsevan läpi hänen elämänsä.

Kirjassa käydään havainnollisten esimerkkien avulla läpi tärkeimpien verojen luomat käyttäytymisen kannusteet, siis arvonlisäverosta ansiotulo- ja pääomatulojen kautta perintö- ja lahjaveroihin. Testamentin teon salatkin tulevat selviksi. Kirja on ajankohtainen ja puhuttelevasti kirjoitettu.

Kirjasellaan tekijät tavoittelevat kansalaisten verotietoisuuden lisäämistä, minä puhuisin veroymmärryksen lisääntymisestä.

Kirja on pakollista luettavaa kaikille kansanedustajaehdokkaille, erityisesti heidän taustajoukoilleen. Vietin sen kanssa kerrassaan mainion parin tunnin lukuhetken. Taisi olla ensimmäinen verokirja, josta en alleviivannut mitään.

Opin kirjanpidon nimenomaan Risto Järviseltä, joka oli liiketaloustiede I:n lehtori aloittaessani opinnot Kauppakorkeakoulussa, myöhemmin menestyksekäs KHT-tilintarkastaja.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Säästämiskannuste kaikille

Monelta lukijalta jäi eduskuntavaalien jälkeisessä humussa huomaamatta että Helsingin Sanomat julkaisi mielipideosastollaan 18.4.2011 seuraavan:

Kansakunta ei vaurastu tuhlaamalla

Helsingin Sanomat (Talous 17.4.2011) kuvasi apteekkien kylkeen perustettuja osakeyhtiöitä, joihin apteekkarit voivat säästää vain osakeyhtiön verokannalla verotettua yrittäjätuloa, joka muutoin olisi tullut verotetuksi ansiotulon progressiivisella veroasteikolla. Myydessään yhtiönsä apteekkaria verotetaan luovutusvoitosta.


Tällainen säästäminen tuottaa veroetua kaikkiin niihin palkanansaitsijoihin nähden, joiden ansiotulojen rajaveroaste ylittää osakeyhtiön verokannan mutta jotka sijoittavat luovutusvoittona verotettaviin kohteisiin. Samanlainen verokannuste olisi mielekästä suoda kaikille säästäjille eikä ainoastaan osakeyhtiöiden omistajille: sitä ansiotulojen osaa, joka säästetään ja sijoitetaan, tulisi verottaa vain osakeyhtiön verokannalla.

Verottajan rekistereistä käy selville kaikki luovutusvoittoveron alainen omaisuus ja sen tuottama verotettava pääomatulo. Jos maksetun pääomatuloveron jälkeen säästäjä on lisännyt sijoitusvarojaan, hän on säästänyt ansiotuloistaan.

Säästäjien yhtäläisen verokohtelun takaamiseksi ansiotuloilla tehtyjen sijoitusvarojen netto-ostot pitäisi siis vähentää verotettavasta ansiotulosta ja verottaa vain osakeyhtiön verokannalla. Realisoidut luovutusvoitot verotettaisiin nykyiseen tapaan pääomatuloina.

Näin kaikilla ansiotuloja hankkivilla olisi sama verokannuste kuin on korkean vaihtoehtoispalkan yrittäjillä säästää osakeyhtiöihinsä. Osa heistä on vieläpä sivutoimisia kuten konsultoivat vero-oikeuden professorit.

Kreikan kriisi lienee vihdoinkin opettanut, että kansakunta ei vaurastu tuhlaamalla vaan säästämällä. Valtionlainakriisiä ei ole Japanissa, vaikka velkaantumisaste on yli 200 prosenttia BKT:sta, koska Japanin korkea yksityinen varallisuus toimii valtion lainojen vakuutena sijoittajien arvioinneissa.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Minne voittoa vastaava erä katoaa julkisessa tuotannossa?

”Verot eivät saa mennä firmojen voittoihin”, kirkuu HS-kaupungin (5.2.2011) Tukholman terveyskeskusten tilannetta käsittelevä juttu. Puolet niistä on ulkoistettu, mutta toimittaja on löytänyt julkisesta tuotannosta kiinnipitävän Olssonin. Tukholman hakemia ratkaisuja järjestää terveyshoidon ja liikenteen palvelunsa käsittelevä juttukokonaisuus on raikasta vaihtelua tavanomaiseen synkkämieliseen surkutteluun, kun aikaisemmin julkisen sektorin itsensä tuottamia yksityishyödykkeitä muutetaan julkisesti ilmaiseksi tai lähes ilmaisesti tarjolla pidetyiksi yksityishyödykkeiksi. Sellaisiahan terveydenhoitopalvelut ovat suurimmaksi osaksi, poikkeuksina tartuntoja ehkäisevät massarokotukset ja muu ennaltaehkäisevä toiminta kuten syöpäseulonnat, neuvolat ja kouluterveydenhoito. Maksimoidakseen levikkinsä Helsingin Sanomat tietysti tarvitsee lainatun otsikon.


Mutta lähtisikö asian ydin aukeamaan, jos lehdet pohtisivat sitä, minne voitto katoaa julkisella sektorilla, kun aikaisemmin yksityisesti hoidettu toiminto siirretään julkisesti tuotetuksi. Tarkastelun voisi aloittaa vaikkapa vuokra-asunnoista: yksityinen vuokranantaja saa vuokratuloa, jota sijoitusasunnon ylläpito- ja korjauskustannusten jälkeen verotetaan; verojen jälkeisen nettovuokran vuokranantaja voi joko kuluttaa tai säästää. Minne katoaa Helsingin kaupungin omistamien vuokra-asuntojen osalta sama erä; valtio ei saa pääomatulona verotettua verotuottoa julkisen sektorin omistamista vuokra-asunnoista; vuokrat eivät aina riitä edes julkisesti omistettujen vuokra-asuntojen peruskorjauksiin.

HS- kotimaan (5.2.2011) uutisessa ”Uudet Kela-korvaukset nostivat palkkioita hammaslääkärissä” Kelan tutkimuksen mukaan Kela-taksan korotukset ovat suurelta osin (30–40 prosenttisesti) valuneet hammaslääkäripalkkioiden korotuksiin. Tutkijalle se ”on ollut pettymys. Hänestä hammaslääkärien tulisi nähdä Kela-korvaukset niin, että yksityishammaslääkäreiden toimintaa tuetaan verovaroin, kun yksityishammaslääkäripalveluista maksetaan korvaus”. Kenellekään kysynnän ja tarjonnan vuorovaikutusta eli hinnanmuodostusta vähänkään hallitsevalle saatu tulos ei voi olla yllätys.

Entä jos meillä ei olisi lainkaan julkista sairausvakuutusjärjestelmää, vaan kaikkien olisi ostettava sama vakuutus yksityisistä vakuutusyhtiöistä? Näinhän asia on järjestetty pakollisessa liikennevakuutuksessa, johon kyllä siihenkin liittyy ongelmia johtuen itse vakuuttamisliiketoiminnan luonteesta. Lisäksi jokainen saisi ostaa tai olla ostamatta oman auton kaskoa vastaavan lisäsairasvakuutuksen. Ketä silloin ”tuetaan”, kun yksityinen vakuutus korvaa osan hammaslääkärin laskusta?

Ehkä kolmannen tien sosialismia koskeva uutisointi on helppo muuntaa moralisoinniksi siksi, että suhteellisten hintojen jatkuvien muutosten vuoksi se on vaikeasti ymmärrettävä talousjärjestelmä.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Välittömän verotuksen painopisteen muutos

Eilen mainitsin Suomessa vuosina 1987 - 2007 tapahtuneesta välittömän eli tulo- ja varallisuusverotuksen painopisteen muutoksesta työtuloista pääomatulojen verotukseen; ks. Köyhimmät vai itselliset?. Itse asiassa pääoman tuoton verot suhteessa bruttokansantuotokseen (BKT) ovat nelinkertaistuneet tänä aikana, kun myös kiinteistöveron tuotto 0,5 prosenttia BKT:sta otetaan huomioon; ks. viitattua konferenssiesitelmääni vuodelta 2008


Fiscal consequences of greater openness: from tax avoidance and tax arbitrage to revenue growth

jossa laskelmat ja tilastoviitteet on selitetty tarkemmin. Asunto- ja opintolainojen, vuonna 1987 myös kulutusluottojen, korkovähennysten aiheuttama verotulojen menetys on vähennetty pääoman tuoton verojen BKT-prosenttiosuudesta.

Muistio vastaa myös kysymykseen, keiden tuloverotus on tänä aikana keventynyt? Verohallinnon Verotilaston eli entisen verojen maksuunpanotilaston mukaan kahden alhaisimman tuloviidenneksen ansiotuloverojen BKT-osuus on vuosina 1995 – 2007 pysynyt ennallaan alle yhtenä prosenttina, mutta sekä kahden keskimmäisen tuloviidenneksen että korkeimman tuloviidenneksen ansiotuloverojen BKT-osuus on alentunut noin neljänneksellä.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Köyhimmät vai itselliset?

”Suuri osa kansan köyhimmästä viidenneksestä aikoo äänestää tulevissa eduskuntavaaleissa perussuomalaisia”, tietää professori Risto Heiskala vieraskynässä HS 15.11.2010. Hän ei kuitenkaan anna mitään viitettä, että tieto perustuisi johonkin mielipidekyselyyn. Koko artikkeli näyttää enemmänkin perustuvan professorin omaan mielikuvitukseen parin viime vuosikymmenen aikana rattailta pudotetusta kansan viidenneksestä.


Hän esimerkiksi väittää, että ”pääomatulojen verotusta on samaan aikaan tuntuvasti kevennetty”. Kokoamani tosiasiat osoittavat aivan toista konferenssiesitelmässä, jonka Valtion taloudellinen tutkimuskeskus julkaisi (VATT-muistioita 82, 2008). Vuonna 1987 osakeyhtiöveron ja pääomatulojen veron osuus bruttokansantuotoksesta (BKT), nettona korkovähennysten veromenetyksistä, oli vain 1,4 prosenttia, mutta ne olivat nousseet vuonna 2007 5,1 prosenttiin. Vastaava prosenttisosuus oli 2,5 vuonna 1995, jolloin nykyinen eriytetty tuloverotus toimi jo kolmatta vuotta. Itse asiassa Suomi siirsi välittömän verotuksen painotusta merkittävästi pääomatulojen verotukseen, koska ansiotulojen BKT-osuus putosi melkein viisi prosenttiyksikköä 12,6 prosenttiin vuodesta 1987 vuoteen 2007.

Heiskalan ”valtion velanmaksuinnossa … päätöksentekijät eivät välitä köyhimmästä viidenneksestä” vihjaa, että valtion lisälainanotto ja sen jakaminen köyhimmälle viidennekselle olisi ollut viisasta. Äänestäjien liikkumisessa perussuomalaisten kannattajiksi on tuskin kyse siitä, että he kaipaisivat valtionlainojen korkoraippaa Suomeenkin.

Pääkaupunkiseudun ja maakuntien lehdistä, Internetistä ja korvakuulolta on välittynyt aivan toisenlainen liikehdintä. Kyseessä eivät ole etuoikeutettujen ryhmät, jotka kansalaisjärjestöiksi naamioituneina rettelöivät Itsenäisyyspäivän iltana Helsingin kaduilla. Kyse on osaksi rälssitetyn työn etujen vartijoiden köyhyysloukkuun ajamista, mutta he eivät ainakaan alkuvuosina kuulu kansan köyhimpään viidennekseen. Merkittävämmän osan muodostanevat nykyajan itselliset, jotka työntekijöinä, ammatinharjoittajina tai yrittäjinä hankkivat tai ovat itse hankkineet elantonsa työllistäen ehkä myös muita.

Liikehdinnässä on kyse Tuntemattoman Suomen keinosta vaikuttaa politiikkaan vaihtamalla hallituksen koostumusta. Kuinka tunkkainen kuluva vaalikausi olisikaan ollut henkisesti, jos vanha hallitus olisi jatkanut viime eduskuntavaalien jälkeen!