Työväen presidentti

Donald Trumpin nousun USA:n presidentiksi ratkaisivat lehtitietojen mukaan valkoisen työväestön äänet. Hänen hallintonsa on tuomassa USA:n yhteisöveroon rajasopeutuksen (border tax adjustment), jota suomalainen klikkausjournalismi on alkanut kutsua rajaveroksi

Kyse on suomalaisittain yhteisöveron eli osakeyhtiöveron korvaamisesta osaksi arvonlisäverolla, ALV:lla. Kun USA:ssa ei ole ALVia, tarkoitus on rakentaa se yhteisöveron sisään. Näin olen ymmärtänyt

ALV:ssa tuonti on kokonaan veronalaista, mutta ALV ei rasita vientiä, joka on verovapaata. Siksi ALV ei aiheuta minkäänlaisia siirtohinnoittelukannusteita, ei viennin ali- eikä ylihinnoittelulle. Tätä on nimenomaan korostettu USA:ssa 

Sama koskee tuontia: jos se on ali(yli)hintaista, yrityksen myynnistä USA:n rajojen sisäpuolella muodostuva osa kasvaa (pienenee). Koska siihen sovelletaan samaa veroastetta kuin tuontiin, mitään kannustetta hinnoitella tuonti markkinahinnasta poikkeavasti ei ALV:n johdosta synny amerikkalaisten konsernien sisällä

Suomalainen klikkausjournalismi on tulkinnut tämän aiotun muutoksen protektionismiksi. Kun Suomi ja useimmat muut maat soveltavat jo ALVia - tai GST:ä (goods and services tax), joka toimii ALVin tavoin - klikkausjournalismin logiikalla ne ovat protektionistisia

ALVissa kaikki kotimaan rajojen sisäpuolella syntyneet tuotantokustannukset, mukaan lukien kaikki palkat sivukustannuksineen, ovat täysin vähennyskelpoisia, sikäli kuin ne sisältyvät yrityksen ulkopuolelta ostettuihin tavoihin ja palveluksiin. Mutta verovelvollisen yrityksen sisällä syntynyt arvonlisä, palkat sivukuineen ovat täysin veronalaisia 

Suomessa ei puhuta ALVin yhteydessä kotimaisen tuotannon tukemisesta. Sitä pidetään neutraalina, koska perusmuodossaan (vain yksi yhtäläinen verokanta) sama verokanta koskee kaikkia kulutettuja tavaroita ja palveluja riippumatta niiden tuotantomaasta 

Jos siis verovelvollien yrityksen omat palkat sivukuineen ovat osaksikin vähennyskelpoisia ALVissa, ALV subventoi kotimaista työtä ulkomaiseen nähden

Jos palkkasubventio tulee USA:ssa, border tax adjustment'in keräämä verotuottojen lisäys ei koskaan voi muostua kovinkaan suureksi, koska palkat ovat niin suuri osa tuotantokustannuksista. 
Siksi varsinaista osakeyhtiöveroa ei saada alennetuksi ilman valtaisaa budjettialijäämän lisäystä

Mutta USA:ssa ”border tax adjustment” pitää luonnollisesti markkinoida kotimaisten työpaikkojen palkkasubventiona, koska Trump kampanjassaan lupasi edistää työpaikkojen syntyä USA:ssa ja koska ALVin toiminta on amerikkalaisille vieras

Koska tuonnin osuus on USA:ssa kohtuullisen pieni kokonaistarjontaan nähden, border tax adjustment saattaakin aiheuttaa enemmän USA:n sisäisiä rakenteellisia muutoksia, sorsien tuotantoa, jonka markkinahinnasta työn osuus on vähäinen, eli markkinahinta on pääsiasiassa taloudellista voittoa (rent) yli kaikkien tuotantokustannusten mukaan lukien oman pääoman vaihtoehtoiskustannus. Tässä mielessä border tax adjustment olisi ensi sijassa vero menestyksellisille innovaatioille

JK: Valitettavasti tämä pääsi julki keskeneräisenä

Valtiontalous oikealle raiteelle

Tilastokeskuksen arvioima vuoden 2015 bruttokansantuotos BKT ei osoita reaalikasvua vuodesta 2010 ja oli edelleenkin 4,8 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 2007, kansainvälisen rahoituskriisin käynnistyessä.

Vuodesta 2010 vuoteen 2015 kasvoivat julkiset investoinnit yli 12 prosenttia ja julkiset kulutusmenot lähes prosentin (mutta kokonaista neljä prosenttia vuodesta 2007). Myös yksityiset kulutusmenot kasvoivat 4,7 prosenttia samana aikavälinä - ja vallan 7,2 prosenttia vuodesta 2007.

Valtiontalous pysyi kuitenkin väärällä raiteella: syyskuusta 2010 tammikuuhun 2016 valtionvelka, nettoutettuna likvidikassan muutoksella, kasvoi lähes 36 miljardia euroa, kun syvimmän kriisin aikana syyskuusta 2008 syyskuuhun 2010 se oli jo kasvanut 20 miljardia. Syyskuusta 2008 valtionvelka on enemmän kuin kaksinkertaistunut, mutta BKT on supistunut.

Keynesiläisen talousideologian mukaiset julkisten kulutus- ja investointimenojen lisäämiset sekä yksityisen kulutuksen kasvattaminen julkisen velanoton avulla eivät siten ole saaneet koko kansantalouden kasvua liikkeelle.

Vuoden 2010 jälkeisen valtionvelan hallitsemattoman kasvun on mahdollistanut euroalueen ja koko maailman poikkeuksellisen löysä rahapolitiikka. Se takia tuhlaavatkin hallituksemme ovat saaneet lainaa nollakoroilla.

Pitkän aikavälin tasapainossa valtionvelan nimelliskorko on kuitenkin neljä ja puoli prosenttia, joka siis tullaan ylittämään jossain vaiheessa kun valtio uusii nollakorkoisia lainojaan, jos valtionvelka jatkaa kasvuaan.

Valtion holtiton velkaantuminen kertoo, että nykyiset veroasteet antavat täysin väärän viestin tulevaisuudessa toteutuvista veroasteista. Siksi valtiontalouden saattaminen terveelle pohjalle on kaikkien suomalaisten etu. 

Nopeimmin se saadaan oikealle raiteelle kiristämällä verotusta siellä, missä veronmaksajia on lukuisimmin. Elintarvikkeiden arvonlisäveroa on helppo korottaa nopeasti; tuloverojen tuotto kasvaa pienentämällä ansiotulovähennyksiä; yhteisöveron tuotto saadaan kasvuun poistamalla velan korkojen vähennyskelpoisuus.

Verottaja elämänkumppanina kehdosta hautaan

Risto Järvinen – Sami Järvinen “Verotuksen synkkä anatomia, Verottaja elämänkumppanina kehdosta hautaan” (Helarvo 2014) on isoisän ja pojan vero-opas hiekkalaatikolla leikkivälle pojanpojanpojalle olettaen nykyisen vuoden 2015 verojärjestelmän vallitsevan läpi hänen elämänsä.

Kirjassa käydään havainnollisten esimerkkien avulla läpi tärkeimpien verojen luomat käyttäytymisen kannusteet, siis arvonlisäverosta ansiotulo- ja pääomatulojen kautta perintö- ja lahjaveroihin. Testamentin teon salatkin tulevat selviksi. Kirja on ajankohtainen ja puhuttelevasti kirjoitettu.

Kirjasellaan tekijät tavoittelevat kansalaisten verotietoisuuden lisäämistä, minä puhuisin veroymmärryksen lisääntymisestä.

Kirja on pakollista luettavaa kaikille kansanedustajaehdokkaille, erityisesti heidän taustajoukoilleen. Vietin sen kanssa kerrassaan mainion parin tunnin lukuhetken. Taisi olla ensimmäinen verokirja, josta en alleviivannut mitään.

Opin kirjanpidon nimenomaan Risto Järviseltä, joka oli liiketaloustiede I:n lehtori aloittaessani opinnot Kauppakorkeakoulussa, myöhemmin menestyksekäs KHT-tilintarkastaja.

ALV:n alennus elvyttäisi!

Miksi? Koska se vastaisi juuri sitä, mitä Keynes tarkoitti elvytyksellä: lopputuotteiden hintojen nostamista täystyöllisyyttä vastaavalle tasolle suhteessa työvoiman hintaan tai kuluttajien käytettävissä olevien reaalitulojen pysyvää kasvattamista.

Niillä aloilla, jossa arvonlisäveron (ALV) alennus ei laske täysimääräisesti hintoja, yritysten lopputuotteiden veroton hinta nousee suhteessa työn hintaan: yrityksille syntyisi kannustin teettää lisää työtä eli lyhyen aikavälin tarjonta lisääntyisi; oletus on tietenkin, että työn hinnasta päättävät ovat solidaarisia työttömille eivätkä ulosmittaa yritysten parantunutta työllistämiskykyä itselleen. Elvytys toisin sanoen tarkoittaa sitä, että yritysten kohtaama reaalipalkka alenee; vanhassa devalvaatioihin perustuvassa järjestelmässä se saavutettiin alentamalla kriisitilanteissa markan ulkoista arvoa, jolloin vientidollarilla yritys sai tililleen enemmän markkoja.

Tuotealojen, joissa ALV:n alennus menisi täysimääräisesti lopputuotteiden hintoihin, verolliset kuluttajahinnat alenisivat suhteessa muihin kuluttajahintoihin. Siksi kuluttajat ostaisivat näitä tuotteita aikaisempaa enemmän, mutta myös muita tuotteita, koska heidän nimellistulojensa ostovoima kasvaisi, eli lyhyen aikavälin kulutusmenot kasvaisivat.

Näistä pohdinnoista ei vielä voi päätyä johtopäätökseen, että ALV:n alennus kasvattaisi kokonaistuotantoa Suomen rajojen sisällä. Se toteutuu, jos ALV:n alennus on pysyvä eli sellainen että sen vaikutuksia ei minkään muun veron korotuksilla peruuteta. Tai jos peruutetaan, veronkorotuksen tulee olla vähemmän vääristävä kuin ALV:n kevennyksen avulla saatava vääristymien alentuma. Vain verotuksen aiheuttaman kokonaisvääristymän pienentyminen kasvattaa potentiaalista tuotantoa ja on siksi toimenpide, joka ei mitätöi edellä kuvattuja ALV:n alennuksen lyhyen aikavälin vaikutuksia. Siksi tällainen veroelvytys elvyttäisi Keynes’in tehokasta kysyntää; ks. Mätäkuun markkinat –pamflettini.

Suurimmat vääristymät syntyvät laveasta köyhyysloukusta, jonka kaventaminen lisäisi työhön osallistumista, vähentäisi tulonsiirtoja ja kasvattaisi tuloverojen tuottoa. Poliitikot voisivat aloittaa köyhyysloukun kaventamisen poistamalla opintotuen saannin tulorajat, kuten Mätäkuun markkinat argumentoi, ja rajoittamalla opintotuen vain tutkinnon todellisen pituuden mukaiseksi. Uudistus tekisi kaikki onnellisemmiksi: poliitikot, opiskelijat ja valtiovarainministeriön virkamiehet.

JK. Elintarvikkeiden ja ravintolapalvelujen arvonlisäveron muuttamista kommentoi professori Matti Virén artikkelissaan ”Verokarhun ihmeelliset seikkailut Suomessa”, Yhteiskuntapolitiikka 75 (2009:6), ss. 665-668. Se kuvaa herkullisimmin suomalaista veropoliittista valmistelua raporttini ”Verojärjestelmämme kehittämistarpeesta”, Vaasan kauppakorkeakoulun julkaisuja, Tutkimuksia 56, Vaasa 1979, ilmestymisen jälkeen. Virénin artikkeli on synnyttänyt myös jatkokeskustelua lehden verkkosivuilla.