keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Mikä on eläkerahastojen tarkoitus?

Helsingin Sanomat (HS) onnistui tukahduttamaan keskustelun eläkerahastojen tarkoituksesta, joka alkoi vakuutusmatemaatikko, tohtori Olli Pusan kirjoituksesta ”Eläkejärjestelmää uhkaa umpikuja” (HS Mielipide 26.4). Ehkä siinä oltiin tulossa vaarallisen lähelle oikeita tosiasioita eikä enää pelattukaan kuvitelluilla tosiasioilla, joiden rummuttaminen julkisuudessa on eläkejärjestelmästä itselleen ylisuuria palkkoja ja palkkioita rohmuavien etujen mukaista.


Pusa: ”Vuonna 2009 Eläketurvakeskus (ETK) ennusti yksityisen eläkejärjestelmän rahastojen kasvavan (nykyrahassa) alle sadasta miljardista lähes 400 miljardiin vuonna 2075”. Huomaa, että Pusa tarkoitti vain yksityistä sektoria.

Pusa jatkoi: ”Ketä varten näitä rahastoja kerätään? Tel:n alkuperäinen idea oli, että rahastot ovat pääosin puskureita, joilla tasoitetaan suurten ikäluokkien eläkekustannuksia”.

HS:n julkaisi ETK:n toimitusjohtaja Jukka Rantalan kommentin: ”Tavoitteena on säällinen eläke kohtuullisin kustannuksin” (HS Mielipide 28.4.2011), joka pelottelee lukijoita uskomattomalla tavalla: ”Pusan mielestä kohtuullisessa työeläkejärjestelmässä nykyisen pituisella työuralla saisi noin viidenneksen nykymallin antamaa paremman eläkkeen ja eläke olisi sidottu nykyistä parempaan indeksiin. Alkuvaiheessa lisäkustannukset ilmeisesti katettaisiin purkamalla eläkerahastot. Mutta entä sitten? Kun rahastot olisi syöty, eläkemaksuja tulisi nostaa noin 40-45 prosenttiin palkoista.”

Otetaanpa vertailuksi Saksa, jossa pakollisen työeläkejärjestelmän rahastot ovat kooltaan vain takaamassa eläkejärjestelmän maksuvalmiuden: rahastot olivat vuonna 2005 neljä prosenttia BKT:sta, kun Suomessa ne olivat silloin 66 prosenttia. Saksa on siten maa, joka on Rantalan tarkoittamassa tilassa eläkerahastonsa syöneenä.

Saksassa työeläkkeiden bruttotaso eläkkeelle siirryttäessä on samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa, mutta koska eläketuloa ei veroteta, nettotulo ei putoa; Saksassa eläketulo on tulossa vähitellen tuloveron alaiseksi siten, että vasta vuonna 2040 koko eläke tulee olemaan veronalaista tuloa, josta tietenkin tehdään vähennyksiä meidän eläketulovähennyksen tapaan ennen kuin päädytään verotettavaan eläketuloon.

Saksassa työeläke on sidottu sataprosenttisesti palkkatason nousuun, joten saksalaista eläkeläistä ei uhkaa köyhyys elämän ehtoopuolella kuten suomalaista, jonka eläke on sidottu vain 20 prosenttisesti ansiotason nousuun. Saksan väestörakenne on hyvin Suomen kaltainen; elinaikakertoimen asemasta Saksa korjaa eläkkeiden yleistasoa eläkeläisten ja työllisten suhteen muutoksilla. Tällä hetkellä Saksassa työeläkemaksu on alle 20 prosenttia palkoista, mutta Suomessa yli 22 prosenttia.

Siis työelämään tulevan nuoren kannalta Saksan pakollinen eläkejärjestelmä takaa Suomea paremmat eläke-edut, mutta Suomea alhaisemmin työeläkemaksuin; Rantalan pelottelu ei siten vastaa hänen peräänkuuluttamiaan ”talouden realiteetteja ja matematiikan lakeja”.

Kaiken lisäksi voisimme syödä pakollisen työeläkejärjestelmän ylirahastot. Siitähän alkaisivat vasta oikeat kulutusjuhlat, josta seuraisi myös valtaisa uustyöpaikkojen perustanta Suomessa. Pelotteleehan Rantalakin: ”Yli 40 prosentin eläkemaksuilla monet työt siirtyisivät muualla tehtäviksi”.

Eläkerahastojen syöminen ei luonnollisestikaan ole mielekästä, vaan jos siirtyisimme Tel:n alkuperäisen ajatuksen mukaiseen Saksan järjestelmään, eläkerahastojen pitkän aikavälin neljän prosentin reaalituottotavoitetta vastaava tuotto kannattaisi verottaa joka vuosi valtiolle. Silloin eläkerahastojen tarkoitus olisi selkeä.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Valtion velkatilanne

Valtiokonttori on julkaissut web-sivuillaan huhtikuun 30. päivän, 2011, tilanteen valtiovelasta ja valtion likvidikassan koosta. Valtionvelka oli 74 miljardia euroa, jossa vähentymistä viime vuoden lopusta 1,2 miljardia. Valtio on kuitenkin syönyt samana aikana kassavarojaan 3,4 miljardia euroa, kassan ollessa 6,8 miljardia per 30.4.11. Vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana valtion nettovelkaantuminen on siten ollut kolme miljardia euroa. Ennen kansainvälistä taloukriisiä 7-9.2008 vallinneeseen tilanteeseen verrattuna valtionvelka on 25,5 miljardia suurempi, mutta kassakin on 3,8 miljardia euroa suurempi. Nettovelkaantuminen on siten runsaassa kahdessa ja puolessa vuodessa ollut 22 miljardia euroa eli noin 11.7 prosenttia vuoden 2008 BKT:n tasosta.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Velkakriisimaiden pelastusjärjestelyt ja saksalaiset kansantaloustieteen professorit

Varsin huonosti tai ei ollenkaan selostivat YLEn, Helsingin Sanomien ja Alma Median Saksan kirjeenvaihtajat saksalaisten kansantaloustieteen professorien vastustuksen helmi- ja maaliskuussa ylivelkaantuneiden euromaiden pelastamisjärjestelyjen laajentamisesta ja saattamisesta pysyväksi, siis ennen Unkarin kokousta maaliskuussa. Enpä nähnyt asiaa selostetun myöskään "etelän median" kilpailijoidenkaan palstoilla, vaikka Google tarjoaa nykyään automaattisen käännöksen saksankielisille sanomalehtiartikkeleille.

Yli 200 saksalaista kansantaloustieteilijää allekirjoitti vastustavan vetoomuksen, vain noin 10 prosenttia oli vastaan tai pidättäytyi ottamasta kantaa.

Vetoomuksesta voi oikeastaan lukea taloustieteelliset perustelut sille, miksi ylivelkaantuneiden maiden tilapäisen pelastusvarjon laajentaminen ja pysyvä pelastusmekanismi luovat pitkällä aikajänteellä tavattoman huonot kannusteet hoitaa julkisen sektorin taloudet kuntoon fiskaalisesti eli sopusoinnussa rahoitusjärjestelmän vakauden kanssa.

Bundesbankin uusi pääjohtaja Jens Weidmann aloitti tänään työnsä euroalueen hintavakauden puolustajana ja sen kanssa ristiriidassa olevan Euroopan Keskuspankin valtionlainojen suorien osto-operaatioiden vastustajana.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Säästämiskannuste kaikille

Monelta lukijalta jäi eduskuntavaalien jälkeisessä humussa huomaamatta että Helsingin Sanomat julkaisi mielipideosastollaan 18.4.2011 seuraavan:

Kansakunta ei vaurastu tuhlaamalla

Helsingin Sanomat (Talous 17.4.2011) kuvasi apteekkien kylkeen perustettuja osakeyhtiöitä, joihin apteekkarit voivat säästää vain osakeyhtiön verokannalla verotettua yrittäjätuloa, joka muutoin olisi tullut verotetuksi ansiotulon progressiivisella veroasteikolla. Myydessään yhtiönsä apteekkaria verotetaan luovutusvoitosta.


Tällainen säästäminen tuottaa veroetua kaikkiin niihin palkanansaitsijoihin nähden, joiden ansiotulojen rajaveroaste ylittää osakeyhtiön verokannan mutta jotka sijoittavat luovutusvoittona verotettaviin kohteisiin. Samanlainen verokannuste olisi mielekästä suoda kaikille säästäjille eikä ainoastaan osakeyhtiöiden omistajille: sitä ansiotulojen osaa, joka säästetään ja sijoitetaan, tulisi verottaa vain osakeyhtiön verokannalla.

Verottajan rekistereistä käy selville kaikki luovutusvoittoveron alainen omaisuus ja sen tuottama verotettava pääomatulo. Jos maksetun pääomatuloveron jälkeen säästäjä on lisännyt sijoitusvarojaan, hän on säästänyt ansiotuloistaan.

Säästäjien yhtäläisen verokohtelun takaamiseksi ansiotuloilla tehtyjen sijoitusvarojen netto-ostot pitäisi siis vähentää verotettavasta ansiotulosta ja verottaa vain osakeyhtiön verokannalla. Realisoidut luovutusvoitot verotettaisiin nykyiseen tapaan pääomatuloina.

Näin kaikilla ansiotuloja hankkivilla olisi sama verokannuste kuin on korkean vaihtoehtoispalkan yrittäjillä säästää osakeyhtiöihinsä. Osa heistä on vieläpä sivutoimisia kuten konsultoivat vero-oikeuden professorit.

Kreikan kriisi lienee vihdoinkin opettanut, että kansakunta ei vaurastu tuhlaamalla vaan säästämällä. Valtionlainakriisiä ei ole Japanissa, vaikka velkaantumisaste on yli 200 prosenttia BKT:sta, koska Japanin korkea yksityinen varallisuus toimii valtion lainojen vakuutena sijoittajien arvioinneissa.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Suomen globalisaatiosijoitus putosi

Zürichin teknillinen korkeakoulu mittaa eri maiden globalisaation astetta. Suomi putosi yhden sijan viime vuodesta Irlannin ohitettua meidät. Kokonaissijoitus on yhdestoista, mutta poliittisesti pidämme maapalloa vielä suurena, koska siinä olemme vasta 26:nella sijalla. Emme ei nyt kuitenkaan enää pidä maapalloa kahtiajaettuna: Suomi ja muu maailma.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Irlanti ei leikkaa valtion menoja tarpeeksi!

Ministereillä on oikeus kahdeksaan avustajaan poliittisessa yksityistoimistossaan ja neljään avustajaan vaalipiirinsä toimistossa! Avustajien palkkataso on leikkausten jälkeenkin 80000 - 92000 euroa! Ministerien autonkuljettajina toimivat poliisit pääsevät kolmen vuoden toiminnan jälkeen poliisipäälliköiden eläkkeille! Tämä siis kaikki leikkausten jälkeen The Irish Times -lehden uutisen mukaan. Mitähän muuta leikattavaa Irlannin valtion budjetista löytyisi suomalaisen mittapuun mukaan?

Läskien sulattelu on aina vaativaa, ne kuuluisat saavutetut edut.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Syövätkö verojen korotukset valtion verotuloja?

Valtiokontttorin hoitama valtionvelka ja likvidikassa olivat suunnilleen samalla tasolla helmikuun 2011 lopussa kuin kuukautta aikaisemmin. Niinköhän on, että veronkorotukset eivät tuo valtiolle lisää verotuottoja? Veronkorotuksilla on aina kustannuksensa, verojen näkymätön taakka menetetyn tuotannon muodossa, koska kaikki pyrkivät valitsemaan sellaisen tien, jota pitkin verovastus on pienin; ks. luku 4 Mätäkuun markkinat -kirjastani.

torstai 10. maaliskuuta 2011

Lomautuslaput postiin EU:ssakin

Portugalin 10 vuoden lainan tuottoprosentti nousi eilen 9.3.11 uuteen ennätykseen, siis pelko lainan nimellispääoman alentamisesta nousi uuteen ennätykseen; Kreikan 10-vuotislainojen tuotto on jo pitkään ollut toistakymmentä prosenttia. Käytännössä lainoihin sijoittavat olisivat halukkaita hyväksymään jonkinasteisen nimellisen luottotappion.

Miksi kyseisten maiden johtopoliitikot saavat edelleenkin pelotella euron vakauden menetyksellä jos muut euromaat eivät auta heitä? Eikö EKP ole jo riittävän pitkään auttanut Euroopan pankkeja luomaan tekokassavirtaa, josta tappiot ovat vähennettävissä?

Wisconsinissa jaettiin lomautusilmoituksia viime viikolla osavaltion työntekijöille budjetin tasapainottamiseksi. Sama on edessä Indianassa, Ohiossa, Michiganissa, New Yorkissa ja muissa Amerikan talous- ja rahaliittoon eli EMU:un kuuluvissa valtioissa, joiden yhteisen valuutan nimi vain sattuu olemaan dollari.

Myös Suomen 1990-luvun alun kriisissä lomautettiin valtion virkamiehiä; Opetusministeriö lomautti minut kymmeneksi päiväksi loppukesästä 1994, koska Tampereen yliopistolla ei ollut tarjota minulle työtä? Tein kyllä joka vuosi yliopiston eteen 2200 - 2800 tuntia töitä.

Koska EU-johtajat pakottavat Kreikan ja Portugalin jakamaan lomautusilmoitukset? Ne pitäisi jakaa ennen kuin lähdetään neuvomaan muita euromaita ja pelottelemaan euron vakauden menetyksellä.

Eurohan on ollut hämmästyttävän vahva, joka johtuu taas dollarialueen rahapolitiikan löysyydestä; löysä raha pyrkii virtaamaan ulkomaille ja heikentämään oman valuutan ulkoista arvoa; Pentti Kouri tuli kuuluisaksi estimoituaan 1970-luvun alkupuolella vähän yli kaksikymmpisenä juuri sitä, kuinka nopeasti rahamäärien lisäykset vuotavat ulkomaille.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Velkajärjestelyissä vuosittainen hoitosumma ei saisi riippua tuloista!

STT:n uutinen synkistää: tulojen hankkimiskannusteet unohtuvat oikeusministeriön työryhmältä, joka ehdottaa että "velkajärjestelyssä olevan kuukausittaisen maksusumman tulisi joustaa tulojen mukaan". Eikö siellä oikeustieteellisessä tiedekunnakin opeteta taloustiedettä? Kannusteet tulojen hankkimiseksi ovat kaikkein suurimmat, jos velanhoitosumma ei riipu lainkaan hankittavista tuloista.

Näinhän ratkaistiin 1930-luvun pankkikriisi: talot pantattiin valtiolle hypoteekkilainan vakuudeksi. Sen takaisinmaksuaika oli pitkä, aina 1970-luvulle asti. Lainoista maksettiin kiinteäsumma lyhennystä ja korkoa. Kaiken, mitä talo pystyi hankkimaan tämän yli lisätuloa, talon asukkaat saattoivat käyttää tavanomaisella tavalla verojen maksun jälkeen elintasonsa kohottamiseen. Näin ei estetty velkajärjestelyyn joutuneita vaurastumasta. Kun he vaurastuivat, vaurastui muukin Suomi. Miksi nykyaikana ei enää kyetä käyttämään tervettä järkeilyä hyväksi?

torstai 3. maaliskuuta 2011

Koska media julkistaa suurimpien vaalirahoittajien listan?

Tilinpäätösten julkistamisaika on jo ohi, mutta mielestään niin valpas media ei ole vielä julkistanut suurimpien vaalirahoittajien luetteloa. Niitä voisi olla kaksi: 20 suurinta poliittisen toiminnan rahoittajaa koko vaalikaudelta eli vuosilta 2007-2010 ja ennuste vuodeksi 2011.