Milloin sataa laariin?

Talousoppi oli Suomessa alun alkaen maatalousoppia. Helsingin Sanomien pääkirjoitus tänään ”Kreik­ka tu­li on­gel­mi­neen näis­sä­kin vaa­leis­sa tu­ke­maan pe­rus­suo­ma­lais­ten vaa­li­me­nes­tys­tä, … Krei­kan krii­si sa­taa niin suo­raan pe­rus­suo­ma­lais­ten laa­riin, et­tä …” panee kysymään, milloin sataa suoraan laariin.

Kuusi vuosikymmentä sitten opin, että alkukesän poutajaksoja ei pidetty hyvinä, vaan isännät odottivat sadetta oraille. Kun sade sitten tuli, he sanoivat sen satavan laariin. Jos taas satoi pitkään viljan jo ollessa tähkässä, he pelkäsivät viljan lakoontuvan.

Kesällä 1962 isännät hymistelivätkin alkukesästä, kun oli lämmintä ja sateista, mutta loppukesästä tuli suurin kato miesmuistiin, koska satoi ja satoi: vilja lakoontui eivätkä alavien maiden pellot kestäneet sen ajan koneita, ei edes hevosta.

Kreikan kriisin pitkittäminen Kreikan uuden hallituksen taholta vastannee vuoden 1962 loppukesän sateiden aiheuttamaa katoa, siis äänikatoa ensi huhtikuun vaaleissa jollekin puolueelle, mutta mille?

Talouskuurinsa läpikäyneet Irlanti, Latvia, Portugali ja Espanjakin ovat kaikki kasvussa ja niiden kansat ovat hyötymässä, mutta Kreikan charlatan-hallitus ei halua maansa pitävän kiinni sopimusvelvoitteistaan sen saatua vaaleissa valtakirjalle 40 prosentin kannatuksen.

Kreikan valtiovarainministeri näyttää perehtyneen peliteoriaan ja viehtyneen erityisesti game-of-chicken –peliin haastaen ”Troikan” vastakkainasetteluun. Matemaattisesti chicken-pelin ratkaisu on sekastrategia eli molempien osapuolten tulisi satunnaistaa käyttäytymistään. Siitä johtuen ratkaisu on epätyydyttävä: peli ei näytä olevan kenenkään kontrollissa; alunalkaen kyseistä peliä ei olisi pitänyt lähteä lainkaan pelaamaan.

Voittaako eduskuntavaaleissa se puolue, joka asettuu Kreikan hallituksen puolelle? Joitakin sopimusten rikkominen voi viehättää (Arhinmäen kannattajat?), mutta tuskin liikkuvien äänestäjien enemmistöä.

Perussuomalaisten mahdollisuus lienee siinä, että EU antaisi myöten, mutta onko se yhdenkään EU-maan intresseissä? Hämmästyttävän paljon pääministeri Stubb antoi tilaa puheenjohtaja Soinille, kun hän sanoi Suomen voivan harkita Kreikan lainojen takaisinmaksuajan pidennystä.

Miksi vakuutusmatemaattisesti rehti työeläkejärjestelmä olisi kaikkien yhteinen etu?

Joka aamu kyseisen päivän työstä maksettavien eläkevakuutusmaksujen arvo on korkeampi kuin saatavien eläke-etujen nykyarvo. Työeläkejärjestelmämme ei siis ole vakuutusmatemaattisesti rehti (actuarially fair).

---

Helsingin Sanomat Mielipide julkaisi 12.11.2014 seuraavan vastineeni otsikolla "Työeläkemaksun roima alennus turvaisi eläkkeet":

HS pääkirjoitus ”Työeläkemaksun roima alennus on vaaraksi tuleville eläkkeille” (11.11) ei mitenkään perustele väitettään, mutta pelottelee: ”ehdotus tekisi nopeasti työeläkerahastoihin ison loven” ja ”pahimmillaan … tulevien eläkeläisten eläke-etuuksia leikattaisiin tai eläkeikää nostettaisiin vielä lisää”.

Työeläkejärjestelmämme ei noudata periaatetta, että eläkemaksut vastaisivat eläke-etujen nykyarvoa työntekijän tullessa työelämään eli (että) järjestelmän kaikki osat olisivat vakuutusmatemaattisesti rehtejä, actuarially fair. Jos näin tehtäisiin, työeläkemaksu alenisi pysyvästi kolmanneksella nykyisestä

Mitään lovea työeläkerahastoihin ei kuitenkaan syntyisi, koska jokainen työelämään tuleva uusi työntekijä tulisi työssäoloaikana rahoittaneeksi omat eläkkeensä. Nykyiset työeläkerahastot kasvaisivat absoluuttiselta kooltaan koko ajan. Vain niiden suhde BKT:en asettuisi vakiotasolle.

---

Lisäkommentteja: HS pääkirjoituksen 11.11.14 pelottelu oli lehden kanta valtakunnan talousviisas Raimo Sailakseen kolumnissaan esittämään ajatukseen laskea työeläkevakuutusmaksuja tilapäisesti työllisyyden kasvattamiseksi, koska työllisyyden ja palkkasumman kasvattaminen on oleellisempi työeläkejärjestelmän kestävyyden turvaaja kuin maksujen jatkuva korottaminen tai eläkeiän korottaminen.

Taloustieteen oppien mukaan tilapäisten toimenpiteiden työllisyysvaikutukset ovat useimmiten kyseenalaisia perustuen joihinkin erityisolettamuksiin, koska hyvin toimivilla markkinoilla yritykset, työntekijät ja kuluttajat pyrkivät käyttäytymisellään kumoamaan tilapäisten toimien ajatellut vaikutukset: ennustaessaan että tilapäinen alennus tullaan myöhemmin korjaamaan työeläkevakuutusmaksujen korotuksella yritysten kannusteet työllistää lisää eivät kasva.

Työssä olevia on yli kaksinkertainen määrä kuin eläkeläisiä. Siksi on täysi mahdottomuus, että eläkerahastoihin syntyisi jokin tulevia eläkkeitä vaarantava lovi, jos eläkejärjestelmä olisi vakuutusmatemaattisesti rehti, jolloin jokaisen työpäivän eläkevakuutusmaksut rahoittavat kyseisestä työpäivästän saatavien eläkkeiden lisäykset.

Jos työeläkejärjestelmämme olisi kaikilta osiltaan vakuutusmatemaattisesti rehti, järjestelmän kannalta olisi samantekevää, hakeutuuko työntekijä vanhuuseläkkeelle 57 vuotiaana vai 67 vuotiaana; edellisessä tapauksessa hänen työeläkkeensä olisi vain paljon pienempi kuin jälkimmäisessä.

Viime vuonna aikaansaatu konsensus eläkeiän vähittäisestä noususta oli siten aivan turha vääntö; oikea uudistuksen kohde olisi ollut tehdä työeläkejärjestelmä aktuaarisesti rehdiksi.

Tällaisen uudistuksen välittömät edut olisivat valtaisat:

Työeläkevakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia verotuksessa myös siltä osin kun ne ovat vakuutusmatemaattisesti rehtejä korkeammat. Tältä osin valtio ja kunnat menettävät sekä tulo- että yhteisöveron tuottoa noin miljardia euroa tänä vuonna (vuonna 2013 työeläkevakuutusmaksut olivat noin 20 miljardia euroa).  

Tämän lisäksi yksityisille yrityksille syntyisi valtaisa kannuste lisätä työpaikkoja Suomessa eikä siirtää suomalaista työtä ulkomaille, mikä edelleen lisäisi Suomessa verotettavaa työtä ja voittoja ja niistä kertyviä verotuottoja.

Lisäksi valtion ja kuntien eläkemaksujen alennus laskisi suoraan niiden budjettialijäämiä. Täten verotulojen lisäyksen ja eläkevakuutusmaksujen alennuksen yhteisvaikutus helpottaisi valtion ja kuntien budjettialijäämiä ensi vuonna jo noin viisi miljardia euroa.