Varoufakis vaihtoon?

Vastakkainasettelun game-of-chicken –peliä ei pitäisi alunalkaen lähteä pelaamaankaan, koska matemaattisesti sen ratkaisu on sekastrategia eli molempien osapuolten tulisi satunnaistaa käyttäytymistään. Siitä johtuen ratkaisu on epätyydyttävä: peli ei näytä olevan kenenkään kontrollissa.

Mutta Kreikan valtiovarainministeri, peliteoreetikko Varoufakisia peli kiinnostaa. Viikonlopun lehtitiedot euroryhmän kokouksesta Riiasta kertovat kuitenkin, että Varoufakis oli kokouksessa täysin yksinäinen eikä osallistunut yhteisille päivällisille eikä small talk'iin, mutta silti luennoi kollegoilleen, vaikka oli etukäteen täysin valmistautumaton kokoukseen.

Eilisillan uutinen oli, että Tsipras oli päivällä soittanut Merkelille ja pyytänyt rahaa.

Median yleinen povaus näyttää olevan, että professori pääsee vaihtoon valtiovarainvahdin hommistaan.

Mutta millainen varavahti Kreikalla on asettaa? Siitä ei ole minkäänlaista spekulaatiota. Kaikilla lienee sama valtakirja.

Vai tuleeko sittenkin katkera loppu: Kreikan virallinen maksukyvyttömyys ja uudet vaalit

Milloin sataa laariin?

Talousoppi oli Suomessa alun alkaen maatalousoppia. Helsingin Sanomien pääkirjoitus tänään ”Kreik­ka tu­li on­gel­mi­neen näis­sä­kin vaa­leis­sa tu­ke­maan pe­rus­suo­ma­lais­ten vaa­li­me­nes­tys­tä, … Krei­kan krii­si sa­taa niin suo­raan pe­rus­suo­ma­lais­ten laa­riin, et­tä …” panee kysymään, milloin sataa suoraan laariin.

Kuusi vuosikymmentä sitten opin, että alkukesän poutajaksoja ei pidetty hyvinä, vaan isännät odottivat sadetta oraille. Kun sade sitten tuli, he sanoivat sen satavan laariin. Jos taas satoi pitkään viljan jo ollessa tähkässä, he pelkäsivät viljan lakoontuvan.

Kesällä 1962 isännät hymistelivätkin alkukesästä, kun oli lämmintä ja sateista, mutta loppukesästä tuli suurin kato miesmuistiin, koska satoi ja satoi: vilja lakoontui eivätkä alavien maiden pellot kestäneet sen ajan koneita, ei edes hevosta.

Kreikan kriisin pitkittäminen Kreikan uuden hallituksen taholta vastannee vuoden 1962 loppukesän sateiden aiheuttamaa katoa, siis äänikatoa ensi huhtikuun vaaleissa jollekin puolueelle, mutta mille?

Talouskuurinsa läpikäyneet Irlanti, Latvia, Portugali ja Espanjakin ovat kaikki kasvussa ja niiden kansat ovat hyötymässä, mutta Kreikan charlatan-hallitus ei halua maansa pitävän kiinni sopimusvelvoitteistaan sen saatua vaaleissa valtakirjalle 40 prosentin kannatuksen.

Kreikan valtiovarainministeri näyttää perehtyneen peliteoriaan ja viehtyneen erityisesti game-of-chicken –peliin haastaen ”Troikan” vastakkainasetteluun. Matemaattisesti chicken-pelin ratkaisu on sekastrategia eli molempien osapuolten tulisi satunnaistaa käyttäytymistään. Siitä johtuen ratkaisu on epätyydyttävä: peli ei näytä olevan kenenkään kontrollissa; alunalkaen kyseistä peliä ei olisi pitänyt lähteä lainkaan pelaamaan.

Voittaako eduskuntavaaleissa se puolue, joka asettuu Kreikan hallituksen puolelle? Joitakin sopimusten rikkominen voi viehättää (Arhinmäen kannattajat?), mutta tuskin liikkuvien äänestäjien enemmistöä.

Perussuomalaisten mahdollisuus lienee siinä, että EU antaisi myöten, mutta onko se yhdenkään EU-maan intresseissä? Hämmästyttävän paljon pääministeri Stubb antoi tilaa puheenjohtaja Soinille, kun hän sanoi Suomen voivan harkita Kreikan lainojen takaisinmaksuajan pidennystä.