Suomi sai lentävän
lähdön liittyessään euroon. Markka devalvoitui sen oltua kiinteässä suhteessa
EU-alueen muihin valuuttoihin eli ERM-kytkennässä 1990-luvun lopussa ennen
euroa, ja aluksi itse euro devalvoitui 2000-luvun alkuvuosina jopa hälyttävästi.
Suomen kustannuskilpailukyky oli vuosituhannen alussa samalla huipputasolla
kuin välittömästi markan 1991 ja 1992 devalvointien jälkeen 1993.
Suomi oli markan
aikana aina syönyt devalvaatiohyödyt kolmessa, neljässä vuodessa, koska
poliitikkojen täysin ohjaileman Suomen Pankin lepsu rahapolitiikka kannusti kotimaisten
kustannusten karkaamiseen. Mitkään keskitetyt tulopoliittiset ratkaisut eivät
hillinneet sitä pidempään.
Eurossa delegoimme
rahapolitiikan Euroopan keskuspankille (EKP), koska itse emme taitaneet
rahapolitiikan perusteita. EKP instituutiona ei kuitenkaan mitenkään suojaa
meitä itse aiheuttamiltamme kustannuskriiseiltä. Tauti pääsikin iskemään
uudestaan, koska vallassa olevat ja valtaan pyrkivät poliitikot eivät halunneet
muuttaa lainsäädäntöä, joka olisi hillinnyt väkevien ammattiliittojen omanvoitonpyyntiä
(rent seeking).
Yksikkötyökustannusten
indeksit
|
Vuodesta 2007 kuluvan vuoden toiseen neljännekseen mennessä Saksa on säilyttänyt kilpailukykynsä suunnilleen ennallaan euroalueeseen verrattuna; talousmenestys ei ole mennyt päähän, vaan päinvastoin Saksa on koonnut vuosituhannen alkuvuosina tehdyn sisäisen devalvaation hedelmiä nämä vuodet.
Suomi sen sijaan
on vuodesta 2007 menettänyt kilpailukykyään muuhun euroalueeseen verrattuna yli
seitsemän prosenttia, vaikka maamme bruttokansantuotos BKT on samana
ajanjaksona alentunut: vuoden 2013 volyymi = 95, kun vuosi 2007 = 100!
Liityttäessä
euroon hoettiin epäsymmetrisiä shokkeja ja EMU:a. EMU eli talous- ja rahaunioni
mainitaan nykyisin harvoin, epäsymmetrisiä shokkeja tuskin ollenkaan ehkä
siksi, että yleistä ymmärrystä siitä, mitä käsitteellä tarkoitetaan, ei koskaan
syntynyt.
Itseaiheutettu
kustannuskriisi eli sisäinen revalvaatio on epäsymmetrisistä shokeista pahin,
koska sen alussa kotimarkkinoiden tila on aina vahva eli yhden kustannus on
toisen tulo, mikä sokaisee poliitikot kustannuskriisin pidemmän aikavälin
vaikutuksilta: voimakkaasti progressiivisen tulo- ja välillisen verotuksen
vuoksi valtion verotulokertymä on alussa aina voimakkaasti kasvava, kunnes
vienti sakkaa …
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti