Helsingin Sanomat kirjoittaa pääkirjoituksessaan tänään Ranskan presidentin Sarkozyn suunnitelmasta lisätä Euroopan keskuspankin avoimuutta seuraavasti: ”...pitää varoa, ettei avoimuuden lisääminen heikennä keskuspankin itsenäisyyttä. EKP:n rakenteessa kansallisten keskuspankkien pääjohtajien asema on herkkä. Siksi olennaista on julkistaa nimenomaan argumentit mutta ei sitä, kuka sanoi mitä. Jos EKP:n neuvoston jäsenten puheenvuorot julkistettaisiin, keskustelut muuttuisivat lausuntojen sarjaksi, ja todellinen argumentaatio siirtyisi virallisten kokousten ulkopuolelle. Keskustelupöytäkirjojen julkistaminen olisi myös oiva painostuskeino pakottaa kansallisten keskuspankkien pääjohtajat katsomaan euroalueen rahapolitiikkaa korostetusti omasta kansallisesta näkökulmastaan. Sen sijaan äänestystulosten kertominen on perusteltua.”
Minun on tavattoman vaikea käsittää sitä, miksi avoimuuden lisäys heikentäisi EKP:n itsenäisyyttä.
EKP:n avoimuusvaje johtuu siitä, että se ei julkista inflaatioennusteeensa perusteluja eli laskelmien taustaolettamuksia Englannin ja Ruotsin keskuspankkien tavoin, ainoastaan inflaatioennusteensa vaihteluvälin, ja että EKP:n neuvoston korkokokousten jälkeen annettava tiedote on laadittu leikkaa-liimaa-menetelmällä etukäteen, johon on ehkä lisätty tai josta on ehkä poistettu jokin lause varsinaisessa kokouksessa.
Siksi tällainen ”pöytäkirja” ei anna uskottavaa kuvaa kokousten kulusta: käydäänkö niissä ylipäätään mitään rahapoliittista argumentointia euroalueen näkökulmasta vai luetaanko siellä pelkästään jäsenmaan virallinen lausunto ja sen jälkeen jäsenmaat ajavat kansallista näkökulmaa vai ovatko kokoukset pelkästään seurustelutilaisuuksia?
Juuri tällaisten estämiseksi kokouspöytäkirjojen julkistaminen ”kuka sanoi ja mitä” –periaatteella seuloisi todelliset argumentit ulkoa opetelluista fraaseista, paljastaisi sen, ketkä neuvoston jäsenistä ovat rahapolitiikan ammattilaisia ja kykeneväisiä itsenäiseen tilanneanalyysiin ja taloudelliseen päättelyyn ja ketkä ovat pelkästään kirjanoppineita ja farisealaisia.
Julkistamalla kokouspöytäkirjat rahamarkkinoiden toimijat pakottaisivat jäsenmaiden edustajat katsomaan euroalueen etua eikä mahdollisesti harjoittamaan poliittista painostusta eikä osallistumaan poliittiseen huutokauppaan.
Argumentointini avoimuuden lisäyksen seurauksista on siis päinvastaista kuin HS:n pääkirjoitustoimittaja uskottelee lukijoille. EKP:n päätöksenteon läpinäkyvyyden lisääminen parantaisi sen itsenäisyyttä ja uskottavuutta.
tiistai 22. heinäkuuta 2008
lauantai 19. heinäkuuta 2008
Veronkevennysten anatomiaa
Tanskalaispoliitikkojen mielestä verotus on tylsää, koska heillä tuloveroasteikon tulorajoja ja lakimääräisiä vähennyksiä on lain mukaan kasvatettava joka vuosi nimellisen ansiotason nousua vastaavasti. Toisin sanoen tanskalaispoliitikot ovat vieneet itseltään mahdollisuuden yrittää vetää äänestäjiä nenästä mainostamalla veronkevennyksinä sellaisia asteikkotarkistuksia, jotka vain estävät tuloverotuksen kiristymisen.
Meillä valtiovarainministeriö on perinteisesti mainostanut asteikkorajojen ja vähennysten inflaatiotarkistuksia veronkevennyksinä ja reaaliansioiden nousun synnyttävän erityisen veronkevennysvaran, jonka ajoittamisesta vaalikauden aikana poliitikot voivat kinastella.
Tanskassa poliitikon on siis keskusteltava todellisista tuloveron kevennyksistä tai verotuksen todellisen rakenteen muutoksista; meillä median suosiollisella avustuksella poliitikkomme pääsevät kaupittelemaan tuloverotuksen lumekevennyksiä kaiken hömpän, humpan ja terapian keskellä.
Kun asteikkorajoja ja vähennyksiä ei koroteta täysimääräisesti nimellisansioiden nousua vastaavasti, veronmaksajat joutuvat korkeampien rajaveroasteiden piiriin, mikä nostaa keskimääräisiä veroasteita. Makrotalousopissa asia tunnetaan fiskaalisen riipan (fiscal drag) nimellä, joka tukahduttaa tuotannon kasvuvauhdin.
Kuluvan vuoden 2008 verotuksessa progressiivinen tuloveroasteikon rajat ja rajavero ylittävästä tulon osasta ovat seuraavat:
12600 8,5 %
20800 19,0 %
34000 23,5 %
62000 31,5 %
Vuodesta 2007 rajaveroasteita alennettiin puolella prosenttiyksiköllä, mutta asteikkorajoja nostettiin vajaalla kahdella prosentilla. Nimellisansioiden nousu oli kuitenkin tämän vuoden ensimmäisellä vuosineljänneksellä yli 5 prosenttia viime vuoden vastaavasta jaksosta. Koko vuoden 2008 nimellisansiotason voitaneen otaksua olevan juuri tuon 5 prosenttia viime vuotta korkeamman.
Verotuksen kiristymisen estämiseksi asteikkorajoissa on siten noin kolmen prosentin nostotarve sen lisäksi, että nimellisansiot tulevat jatkamaan ripeää nousuaan ensi vuonnakin, jolle 5 prosenttia on ehkä jälleen paras ennuste, eli yhteensä 8 prosenttia. Tämän mukaan progressiivisen asteikon tulorajat ja rajaveroasteet olisivat vuodeksi 2009 seuraavat:
13600 8,5 %
22500 19,0 %
37000 23,5 %
67000 31,5 %
Koska ansiotulojen verotus kiristyy tänä vuonna sen takia, että asteikkorajat jäävät jälkeen nimellisansioiden noususta, se pitäisi kompensoida ensi vuonna, että fiskaalinen riippa ei ehtisi jarruttaa tulonmuodostusta. Tulorajat pitäisi siten olla näitä korkeampia. Vasta tällaisen harkinnan jälkeen pitäisi kohdentaa todellinen tuloveron kevennysvara.
Sen ajoittaminen ensi vuoteen on mielekästä, koska Kansainvälisen valuuttarahaston tuoreen suhdannepäivityksen mukaan kasvu on hitainta Euroopassa ja USA:ssa juuri kuluvan vuoden loppupuolella ja talouksien elpyminen ensi vuonna on vielä suhteellisen verkkaista. Vuodelle 2010 ei siten kannattaisi säästää mitään veronkevennysvaraa.
Jokaisella poliitikolla on oma vakaa näkemyksensä siitä, miten kevennys kohdistettaisiin asteikolla. Erityisen paljon veronmaksajia on juuri 23000 euron ja toisaalta 37000 euron vuositulorajojen kohdalla ja yläpuolella. Kevennys heidän verotaakkaansa palkitsisi tasapuolisimmin. Näin vuoden 2009 valtion tuloveroasteikko voisi olla seuraava:
15000 8,5 %
25000 19,0 %
40000 23,5 %
70000 31,5 %
Toisaalta ylin rajaveroasteemme puree kansainvälisissä vertailuissa poikkeuksellisen alhaisella tulotasolla ja osaltaan estää ulkomaisten osaajien asettumisen tänne raukoille rajoille. Tulorajan pitäisi olla lähempänä 200000 euroa ja sen ylittävistä ansiotuloista onnekkaat jhärmälät ja mliliukset ovat valmiita maksamaan nykyistä korkeampaakin veroa, koska sellaiset tulot ovat turnajaispalkkioihin rinnastettavia.
Siirtämällä ylin tuloraja reilusti nykyistä korkeammalle luotaisiin johdon turnajaismarkkinat alemman tulotason johtajakandidaateille.
Meillä valtiovarainministeriö on perinteisesti mainostanut asteikkorajojen ja vähennysten inflaatiotarkistuksia veronkevennyksinä ja reaaliansioiden nousun synnyttävän erityisen veronkevennysvaran, jonka ajoittamisesta vaalikauden aikana poliitikot voivat kinastella.
Tanskassa poliitikon on siis keskusteltava todellisista tuloveron kevennyksistä tai verotuksen todellisen rakenteen muutoksista; meillä median suosiollisella avustuksella poliitikkomme pääsevät kaupittelemaan tuloverotuksen lumekevennyksiä kaiken hömpän, humpan ja terapian keskellä.
Kun asteikkorajoja ja vähennyksiä ei koroteta täysimääräisesti nimellisansioiden nousua vastaavasti, veronmaksajat joutuvat korkeampien rajaveroasteiden piiriin, mikä nostaa keskimääräisiä veroasteita. Makrotalousopissa asia tunnetaan fiskaalisen riipan (fiscal drag) nimellä, joka tukahduttaa tuotannon kasvuvauhdin.
Kuluvan vuoden 2008 verotuksessa progressiivinen tuloveroasteikon rajat ja rajavero ylittävästä tulon osasta ovat seuraavat:
12600 8,5 %
20800 19,0 %
34000 23,5 %
62000 31,5 %
Vuodesta 2007 rajaveroasteita alennettiin puolella prosenttiyksiköllä, mutta asteikkorajoja nostettiin vajaalla kahdella prosentilla. Nimellisansioiden nousu oli kuitenkin tämän vuoden ensimmäisellä vuosineljänneksellä yli 5 prosenttia viime vuoden vastaavasta jaksosta. Koko vuoden 2008 nimellisansiotason voitaneen otaksua olevan juuri tuon 5 prosenttia viime vuotta korkeamman.
Verotuksen kiristymisen estämiseksi asteikkorajoissa on siten noin kolmen prosentin nostotarve sen lisäksi, että nimellisansiot tulevat jatkamaan ripeää nousuaan ensi vuonnakin, jolle 5 prosenttia on ehkä jälleen paras ennuste, eli yhteensä 8 prosenttia. Tämän mukaan progressiivisen asteikon tulorajat ja rajaveroasteet olisivat vuodeksi 2009 seuraavat:
13600 8,5 %
22500 19,0 %
37000 23,5 %
67000 31,5 %
Koska ansiotulojen verotus kiristyy tänä vuonna sen takia, että asteikkorajat jäävät jälkeen nimellisansioiden noususta, se pitäisi kompensoida ensi vuonna, että fiskaalinen riippa ei ehtisi jarruttaa tulonmuodostusta. Tulorajat pitäisi siten olla näitä korkeampia. Vasta tällaisen harkinnan jälkeen pitäisi kohdentaa todellinen tuloveron kevennysvara.
Sen ajoittaminen ensi vuoteen on mielekästä, koska Kansainvälisen valuuttarahaston tuoreen suhdannepäivityksen mukaan kasvu on hitainta Euroopassa ja USA:ssa juuri kuluvan vuoden loppupuolella ja talouksien elpyminen ensi vuonna on vielä suhteellisen verkkaista. Vuodelle 2010 ei siten kannattaisi säästää mitään veronkevennysvaraa.
Jokaisella poliitikolla on oma vakaa näkemyksensä siitä, miten kevennys kohdistettaisiin asteikolla. Erityisen paljon veronmaksajia on juuri 23000 euron ja toisaalta 37000 euron vuositulorajojen kohdalla ja yläpuolella. Kevennys heidän verotaakkaansa palkitsisi tasapuolisimmin. Näin vuoden 2009 valtion tuloveroasteikko voisi olla seuraava:
15000 8,5 %
25000 19,0 %
40000 23,5 %
70000 31,5 %
Toisaalta ylin rajaveroasteemme puree kansainvälisissä vertailuissa poikkeuksellisen alhaisella tulotasolla ja osaltaan estää ulkomaisten osaajien asettumisen tänne raukoille rajoille. Tulorajan pitäisi olla lähempänä 200000 euroa ja sen ylittävistä ansiotuloista onnekkaat jhärmälät ja mliliukset ovat valmiita maksamaan nykyistä korkeampaakin veroa, koska sellaiset tulot ovat turnajaispalkkioihin rinnastettavia.
Siirtämällä ylin tuloraja reilusti nykyistä korkeammalle luotaisiin johdon turnajaismarkkinat alemman tulotason johtajakandidaateille.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Yritysten yhteiskuntavastuu veronkannossa
Verovoutien ammattikunta elää nykyään vain Oulunkylän kadunnimissä, koska lainsäädäntö pakottaa yritykset hoitamaan heidän tehtävänsä ilmaiseksi. Sen unohtavat professorit Vesa Kanniainen ja Kalle Määttä muutoin mainiossa kirjoituksessaan: ”Yritysten oikeudellista sääntelyä on aihetta purkaa Suomessakin” Helsingin Sanomissa 13.6.2008.
He huomioivat velvoitteena vain yritysten omat verot: ”Verojen tulouttamista varten on tiedettävä toiminnan tulos”. Mutta jokainen yrittäjä tietää, että tämä ei riitä verotusta varten edes niiden omien verojen osalta, vaan on tiedettävä paljon muutakin, esimerkiksi edustusmenojen, liikelahjojen ja yrittäjän matkojen osalta.
Yritysten tuloksen perusteella määrättävät verot ovat vain murto-osa niiden verottajalle tilittämistä kaikista veroista. Työntekijöiden palkoista tehdyt ennakonpidätykset sosiaaliturvamaksuineen on maksettava palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 20. päivään mennessä. Niistä ja bruttotuloista on lisäksi tehtävä verottajalle vuosi-ilmoitukset kuten eläkemaksuistakin ja ammattiliiton jäsenmaksuista, jotka nekin on työnantajan tilitettäviä maksuja.
Arvonlisävero (ALV) on maksettava lääninverovirastolle kuukausittain eikä ainoastaan maksettava vaan myös selvitettavä verokannoittain. Osa myynnistä on verotonta, osa 8 prosentin, 17 prosentin ja 22 prosentin myyntiä, joihin tulee 12 prosentin lisäluokka, jos ruoan ALV alenee. Vähennettävä ALV on eriteltavä erikseeen kotimaan ja muiden EU-maiden ostoista. Vienti ja tuonti Euroopan yhteisön maista on eriteltävä muista alueista.
Osinkoja jakavien osakeyhtiöiden on tehtävä vuosi-ilmoitus osakkeenomistajille maksamistaan osingoista ja julkisten osakeyhtiöiden on lisäksi kannettava osinkojen lähdevero, myös ulkomaille maksetuista osingoista, mikäli Suomella on verosopimuksen mukainen oikeus sen perimiseen. Metsän myyjien edestä metsänostajayhtiö maksaa arvonlisäveron ja tekee ennakonpidätyksen metsän myynnin pääomatuloverosta.
ALV on sikäli poikkeava vero, että siinä myös valtiolla on suuri veronkantaja, tullilaitos, joka tuonnin yhteydessä kantaa myös hyödykeveroja, jotka kuluttaja maksaa tavaroiden ja palvelusten hinnoissa. Tullithan ovat pieniä, mutta sähkön, alkoholin ja tupakan valmisteverot ja autovero ovat tuotoltaan merkittäviä tullin kantamia veroja. Panimot ja makeistehtaat ovat perinteisesti myös olleet suuria veronkantajia.
Elinkeinotulosta kannetaan vero yrittäjiltä ennakkoverolipuin. Leimaveroa, eli varainsiirtoveroa, on maksettava kiinteistö- ja asunto-osakekaupoista kuin myös julkisesti noteeraamattomien yhtiöiden osakekaupoista. Perintö- ja lahjavero tulee harvoin, jos koskaan maksettavaksi, mutta pääomavoitoista, eli virallisella kielellä luovutusvoitoista, on maksettava pääomatuloveroa, joka koskee yhtäläisesti lähes kaikkea myytyä omaisuutta pörssiosakkeista kesämökkeihin.
Luonnollisen henkilön rooli veronkannossa on siten vähäinen, mutta tuskin yritystenkään yhteiskuntavastuu verovouteina tulee vähenemään. Päinvastoin koko veroilmoitusmenettely on jo melkein kokonaan siirtynyt siihen, että veronmaksajan ei tarvitse itse ilmoittaa verottajalle mitään, vaan hänen työnantajansa, pankkinsa ja vakuutusyhtiönsä toimittaa verottajalle sen vaatimat tiedot.
He huomioivat velvoitteena vain yritysten omat verot: ”Verojen tulouttamista varten on tiedettävä toiminnan tulos”. Mutta jokainen yrittäjä tietää, että tämä ei riitä verotusta varten edes niiden omien verojen osalta, vaan on tiedettävä paljon muutakin, esimerkiksi edustusmenojen, liikelahjojen ja yrittäjän matkojen osalta.
Yritysten tuloksen perusteella määrättävät verot ovat vain murto-osa niiden verottajalle tilittämistä kaikista veroista. Työntekijöiden palkoista tehdyt ennakonpidätykset sosiaaliturvamaksuineen on maksettava palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 20. päivään mennessä. Niistä ja bruttotuloista on lisäksi tehtävä verottajalle vuosi-ilmoitukset kuten eläkemaksuistakin ja ammattiliiton jäsenmaksuista, jotka nekin on työnantajan tilitettäviä maksuja.
Arvonlisävero (ALV) on maksettava lääninverovirastolle kuukausittain eikä ainoastaan maksettava vaan myös selvitettavä verokannoittain. Osa myynnistä on verotonta, osa 8 prosentin, 17 prosentin ja 22 prosentin myyntiä, joihin tulee 12 prosentin lisäluokka, jos ruoan ALV alenee. Vähennettävä ALV on eriteltavä erikseeen kotimaan ja muiden EU-maiden ostoista. Vienti ja tuonti Euroopan yhteisön maista on eriteltävä muista alueista.
Osinkoja jakavien osakeyhtiöiden on tehtävä vuosi-ilmoitus osakkeenomistajille maksamistaan osingoista ja julkisten osakeyhtiöiden on lisäksi kannettava osinkojen lähdevero, myös ulkomaille maksetuista osingoista, mikäli Suomella on verosopimuksen mukainen oikeus sen perimiseen. Metsän myyjien edestä metsänostajayhtiö maksaa arvonlisäveron ja tekee ennakonpidätyksen metsän myynnin pääomatuloverosta.
ALV on sikäli poikkeava vero, että siinä myös valtiolla on suuri veronkantaja, tullilaitos, joka tuonnin yhteydessä kantaa myös hyödykeveroja, jotka kuluttaja maksaa tavaroiden ja palvelusten hinnoissa. Tullithan ovat pieniä, mutta sähkön, alkoholin ja tupakan valmisteverot ja autovero ovat tuotoltaan merkittäviä tullin kantamia veroja. Panimot ja makeistehtaat ovat perinteisesti myös olleet suuria veronkantajia.
Elinkeinotulosta kannetaan vero yrittäjiltä ennakkoverolipuin. Leimaveroa, eli varainsiirtoveroa, on maksettava kiinteistö- ja asunto-osakekaupoista kuin myös julkisesti noteeraamattomien yhtiöiden osakekaupoista. Perintö- ja lahjavero tulee harvoin, jos koskaan maksettavaksi, mutta pääomavoitoista, eli virallisella kielellä luovutusvoitoista, on maksettava pääomatuloveroa, joka koskee yhtäläisesti lähes kaikkea myytyä omaisuutta pörssiosakkeista kesämökkeihin.
Luonnollisen henkilön rooli veronkannossa on siten vähäinen, mutta tuskin yritystenkään yhteiskuntavastuu verovouteina tulee vähenemään. Päinvastoin koko veroilmoitusmenettely on jo melkein kokonaan siirtynyt siihen, että veronmaksajan ei tarvitse itse ilmoittaa verottajalle mitään, vaan hänen työnantajansa, pankkinsa ja vakuutusyhtiönsä toimittaa verottajalle sen vaatimat tiedot.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)