Tasa-arvotupon tuhoa vai sittenkin vanhat voitonpyytäjät?

Marraskuun työttömyys- ja työllisyysluvut ovat todella surkeita: työttömiä 26000 enemmän ja työllisiä 37000 vähemmän kuin vuoden 2011 marraskuussa. Mutta luvut täsmäävät suunnilleen BKT:n nollakasvun kanssa, jota useat pitävät ihanteellisena tavoitteena.

Työllisyyskatsauksen mukaan tosiallisen työttömyyden eli työttömien työnhakijoiden, työttömyyseläkeläisten ja toimenpitein sijoitettujen määrän kasvu oli vuodessa 11000 henkilöä.

Saksa kykeni tekemään vuosina 1995 - 2008 sisäisen devalvaation eli sen hinta- ja palkkataso nousivat hitaammin kuin muiden euromaiden. Saksassa hinta- ja kustannustaso eivät alentuneet nimellisesti. Muut maat vain inflatoivat talouttaan Saksan pankkien tarjoamien halpojen luottojen avulla. 

Suomi onnistui sensijaan tekemään tasa-arvotupossa sisäisen revalvaation kuten analysoin Mätäkuun markkinat -kirjassa s. 155. Meillä yksityisen sektorin tehdyn työtunnin kustannus nousi heinä - syyskuussa 4,2 prosenttia verrattuna edellisvuoden 2011 vastaavaan ajankohtaan. Vuosivauhti vastaa suunnileen sitä, mitä se on ollut vuodesta 2007. 

Mutta mitkä työntekijäryhmät ovat menestyneet palkkakilpailussa parhaiten eli mitkä ryhmät ovat vauhdittaneet Suomen kilpailukyvyn menetystä? Vuodesta 2005 ansiotason nousu on ollut nopeinta valtiolla, nimenomaan naisilla, ja yhtä nopeaa kuin paperi- ja kartonkiteollisuuden kuukausipalkkaisilla.

Lyhyen tilastojen kaivannan tulos on siis se, että jos vuoden 2007 vaaleissa Kataisen voittoisa tasa-arvotupo pani ammattiliitot kilpailemaan palkankorotuksilla, niin säilyttääkseen suhteellisen asemansa paperi- ja kartonkiteollisuuden työntekijät ovat kyenneet nostamaan ansioitansa samaa vauhtia kuin Kataisen kohderyhmä; paperi- kartonkiteollisuuden ylikorkea palkkatasohan perustuu työntekijöiden voitonpyyntiin (rent seeking), kykyyn ulosmitata työnantajiltaan ja niiden asiakkailta todellista tuottavuuttaan (mitä on mahdoton havaita) ja vaihtoehtoisia työpaikkojaan korkeammat ansiot.

Julkisyhteisöjen velkaantuminen: ota siitä sitten selvää!

Voivatko kaikki seuraavat väitteet päteä samanaikaisesti
Julkisyhteisöjen velka väheni 1,3 miljardia euroa vuoden 2012 kolmannella neljänneksellä,
Julkisyhteisöjen alijäämä kasvoi edelleen heinä- syyskuussa 2012,
Julkisyhteisöjen nettorahoitusvarat pysyivät lähes ennallaan vuoden 2012 kolmannella neljänneksellä,
kuten Tilastokeskus on tänään otsikoinut tilastojulkistuksensa?

Normaalijärki ajattelee, että jos alijäämä kasvaa, myös kokonaisvelan täytyy kasvaa; jos sekä velka vähenee että alijäämä kasvaa, normaalijäki sanoo, että nettorahoitusvarojen täytyy alentua.

Jotain tarttis tehrä hämmennyksen poistamiseksi.  Mutta kaikissa kolmessa on kyse eri käsitteistä. Siksi ne voidaan havaita samalta ajanjaksolta. Kun luen tiedotteista yksityiskohtia - esimerkiksi maksetut pääomansiirrot ovat meno, sekaannus vain syvenee: pitäisi siirtyä jollekin "Mitä se on?" -sivulle asian ymmärtämiseksi.

Valtion velkaantumisvauhti

Valtio velka vähennettynä valtion kassan kasvulla kasvoi viime vuoden lopusta kuluneen marraskuun loppuun  4,1 miljardia euroa, kun vastaavana ajanjaksona vuosi sitten velan nettolisäys oli 2,4 mrd. Koko vuoden 2011 nettovelkaantuminen oli 5,4 mrd. Luvut ovat vakiintuneeseen tapaan Valtiokonttorin tilastoista.

Tässä joulukuussa yksityishenkilöille tuli veronpalautuksia lähes kaksi miljardia euroa enemmän kuin he maksoivat jälkiveroja. Yhteisöjen jälkiverot ja veronpalautuksset olivat lähes yhtäsuuret. Mitä ilmeisimmin viime vuoden nettovelkaantuminen ylittyy tänä vuonna.

Aivopesua itäsaksalaisten avulla

Syntyikö Saksan uusköyhälistö, kun ”maa uudisti viime vuosikymmenellä työmarkkinat ja sosiaaliturvan”, kuten Helsingin Sanomat 13.12.12 kertoo sivun kolme alalaidan houkutustekstin alussa? Vai DDR:n romahdettua vuonna 1989, kuten sama houkutusteksti jatkuu, ”kaikki täällä jäivät työttömiksi. Lapset kasvoivat syrjäytyneisyyteen”, haastatellun itäberliiniläisen avustusjärjestön tiedottajan mukaan.

Molemmat väitteet eivät voi pitää samanaikaisesti paikkaansa. Vai olivatko entisen Itä-Saksan alueen työttömät salavarakkaita 1990-luvulla?

Aivopesuksi houkutustekstin tekee sen otsikko, ”Pienipalkkaiset kärsivät Saksan menestyksestä”, ja tekstin alku, ”Saksan talous voi hyvin ja työttömiä on vähän. Hinnan maksavat huonosti palkatut ja työttömät”; toimittajakoulua käymättömänä minun on mahdoton ymmärtää ”kärsivät”- ja ”maksavat”-väitteiden logiikkaa.

Olisiko ammattitaidottoman saksalaisen tukityöllistetyn elintaso tänä päivänä todellakin korkeampi, jos Saksan talous voisi nyt huonommin ja työttömiä olisi enemmän eli jos Saksa ei olisi punavihreän hallituksen aikana viime vuosikymmenen alussa tehnyt sisäistä devalvaatiota? Saksan talouskasvuhan oli euromaista kaikkein heikointa euron alkutaipaleella 1996 - 2005.

Miksi Itä-Saksan eli Neuvostoliiton miehitysalueen talous romahti neuvostohallinnon tuen karistessa alueella yksinvaltaa pitäneen Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen ikeeltä? Miksi alueen teollisuuslaitokset eivät alkaneet kilpailla muun maailman yritysten kanssa?

Sen, että liittokansleri Helmut Kohlin hyväksyi itämarkkojen vaihdon 1:1 länsimarkkojen kanssa, ei olisi tarvinnut merkitä alueen teollisuuslaitosten kilpailukyvyttömyyttä Saksojen yhdistyessä; nehän olisivat voineet käyttää hyväkseen alempaa kustannustasoaan kansainvälisessä työjaossa.

Tämän tajusivat Länsi-Saksan työantaja- ja työntekijöiden ammattiliitot ja siksi estääkseen hinta- ja työpaikkakilpailun itäsaksalaisten yritysten taholta ne laativat työehtosopimukset, jotka korottivat entisen Itä-Saksan alueella toimivissa yrityksissä palkkatason suhteellisen nopeasti Länsi-Saksan tasolle eli korkeammalle ja nopeammin kuin työn keskimääräinen tuottavuus Itä-Saksassa; ks. professori Hans-Werner Sinn, CESifo Forum, kevään 2003 erikoisnumero ja myös Mätäkuun markkinat, s. 60. Itä-Saksassa ei ollut itsenäisiä instituutioita, jotka olisivat estäneet kyseiset sopimukset.

Helsingin Sanomien jutun (13.12.12) sivun B1 Fakta-palsta, ”Köyhien Saksa”, on järkyttävän yksisilmäinen: ”1,3 miljoonaa saksalaista ansaitsee alle 5 euroa tunnissa” kertomatta, että kyseiset ansiot tulevat toimeentulotuen perusosan, sen lapsikorotusten, asumistuen, lämmityskustannusten ja sairauskassamaksun päälle, jos suostuu tukityöllistetyksi.

Saksassa työn vastaanottaminen 1.1.2005 jälkeen on tehty aina kannattavaksi; Saksassa työhön osallistumisen aste on ohittanut reilusti Suomen viimeisen neljän vuoden kuluessa. Siksi Saksan talous kukoistaa Suomen kärsiessä tasa-arvotupon tuomasta kilpailukyvyn menetyksestä (HS talous 12.12.12, sivun B3 kuvio).

Katso myös:

Pitäisikö Suomen toimeentulotuki laskea vihdoinkin Saksan tasolle?

Sellainen lehti kuin lukijatkin

JK 14.12.12 klo 6.15: Itse aiheutettua kustannuskriisiä analysoin jo Mätäkuun markkinat -kirjan lopussa s. 155

Paluu Ithakaan

Valtionlainakriisistä tulee maailmanlaajuinen

Ammattiliiton pakkojäsenyys poistui Michiganissa: tuleeko investointeja ja työpaikkoja?

Työpaikan saamisen ehtona on Michiganissa tähän asti ollut pakko maksaa ammattiliiton jäsenmaksu, mutta eilisiltana osavaltion kongressi poisti sen; uusi laki siis laki kieltää ammattiliiton pakkojäsenyyden työllistämisen ehtona.

Michigan on USA:n teollisen nousun ja alamäen perikuva, jossa ammattiliittojen valta on ollut huolellisimmin osavaltion lainsäädännön suojeluksessa. Nyt osavaltio toivoo investointeja ja niiden luomia työpaikkoja.

"Kolmannen tien" sosialisti, Britannian silloinen pääministeri Tony Blair piti Davosin talvifoorumissa vuonna 2000 esitelmän, jossa hän neuvoi Eurooppaa vähentämään yritystoiminnan sääntelyä (red tape), joustavoittamaan työmarkkinansa ja alentamaan verotuksen yleistä tasoa, jotta Euroopan maat menestyisivät kutistuvassa maailmassa.

Blairin puhe oli suuri uutinen sekä Britannian yleisradioyhtiössä BBC:ssä että brittilehdistössä ja sitä kommentoitiin usean päivän ajan. Miten sen raportoi suomalainen media?

Ainoastaan paikallisen lehtemme toimittaja kirjoitti siitä kahdella palstalla, että pääministeri Blair neuvoi Eurooppaa siirtymään mobiilibusinekseen, mainiten kylläkin jutun lopussa, että Blair puhui myös työmarkkinoista, yritystoiminnan säätelystä ja verotuksesta. Vastaavasti englantilaiset lehtiartikkelit mainitsivat jossakin sivulauseessa sen, että Blair esitteli lupaavina tulevaisuuden liiketoiminta-alueina muun muassa mobiilibusineksen.

Mistä johtuu moinen korostusero Blairin puheen pääsisällön raportoinnissa? Brittimedian tavoin raportoituna Blairin puhe olisi järkyttänyt yleisen talousideologiamme perusteita; lehti varmaan halusi myös vahvistaa heikkoa kansallista itsetuntoamme keskittymällä Blairin sivulauseessa mainostamaan mobiilimaksamiseen ja uskotellen lukijoilleen, että olisimme mobiilibusineksen kehityksen eturintamassa.

Meilläkin yritetään lietsoa kansainvälisiä ja suomalaisia yrityksiä investoimaan Suomeen. Olisiko erilaisten pakkokeinojen esittelyn asemasta syytä kammata läpi kaikki investointeja ja työpaikkojen uusperustantaa ehkäisevät rajoitukset, ohjeet, asetukset ja pykälät?

YLEnanti ”yritysten verokikkailusta”

Vale, tilasto, YLE! Elämmekö todellakin yksisilmäisten valtakunnassa? Muuhun tulokseen ei voi tulla, kun poliitikkojen kontrollissa olevan yle.fi:n sivulla komeilee ykkösuutisena juuri nyt Yritysten verokikkailusta hurja lasku lokakuussa!

Jutun mukaan ”yhteisöveron tuotto yllätti Verohallinnon ylitarkastajan”: kuluvan vuoden ”tammi-marraskuussa tuotto on tippunut itse asiassa 22 prosenttia. En olisi ollut näin yllättynyt, jos muutos olisi ollut toiseen suuntaa(n) eli ylöspäin”, sanoo haastateltu.

Verotarkastajan mukaan osakeyhtiöiden maksamien verojen pitäisi odotusten (?) mukaan kasvaa (!) viime vuodesta, vaikka BKT on Tilastokeskuksen ennusteen mukaan itse asiassa supistunut tänä vuonna vuodentakaisesta, toisella neljänneksellä 0,3 prosenttia ja kolmannella 1,2 prosenttia.

Tämä on vasta hikka, jota seuraa:

”tuoton kutistumisen suurin yksittäinen tekijä … johtuu pääosin ulkomaille maksetun veron hyvityksestä ja siinä on taas kyse kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta”;

pelkästään lokakuussa yrityksille palautettiin yhteensä 350 miljoonan euron edestä näitä niin sanottuja ulkomaille maksettujen verojen hyvityksiä;

”tässä on nimenomaan verosuunnittelusta kyse, koko 350 miljoonan euron osalta. Eli verot maksetaan sinne, minne ne on halvempi maksaa”.

Oksennus vaatii hieman avaamista. Ensinnäkin Suomi pääsääntöisesti vapauttaa ulkomailta kotiutetun tulon Suomen tuloverotuksessa, jos tulo on peräisin maista, joiden kanssa Suomella on verosopimus tulon kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi; yhdenkään maan etujen mukaista ei ole verottaa tuloa sekä tulon syntyvaltiossa että tulonsaajan asuinvaltiossa.

Kun on kyse maksetun ulkomaisen veron hyvittämisestä, kyse on siten muista kuin verosopimusmaista kotiutetuista tuloista, joista maksetaan Suomen tulovero mutta joista kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi Suomi hyvittää oma-aloitteisesti ulkomaille maksetut tuloverot korkeintaan Suomessa maksuun pantavaan veroon saakka. Mitään ylimääräistä palautusta Suomi ei hyvitä eikä maksa suomalaisille osakeyhtiöille.

Jos verottaja on lokakuussa hyvittänyt yritysten verotileille ulkomailla maksettuja veroja, se on samanaikaisesti kantanut Suomen yhteisöveroa vähintään saman verran.

Jos näin ei olisi, Suomen verojärjestelmä olisi kansainvälisesti täysin poikkeuksellinen ja se olisi todellinen uutinen, joka pitäisi juurta jaksaen selittää.


Ks. aikaisemmat kansainvälistä verotusta koskevat postaukseni:

Osakeyhtiöiden maksamat korot vähennyskelvottomiksi

Verokeitaisiin maksettavat korot voitaisiin panna lähdeverolle

joiden pääsanoman voi kerrata lyhyesti: kansainvälisten yhtiöiden verojen maksun vapaaehtoisuus Suomessa johtuu siitä, että poliitikot eivät peri lähdeveroa Suomen valtion lainojen ulkomaille maksettavista koroista.

Lue myös:

Verokeidasta hyväksikäyttävä monikansallinen yhtiö voi vähentää velankorot kahdesti verotuksessaan!

Ulkomaalaisten yhtiöiden suomalaisten tytäryritysten veronmaksu Suomeen on vapaaehtoista

Oliko toimittajan erottaminen odottamatonta?

Ehkei ollut ensimmäinen kerta, kun potkut tulivat välittömästi kansainvälisen uutistoimiston palveluksessa olleelle suomalaisen toimittajakoulun käyneelle haastatellun lausunnon manipuloinnin johdosta, kuten Agence France-Presse (AFP) teki hiljakkoin. Sen täkäläinen toimittaja luki Kauppalehden haastattelun valtiovarainministeri Jutta Urpilaisesta, jonka Kauppalehden toimittaja oli otsikoinut ”Suomi ei hirttäydy euroon hinnalla millä hyvänsä ja kaikkiin tilanteisiin varaudutaan”, mutta AFP:n toimittaja pani sen käännöksessään suorana lainauksena Urpilaisen suuhun eikä Kauppalehden tulkintana Urpilaisen sanomisista.

Mitä siitä tulisi, jos AFP, Associated Press (AP) ja Reuters välittäisivät jatkuvasti uutisia, jotka eivät pidä paikkaansa? Kyse ei siis suinkaan ole toimittajan vaan uutistoimiston uskottavuudesta.

Mutta ikioma Helsingin Sanomat (HS) näkee asian aivan päinvastoin.  Sen kulttuuriosaston uutisanalyysi ”EU huojuu kirjainten varassa” kirjoitti 14.7.2012, että ”Pienestä riippuu sanojen ammattilaisen leipä ja uskottavuus” moralisoidessaan AFP:n erottamista.

Ilmeisesti HS:ssa ei edelleenkään ole toimitushuoneissa seinillä eettistä huoneentaulua, toimittajan kymmentä käskyä, kun se pyrkii kääntämään lukijoidensa eettiset sarvet poispäin uutisvälityksen luotettavuudesta; sanojen ammattilainen on aivan eri ammatti kuin uutisvälityksen ammattilainen.

Valitettavasti Suomessa toimituskulttuuriin kuuluu haastatellun lausuntojen oikominen ja tarkoitushakuinen tulkitseminen vähintään siten, että otsikointi ja väliotsikot eivät vastaa haastattelun todellista sisältöä.

Nykyajan itselliset

Ajallemme ovat luonteenomaisia yksisilmäiset ruikutuskirjelmät. Yrittäjien, ammatinharjoittajien ja itsensä työllistävien sosiaaliturva on Elina Grundströmin kolumnin ”Nykyajan torpparit" aiheena Helsingin Sanomissa 5.6.2012. 

Se ei ota huomioon sitä, että yrittäjän on otettava itselleen samat vakuutukset kuin palkkatyössä olevalla on työsuhteen perusteella, jotta yrittäjän ja työntekijän sosiaaliturvaa on ylipäätänsä mielekästä verrata. Siis itsensä työllistäjän on otettava ansiosidonnainen työttömyysvakuutus mahdollisen työttömyyden varalta ja sairausvakuutus, joka tarjoaa samat päiväraha- ja sairauskuluedut kuin palkkatyössä. Ja lisäksi hänen on säästettävä karenssiaikojen varalle.

Kolumnissa on totta ainoastaan se, että ammatinharjoittajat ja yrittäjät eläkevakuuttavat itsensä tyypillisesti lain sallimasta pienimmästä ansiotulosta. Sillekin on täysin luonnollinen taloudellinen perusteensa. Pienimmästä vakuutetusta työtulosta määräytyvän yrittäjäeläkkeen lisäksi yrittäjä saa kansaneläkettä ollessaan vanhuuseläkkeellä. Kansaneläke viedään häneltä kuitenkin pois, jos hän vakuuttaa itsensä minimiä korkeammasta eläketulosta.

Siksi yrittäjän eläkejärjestelmä on kansaneläkkeen poistumisalueella laskelmieni mukaan yrittäjän kannalta valtaisa vero: jokaista käteen jäävää lisäeläke-euroa kohtia yrittäjän työskentelyaikanaan maksamat eläkemaksut kartuttavat hänen eläkkeellä ollessaan eläkerahastoja ja vähentävät kansaneläkemenoa yhteensä noin viisi euroa siihen nähden, että hän säästää eläkevakuutusmaksut ja sijoittaa ne vuokra-asuntoihin, joiden vuokratuotoilla ja pääoman kuoletuksilla hän kustantaa itselleen omaeläkkeen.

Senkin jälkeen, kun kansaneläke on poistunut, eläkejärjestelmämme toimii veron tavoin: ETLAssa Lassila ja Valkonen laskivat, että työntekijä saa nykyisin eläke-eduin joissakin tapauksissa vain alle kahden prosentin reaalituoton työnantajan ja työntekijän maksamille eläkevakuutusmaksuille, kun rahastoitujen eläkevarojen tuottovaatimus on eläkelaitosten omissa laskelmissa reaalisesti neljä prosenttia; siis joku vie välistä puolet eikä se ole verottaja, vaan ”Väärien Viinasten” kultainen tunkio!

Eläkejärjestelmämme ei ole kunnossa ennen kuin se tehdään kaikilta yksityiskohdiltaan vakuutusmatemaattisesti rehdiksi (actuarially fair).

Nurinkurista osakesijoittamista vakavaraisuuden varjolla

Eläkeyhtiöt joutuvat myymään osakkeita osakemarkkinoiden laskiessa täyttääkseen nykyiset vakavaraisuusvaatimukset. Tämähän on täysin nurinkurista, koska yksi syy osakekurssien laskulle on se, että osakemarkkinoiden odotetut tulevat tuotot ovat nousseet, siis osakkeiden tuottovaatimus on noussut.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 1.6.2012, ” Eläkkeiden sivustakatsoja heräsi”, käsittelee eläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuutta koskevien väliaikaissäädösten muuttamista Eduskunnassa pysyviksi, mutta myötäilee eläkevakuutusyhtiöiden kantaa: ne ”tarvitsevat tukevampaa vakavaraisuutta, jos ne haluavat jatkaa osakesijoituksia”.

Eläkerahastoja voidaan kuitenkin hoitaa kuin sijoitusrahastoja, joilla ei ole mitään vakavaraisuussäädöksiä; vakavaraisuussäädökset koskevat ainoastaan sijoitusrahastoja hallinnoivaa yhtiötä.

Eläkejärjestelmämme tarvitsee juuri tällaisen uudistuksen, jolloin jokainen nykyinen eläkevakuutusyhtiö, -säätiö tai –kassa toimisi sijoituksissaan kuin yhdistelmärahasto, joka sijoittaa kiinteässä suhteessa joukkolainoihin ja osakkeisiin. Rahaston johto päättäisi vain siitä, mikä prosenttiosuus rahaston markkinahintoihin arvostetuista varoista on aina osakkeissa.

Tällöin osakekurssien laskiessa, eläkerahasto myisi joukkolainasijoituksiaan ja ostaisi osakkeita; osakekurssien noustessa se taas myisi osakkeita ja ostaisi joukkolainoja. Sijoittaessaan osakerahastoihin eläkerahastoille olisi sallittua sijoittaa vain indeksirahastoihin eikä lainkaan aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin, jotta ”lyhyen tähtäimen näkemystä” ottavat salkunhoitajat eivät pääsisi vaikuttamaan eläkerahaston pitkällä aikavälillä toteutuviin reaalisiin tuottoihin; aktiivinen salkunhoito on pitkällä aikavälillä kallista ja johtaa alhaisempiin reaalituottoihin kuin passiivinen indeksisijoittaminen.

Näin järjestettynä eläkerahastot noudattaisivat osakemarkkinoilla negatiivisen takaisinkytkennän sijoituspolitiikkaa ja toimisivat juuri päinvastoin kuin bonustensa virittäminä Wall Streetin ja Lontoon Cityn sopulit nykyisin, jotka yrittävät koko ajan peitota toisensa, vaikka juoksevatkin aina samaan suuntaan (positiivisen takaisinkytkennän sijoituspolitiikka).

Eduskunnan ei tule alistua eläkevakuutuslobbareiden vaatimuksiin vaan sen on ryhdyttävä ajattelemaan itse ja luomaan eläkesijoittamiseen osakemarkkinoiden heilahteluja pitkällä aikavälillä tasaavat kannusteet.

"Uutisoijasta" uusjournalismin professoriksi!

Sekojournalismi saa Tuomo Pietiläisestä professorin Tampereen yliopistoon tämänpäiväisen Helsingin Sanomien uutisen mukaan. Pietiläinen on se toimittaja, jolle verotarkastajat vuotavat tutkimuksiaan; ks. muun muassa Mätäkuun markkinat, Uusjournalismi taloustieteilijän näkökulmasta ss. 90 - 92. "Uutisissaan" Pietiläinen ja hänen lähteensä esittävät omintakeisia tulkintoja lainsäädännöstä, verolainsäädännöstä erityisesti, joita populismin parhaiden periaatteiden mukaisesti hän moralisoi veronkiertona.

Vinkit, joissa asia pitää paikkansa, eivät hänelle kelpaa. Esimerkiksi lähetin hänelle seuraavan viestin vajaa pari vuotta sitten, kun hän oli kirjoittanut Kreikan tukemisesta.

tuomo.pietilainen@hs.fi

Päiväys:13.4.2010 8:47:53

Aihe:Pari muuta "tukea" Kreikalle

Liitteet: 

Hei
Oletko katsonut, paljonko suomalaiset sijoitusrahastot eli nimikkeiden kuten eurobond, obligaatio, lyhyt korko, rahamarkkina tms alla ovat sijoittaneet Kreikan valtion lainoihin? Hämmästykseni oli suuri kun maaliskuun puolivälissä katsoin erään pienen rahastoyhtiön korkorahastojen kymmenen suurimman sijoituksen listoja, joissa oli eräässäkin tapauksessa kaksi eri instrumenttia 10:nen suurimman joukossa yhteensä melkein neljä prosenttia rahaston arvosta. Entä suurpankkien sijoitusrahastot? Ja näihin siis salkunhoitajat sullovat Kreikkaa toimittajaslangilla "ahneuttaan" peitotakseen vertailuindeksin ja nostaakseen bonukset vuoden lopussa.
Toinen vielä suurempi tukipesäke on Euroopan keskuspankki. Keskuspankit eivät saa myöntää lainaa suoraan valtioille, mutta kylläkin epäsuorasti, hyväksymällä Kreikan valtion lainoja keskuspankkiluoton vakuudeksi. Siis sypit, kopit ja skopit kautta koko Euroopan ostavat Kreikan valtion instrumentteja markkinoilta, joilla niiden tuotto vaihtelee 3-7 prosenttiin riippuen ao. kohteen jäljelläolevasta juoksuajasta, siirtävät ne sitten EKP:hen vakuudeksi luotoilleen, joista maksavat korkoa yhden prosentin. Erolla ne "vahvistavat taseitaan" voidakseen kirjata luottotappioita vanhoista ja uusista möhläyksistään. Tosin EKP suorittaa nk. "haircut"in eli ei myönnä luottoa aivan 100:sesti vakuuden markkina-arvosta vaan vain 90-98 prosenttisesti riippuen taas juoksuajasta. Näin siis koko Eurooppa on solidaarinen Kreikan valtiolle ja veronmaksajille epäsuoran setelirahoituksen kautta.
t.
Jouko Ylä-Liedenpohja

Kun vasta paljon myöhemmin Suomessakin alettiin puhua yksityisten sijoittajien vastuusta, ottaessaan vinkistäni vaarin hän olisi voinut paljastaa suomalaisten piensäästäjien tappiot erilaisten rahastosijoitusten kautta, jota ei vieläkään yksikään taho ole selvittänyt. Ehkä piensijoittajan tappiot eivät ole uutisen arvoisia.

Tuo toinen viestissäni oleva asia, eurooppalaisten pankkien teennäinen kassavirran avitus EKP:n  luototuksen avulla eli valtion menojen epäsuora setelirahoitus, on toivottavasti tullut jo toimittajillekin selväksi - onko?

Kasvoiko Suomen BKT loka-joulukuussa?

Näin väittää Kauppalehti tänään, mutta uutisen lähde Tilastokeskus sanoo "Kausitasoitetun bruttokansantuotteen ennakoidaan pysyneen edellisen vuosineljänneksen tasollaan", nk. pikaennakko, vuoden 2011 neljännestä neljänneksestä.

Siis BKT ei kasvanut loka-joulukuussa, ainoastaan edellisen neljänneksen BKT:n taso periytyi viimeisellä neljänneksellä. Tilastokeskus tarjoaa lukijalle asiasta vielä kuvion - tasaista on! Mitähän ne toimittajat opiskelevat toimittajakouluissa, kun eivät osaa tulkita edes vaakasuoraa viivan osaa?

Kauppalehden juttu tosin jatkuu, että "verrattuna vuotta aiempaan", mutta Tilastokeskuksen lehdistötiedote tarkentaa sen olevan työpäiväkorjatusta sarjasta. Jos työpäiviä oli vuotta aiempaan verrattuna vähemmän, BKT on voinut pudota viime vuoden viimeisellä neljänneksellä vuoden takaisesta.

Odottakaamme siis Tilastokeskuksen seuraavaa neljännesvuositilinpidon ennustetta, joka julkaistaan 2.3.2012.

Valtio velka aleni tammikuussa, mutta rahan juoksutus jatkui

Viime kuun lopussa valtion velka oli 77,3 mrd euroa eli 2,4 mrd joulukuun lopun arvoa pienempi. Valtion likvidikassa puolestaan pieneni samassa ajassa 3,2 mrd euroa, joten kaikkiaan valtion nettovelkaantuminen oli kuluneen tammikuun aikana 0,8 mrd euroa.
ks. Valtiokonttorin sivut

valtionvelka ja likvidikassa 31.1.12

sekä kirjoitukseni 10.01.12.

Rautanaulan uitto

Lehdistö elää vastakkainasettelusta. Iänikuinen eläkeriita jatkuu taas, otsikoi Helsingin Sanomat pääkirjoituksensa eilen 25.1.2012 kerraten työnantajien ja työntekijöiden edustajien vastakkainasettelun kipupisteitä: eläkeiän alaraja, vuoden 2014 jälkeiset eläkemaksut, osa-aikaeläkkeen ehdot, työttömyyseläkeputken ikäraja, 53-vuotiaasta kertyvä korotettu karttuma ja 63-vuotiaasta kertyvä superkarttuma. Viime eduskuntavaalien alla työnantajien edustaja kuvasi neuvotteluja rautanaulan uitoksi.

Jos eläkejärjestelmän kaikki osat olisivat vakuutusmatemaattisesti rehtejä (actuarially fair) eli jos työuran alussa vakuutetun ja hänen työnantajiensa tulevat maksut vastaisivat vakuutetun saamia eläke-etuja, vastakkainasettelu olisi tarpeetonta, tai paremminkin täysin läpinäkyvää, jos joku yrittäisi voitonpyyntiä (rent seeking) eli korottaa tulojaan kuppaamalla muita, nauttien samalla lainsuojaa.

Esimerkiksi nykyjärjestelmässä 53 - 62 vuotiaille kertyvä korotettu eläkekarttuma on suunnilleen vakuutusmatemaattisesti rehti vallitsevin eläke-eduin, kun eläkkeen reaaliarvo nousee reaaliansioiden viidesosalla. Samoin elinaikakertoimen vaikutukset ovat vakuutusmatemaattisesti rehtejä.

Kummankaan elementin oikeellisuutta julkisuus ei korosta, koska nykyistä eläkejärjestelmää vartioivien henkilökohtaisten etujen mukaista on se, että valheet ja totuudet sekoittuvat kuin rusinat ja taatelit jälkiruoassa: vartijoista voi kuka tahansa itse tulla töykätyksi järjestelmän kultaiselle tunkiolle ”Väärän Viinasen” tavoin.

Siksi HS:n pääkirjoitus henkii ajattelua, että eläkejärjestelmä riippuu vain väliaikaisesta poliittisesta voimatasapainosta: kumman osapuolen voimakestävyys riittää parhaiten rautanaulan uitossa. Olisiko vihdoinkin aika irtautua tällaisesta ja tavoitella politiikan markkinoilla jokaiselta osaltaan aktuaarisesti rehtiä eläkejärjestelmää kaikille?

Teisko ja kuntien yhdistely

Toimittajaparkojen kannattaisi laatia juttu siitä, miten Teiskon palvelut ovat kehittyneet sen jälkeen, kun se yhdistettiin Tampereen kaupunkiin 1.1.1972 alkaen. Keskussuunnittelijoiden laatima uusi kuntakartta vuoti Suomen Kuvalehteen, joka julkaisi sen viime perjantaina 13.1.12. 

Monia muitakin kuntia on Suomessa yhdistetty naapurikuntiin tai pilkottu, kuten Pohjaslahti 1.1.1973, niiden kesken sodanjälkeisten vuosikymmenten aikana, joten havaintoja kuntien yhdistelemisen tuottamista hedelmistä pitäisi olla runsaasti koottavissa. Miksi niistä ei tehdä juttuja? Miksi VATT ei tee niistä tutkimusta?

Ajan usein Teiskon läpi, siis tamperelaisittain poikkean ulkomailla. Kovin elinvoimaisilta ja palvelurikkailta sen kylät eivät näytä 1960-lukuun verrattuna. Paunun Vaunu sentään vielä kulkee Tampereen keskustaan.

PS. Mätäkuun markkinat -pamfletissa tulin kommentoineeksi kuntien kahlitsemista ss. 162-163.

Kataisen hallituksen taloudenhoito kaltevalla pinnalla

Valtion velka oli viime vuoden päättyessä 79,7 mrd euroa Valtiokonttorin mukaan; valtion kassa oli 31.12.2011 10,3 mrd euroa. Kun velka kasvoi vuoden aikana 4,5 mrd ja likvidikassa supistui 0,9 mrd euroa, valtion lisävelkaantuminen oli vuoden aikana nettona 5,4 mrd euroa.

Huomionarvoisinta on se, että lisävelkaantumisesta suurin osa eli 3,2 mrd euroa tapahtui joulukuun aikana, vaikka esimerkiksi palkkasumma kasvoi viime vuoden loppukuukausina reippaasti, elo-lokakuussa 5,1 prosenttia; vähittäiskaupan myynti kasvoi marraskuussa melkein viisi prosenttia; työllisiä oli viime marraskuussa 70000 henkilöä eli lähes kolme prosenttia enemmän kuin vuoden 2010 marraskuussa; työttömyysaste oli marraskuussa 6,2 prosenttia eli 0,9 prosenttiyksikköä edellisvuoden vastaavaa kuukautta pienempi.

Kataisen eurososialistinen hallitus on taloudenpidossaa selkeästi kaltevalla pinnalla, tähän astinenhan on ollut vasta esisoittoa, kun varsinainen rahanjuoksutus alkoi tämän vuoden alussa.