Eläkeyhtiöt
joutuvat myymään osakkeita osakemarkkinoiden laskiessa täyttääkseen nykyiset
vakavaraisuusvaatimukset. Tämähän on täysin nurinkurista, koska yksi syy
osakekurssien laskulle on se, että osakemarkkinoiden odotetut tulevat tuotot
ovat nousseet, siis osakkeiden tuottovaatimus on noussut.
Helsingin
Sanomien pääkirjoitus 1.6.2012, ” Eläkkeiden sivustakatsoja heräsi”, käsittelee
eläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuutta koskevien väliaikaissäädösten
muuttamista Eduskunnassa pysyviksi, mutta myötäilee eläkevakuutusyhtiöiden
kantaa: ne ”tarvitsevat tukevampaa vakavaraisuutta, jos ne haluavat jatkaa
osakesijoituksia”.
Eläkerahastoja
voidaan kuitenkin hoitaa kuin sijoitusrahastoja, joilla ei ole mitään
vakavaraisuussäädöksiä; vakavaraisuussäädökset koskevat ainoastaan
sijoitusrahastoja hallinnoivaa yhtiötä.
Eläkejärjestelmämme
tarvitsee juuri tällaisen uudistuksen, jolloin jokainen nykyinen eläkevakuutusyhtiö,
-säätiö tai –kassa toimisi sijoituksissaan kuin yhdistelmärahasto, joka
sijoittaa kiinteässä suhteessa joukkolainoihin ja osakkeisiin. Rahaston johto päättäisi vain siitä, mikä prosenttiosuus rahaston
markkinahintoihin arvostetuista varoista on aina osakkeissa.
Tällöin
osakekurssien laskiessa, eläkerahasto myisi joukkolainasijoituksiaan ja ostaisi
osakkeita; osakekurssien noustessa se taas myisi osakkeita ja ostaisi
joukkolainoja. Sijoittaessaan osakerahastoihin eläkerahastoille olisi sallittua
sijoittaa vain indeksirahastoihin eikä lainkaan aktiivisesti hoidettuihin
rahastoihin, jotta ”lyhyen tähtäimen näkemystä” ottavat salkunhoitajat eivät
pääsisi vaikuttamaan eläkerahaston pitkällä aikavälillä toteutuviin reaalisiin
tuottoihin; aktiivinen salkunhoito on pitkällä aikavälillä kallista ja johtaa alhaisempiin reaalituottoihin kuin passiivinen indeksisijoittaminen.
Näin järjestettynä eläkerahastot noudattaisivat osakemarkkinoilla negatiivisen takaisinkytkennän sijoituspolitiikkaa ja toimisivat juuri päinvastoin kuin bonustensa virittäminä Wall Streetin ja Lontoon Cityn sopulit nykyisin, jotka yrittävät koko ajan peitota toisensa, vaikka juoksevatkin aina samaan suuntaan (positiivisen takaisinkytkennän sijoituspolitiikka).
Näin järjestettynä eläkerahastot noudattaisivat osakemarkkinoilla negatiivisen takaisinkytkennän sijoituspolitiikkaa ja toimisivat juuri päinvastoin kuin bonustensa virittäminä Wall Streetin ja Lontoon Cityn sopulit nykyisin, jotka yrittävät koko ajan peitota toisensa, vaikka juoksevatkin aina samaan suuntaan (positiivisen takaisinkytkennän sijoituspolitiikka).
Eduskunnan
ei tule alistua eläkevakuutuslobbareiden vaatimuksiin vaan sen on ryhdyttävä
ajattelemaan itse ja luomaan eläkesijoittamiseen osakemarkkinoiden heilahteluja
pitkällä aikavälillä tasaavat kannusteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti