Valta Eduskunnalle

Kokoomus ja sdp molemmat oppositioon kirjoitukseni oletti, että keskustan ja perussuomalaisten hallitus olisi muodostettavissa nopeaasti. Toisin näyttää käyvän; hallituksen muodostamisen koreografia on saanut kreikkalaisia vaikutteita: Soinin ja Sipilän väliset puheet vastaavat Tsiprasin puhelinsoittoja Merkelille, mutta perussuomalaisten puoluevirkailijoiden vastaukset hallituksenmuodostaja Sipilän kysymyksiin vastaavat takapenkille joutuneen Varoufakisin ajanpeluuta euroryhmässä.

Jos vain keskusta ja rkp muodostaisivat tynkähallituksen, talouspoliittinen valta siirtyisi eduskunnalle: lait valmisteltaisiin lopulta valiokunnissa ja kumileimattaisiin suuressa salissa; valiokuntien puheenjohtajat ja heidän päällystakkinsa saisivat julkisuusvallan; ministerit näkyisivät julkisuudessa vain käydessään EU:n kokouksissa, ulkoministeri ja puolustusministeri useamminkin, tai tehdessään paaterot.

Vahvat enemmistöhallitukset ovatkin jo yli parinkymmenen vuoden ajan luoneet tilanteen, että hallitus jyrää vasta-argumenteista huolimatta pikkupiirin päätökset läpi Eduskunnassa. Kataisen-Urpilaisen eurososialistinen hybridihallitus ei vain ollut sisäisesti vahva ja siksi se ei saanut suurissa kysymyksissä esityksiä lainkaan aikaiseksi.

Lisäys klo 15.08: Pienin mahdollinen eduskuntaenemmistö, jolla hallitus pääsisi alkuun, olisi sdp:n korvaaminen keskustalla nykyisessä Stubbin hallituspohjassa eli 101-98; hallitus: keskustan 49 + kokoomuksen 37 + ruotsalaisten 10 + kristillisten 5 = 101; puhemiehen, joka ei äänestä, ollessa perussuomalaisista oppositiolla olisi 98 kansanedustajaa.

Suurissa kysymyksissä hallituksen olisi siten saatava joko sosialidemokraattien tai perussuomalaisten tai molempien tuki.

Nurinkurista osakesijoittamista vakavaraisuuden varjolla

Eläkeyhtiöt joutuvat myymään osakkeita osakemarkkinoiden laskiessa täyttääkseen nykyiset vakavaraisuusvaatimukset. Tämähän on täysin nurinkurista, koska yksi syy osakekurssien laskulle on se, että osakemarkkinoiden odotetut tulevat tuotot ovat nousseet, siis osakkeiden tuottovaatimus on noussut.

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 1.6.2012, ” Eläkkeiden sivustakatsoja heräsi”, käsittelee eläkevakuutusyhtiöiden vakavaraisuutta koskevien väliaikaissäädösten muuttamista Eduskunnassa pysyviksi, mutta myötäilee eläkevakuutusyhtiöiden kantaa: ne ”tarvitsevat tukevampaa vakavaraisuutta, jos ne haluavat jatkaa osakesijoituksia”.

Eläkerahastoja voidaan kuitenkin hoitaa kuin sijoitusrahastoja, joilla ei ole mitään vakavaraisuussäädöksiä; vakavaraisuussäädökset koskevat ainoastaan sijoitusrahastoja hallinnoivaa yhtiötä.

Eläkejärjestelmämme tarvitsee juuri tällaisen uudistuksen, jolloin jokainen nykyinen eläkevakuutusyhtiö, -säätiö tai –kassa toimisi sijoituksissaan kuin yhdistelmärahasto, joka sijoittaa kiinteässä suhteessa joukkolainoihin ja osakkeisiin. Rahaston johto päättäisi vain siitä, mikä prosenttiosuus rahaston markkinahintoihin arvostetuista varoista on aina osakkeissa.

Tällöin osakekurssien laskiessa, eläkerahasto myisi joukkolainasijoituksiaan ja ostaisi osakkeita; osakekurssien noustessa se taas myisi osakkeita ja ostaisi joukkolainoja. Sijoittaessaan osakerahastoihin eläkerahastoille olisi sallittua sijoittaa vain indeksirahastoihin eikä lainkaan aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin, jotta ”lyhyen tähtäimen näkemystä” ottavat salkunhoitajat eivät pääsisi vaikuttamaan eläkerahaston pitkällä aikavälillä toteutuviin reaalisiin tuottoihin; aktiivinen salkunhoito on pitkällä aikavälillä kallista ja johtaa alhaisempiin reaalituottoihin kuin passiivinen indeksisijoittaminen.

Näin järjestettynä eläkerahastot noudattaisivat osakemarkkinoilla negatiivisen takaisinkytkennän sijoituspolitiikkaa ja toimisivat juuri päinvastoin kuin bonustensa virittäminä Wall Streetin ja Lontoon Cityn sopulit nykyisin, jotka yrittävät koko ajan peitota toisensa, vaikka juoksevatkin aina samaan suuntaan (positiivisen takaisinkytkennän sijoituspolitiikka).

Eduskunnan ei tule alistua eläkevakuutuslobbareiden vaatimuksiin vaan sen on ryhdyttävä ajattelemaan itse ja luomaan eläkesijoittamiseen osakemarkkinoiden heilahteluja pitkällä aikavälillä tasaavat kannusteet.