Varoufakis halusi rinnakkaisvaluutan

Olen ihmetellyt, kun missään ei ole ollut juttua: miksi Varoufakis sai potkut. Mutta Frankfurter Allgemeine Zeitung kertoo Varoufakisin ajaneen rinnakkaisvaluutan käyttöönottoa kansanäänestyksen jälkeen, siis epäjärjestyksenomaista eroa eurosta.


Tällöin Tsipras vetäisi hätäjarrua, vapautti Varoufakisin tehtävästään ja kääntyi politiikassaan 180 astetta eli lainoittajien puoleen. Kansan ääni, halu pysyä eurossa, siis painoi enemmän kuin taloustieteilijän joustava devalvaatio.


Nyt Tsiprasilla ja Kreikalla on FAZ:in mukaan kolme vaihtoehtoa:
1. kansallistakoot eli kansallisen yhtenäisyyden hallitus vuoden 2019 alkuun asti;
2. heikompi vaihtoehto olisi hallita vain syksyyn asti ja järjestää silloin uudet vaalit, koska vaalintulos on epävarma, ja
3. yrittää hallita vähemmistöhallituksen avulla

Vieläkö Syriza nauraa?

Hallitseminen on tapaaminen realiteetin kanssa, ”Regieren ist ein Rendezvous mit der Realität", sanoi Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble eilisiltana Brysselissä die Welt –lehden mukaan, jatkaen ”realiteetti ei usein ole niin kaunis kuin unelmat”.

Pelastiko Schäuble kokoomuksen ja sosialidemokraatit Soinin nöyryytykseltä? Vai olivatko ne sittenkin parjatut markkinat, jotka sanelivat ratkaisun? Die Weltin artikkelissa Kreikan valtiovarainministeri, peliteorian oppikirjan kirjoittanut Varoufakis näyttää antautuneelta game-of-chicken –pelissään: hänen oli hyväksyttävä Brysselin sanelemat säästöt. Kreikan on maanantaina esitettävä uudistustoimiensa luettelo.

Euroryhmä, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Kreikka sopivat kaksisivuisesta julkilausumasta, jossa ylistetään Kreikan viime vuosina tekemiä uudistuksia mutta jossa Kreikka samalla sitoutuu jatkamaan säästö- ja uudistuspolitiikkaansa. Der Spiegel -lehden artikkelin mukaan euroryhmän päällikkö Dijsselbloem soitti pääministeri Tsiprasille sen jälkeen kun Kreikalle oli esitetty euromaiden vaatimukset sisältämä muistio: "Se tai loppu" ("Das oder es ist Schluss"); Kreikka ei siis halunnut erota eurosta, Grexitiä.

Troikan ja Kreikan keskinäinen luottamus on rakennettava uudestaan eilisen sopimuksen ollessa vasta ensi askel. Lopullisen avustusohjelman tarkennukselle on aikaa neljä kuukautta.

Neljä kuukautta on pitkä aika. Vieläkö Varoufakis kykenee nauramaan, uhkasihan pääministeri Tsipras eräässä vaiheessa Venäjän tai Kiinan rahoitustuella?

Lisäys klo 13.54: Reutersin artikkelin mukaan eilen perjantaina tallettajat nostivat miljardi euroa Kreikan pankeista. Joulukuusta 2014 lähtien niistä on paennut 20 miljardia talletuksia. Maanantaina Kreikassa on yleisen vapaapäivän vuoksi pankit kiinni.

Milloin sataa laariin?

Talousoppi oli Suomessa alun alkaen maatalousoppia. Helsingin Sanomien pääkirjoitus tänään ”Kreik­ka tu­li on­gel­mi­neen näis­sä­kin vaa­leis­sa tu­ke­maan pe­rus­suo­ma­lais­ten vaa­li­me­nes­tys­tä, … Krei­kan krii­si sa­taa niin suo­raan pe­rus­suo­ma­lais­ten laa­riin, et­tä …” panee kysymään, milloin sataa suoraan laariin.

Kuusi vuosikymmentä sitten opin, että alkukesän poutajaksoja ei pidetty hyvinä, vaan isännät odottivat sadetta oraille. Kun sade sitten tuli, he sanoivat sen satavan laariin. Jos taas satoi pitkään viljan jo ollessa tähkässä, he pelkäsivät viljan lakoontuvan.

Kesällä 1962 isännät hymistelivätkin alkukesästä, kun oli lämmintä ja sateista, mutta loppukesästä tuli suurin kato miesmuistiin, koska satoi ja satoi: vilja lakoontui eivätkä alavien maiden pellot kestäneet sen ajan koneita, ei edes hevosta.

Kreikan kriisin pitkittäminen Kreikan uuden hallituksen taholta vastannee vuoden 1962 loppukesän sateiden aiheuttamaa katoa, siis äänikatoa ensi huhtikuun vaaleissa jollekin puolueelle, mutta mille?

Talouskuurinsa läpikäyneet Irlanti, Latvia, Portugali ja Espanjakin ovat kaikki kasvussa ja niiden kansat ovat hyötymässä, mutta Kreikan charlatan-hallitus ei halua maansa pitävän kiinni sopimusvelvoitteistaan sen saatua vaaleissa valtakirjalle 40 prosentin kannatuksen.

Kreikan valtiovarainministeri näyttää perehtyneen peliteoriaan ja viehtyneen erityisesti game-of-chicken –peliin haastaen ”Troikan” vastakkainasetteluun. Matemaattisesti chicken-pelin ratkaisu on sekastrategia eli molempien osapuolten tulisi satunnaistaa käyttäytymistään. Siitä johtuen ratkaisu on epätyydyttävä: peli ei näytä olevan kenenkään kontrollissa; alunalkaen kyseistä peliä ei olisi pitänyt lähteä lainkaan pelaamaan.

Voittaako eduskuntavaaleissa se puolue, joka asettuu Kreikan hallituksen puolelle? Joitakin sopimusten rikkominen voi viehättää (Arhinmäen kannattajat?), mutta tuskin liikkuvien äänestäjien enemmistöä.

Perussuomalaisten mahdollisuus lienee siinä, että EU antaisi myöten, mutta onko se yhdenkään EU-maan intresseissä? Hämmästyttävän paljon pääministeri Stubb antoi tilaa puheenjohtaja Soinille, kun hän sanoi Suomen voivan harkita Kreikan lainojen takaisinmaksuajan pidennystä.

"Uutisoijasta" uusjournalismin professoriksi!

Sekojournalismi saa Tuomo Pietiläisestä professorin Tampereen yliopistoon tämänpäiväisen Helsingin Sanomien uutisen mukaan. Pietiläinen on se toimittaja, jolle verotarkastajat vuotavat tutkimuksiaan; ks. muun muassa Mätäkuun markkinat, Uusjournalismi taloustieteilijän näkökulmasta ss. 90 - 92. "Uutisissaan" Pietiläinen ja hänen lähteensä esittävät omintakeisia tulkintoja lainsäädännöstä, verolainsäädännöstä erityisesti, joita populismin parhaiden periaatteiden mukaisesti hän moralisoi veronkiertona.

Vinkit, joissa asia pitää paikkansa, eivät hänelle kelpaa. Esimerkiksi lähetin hänelle seuraavan viestin vajaa pari vuotta sitten, kun hän oli kirjoittanut Kreikan tukemisesta.

tuomo.pietilainen@hs.fi

Päiväys:13.4.2010 8:47:53

Aihe:Pari muuta "tukea" Kreikalle

Liitteet: 

Hei
Oletko katsonut, paljonko suomalaiset sijoitusrahastot eli nimikkeiden kuten eurobond, obligaatio, lyhyt korko, rahamarkkina tms alla ovat sijoittaneet Kreikan valtion lainoihin? Hämmästykseni oli suuri kun maaliskuun puolivälissä katsoin erään pienen rahastoyhtiön korkorahastojen kymmenen suurimman sijoituksen listoja, joissa oli eräässäkin tapauksessa kaksi eri instrumenttia 10:nen suurimman joukossa yhteensä melkein neljä prosenttia rahaston arvosta. Entä suurpankkien sijoitusrahastot? Ja näihin siis salkunhoitajat sullovat Kreikkaa toimittajaslangilla "ahneuttaan" peitotakseen vertailuindeksin ja nostaakseen bonukset vuoden lopussa.
Toinen vielä suurempi tukipesäke on Euroopan keskuspankki. Keskuspankit eivät saa myöntää lainaa suoraan valtioille, mutta kylläkin epäsuorasti, hyväksymällä Kreikan valtion lainoja keskuspankkiluoton vakuudeksi. Siis sypit, kopit ja skopit kautta koko Euroopan ostavat Kreikan valtion instrumentteja markkinoilta, joilla niiden tuotto vaihtelee 3-7 prosenttiin riippuen ao. kohteen jäljelläolevasta juoksuajasta, siirtävät ne sitten EKP:hen vakuudeksi luotoilleen, joista maksavat korkoa yhden prosentin. Erolla ne "vahvistavat taseitaan" voidakseen kirjata luottotappioita vanhoista ja uusista möhläyksistään. Tosin EKP suorittaa nk. "haircut"in eli ei myönnä luottoa aivan 100:sesti vakuuden markkina-arvosta vaan vain 90-98 prosenttisesti riippuen taas juoksuajasta. Näin siis koko Eurooppa on solidaarinen Kreikan valtiolle ja veronmaksajille epäsuoran setelirahoituksen kautta.
t.
Jouko Ylä-Liedenpohja

Kun vasta paljon myöhemmin Suomessakin alettiin puhua yksityisten sijoittajien vastuusta, ottaessaan vinkistäni vaarin hän olisi voinut paljastaa suomalaisten piensäästäjien tappiot erilaisten rahastosijoitusten kautta, jota ei vieläkään yksikään taho ole selvittänyt. Ehkä piensijoittajan tappiot eivät ole uutisen arvoisia.

Tuo toinen viestissäni oleva asia, eurooppalaisten pankkien teennäinen kassavirran avitus EKP:n  luototuksen avulla eli valtion menojen epäsuora setelirahoitus, on toivottavasti tullut jo toimittajillekin selväksi - onko?

Vaakuudeksi SKOP:n ja Arsenalin osakkeita?

Paikallislehden otsikko kirkuu Suomi voi saada vakuudeksi Kreikan pankkien osakkeita aivan kuin jotain positiivista kehitystä olisi tapahtumassa.

Pelitilanteessa pitäisi aina osata asettua vastustajan housuihin ennen omaa siirtoa: mitähän Anastasios-pankkiiri olisi tuumannut helmikuussa 1993, jos Suomi olisi tarjonnut kansainvälisille sijoittajille myytävänä olevien lainojen vakuudeksi Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin SKOPin ja silloisissa keskusteluissa esillä olleen perustettavan roskapankin (myöhemmin nimeksi tuli Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal) osakkeita pääomittaakseen juuri SKOPpia ja Arsenalia?

Soinin pääministeriys maksimoisi SDP:n vallan: 111 eikä 112

Joutuuko Katainen (äännetään Kattainen Siilinjärvellä) hyvästelemään Brysselissä ministeritoverinsa 16.5.2011? Nettisivuilla komeilee juuri nyt Tuomiojan YLEssä tänä aamuna lausuma, että hallituspohja ei ole vielä ratkaistu ja että hallitustunnustelijan vaihdos ei ole mahdotonta, kuten Väyrysen blogissaan kirjoittama, että hallituspohja ei vastaa kansan tahtoa.

Roskakorista lieneekin kaivettu esiin vaalivoittajan ja vaaleissa vähiten hävinneiden hallitus, jolla olisi Eduskunnassa 111 kansanedustajaa. Oppositioon joutuisivat vanhan hallituksen häviäjäpuolueet kokoomus, keskusta ja vihreät, joilla on Eduskunnassa 88 äänestävää edustajaa ja puhemies.

Soini pääministerinä eli hallituksen koossapitäjänä antaisi sisäpolitiikassa hallituksen todelliset ohjaimet valtiovarainministerin puolueelle eli mitä todennäköisimmin SDP:lle, jolla on luontaiset kytkökset lainsäädäntöä ja valtion talousarviota valmistelevaan virkamiehistöön. Demarien ei kannata ottaa pääministerin paikkaa, koska tämän hetken odotukset hallituksen kyvystä hallita koko nelivuotiskausi ovat heiveröiset. Valtiovarainministeri on myös kansainvälisesti yhtä näkyvä kuin pääministeri ja tietyllä tavalla turvasatama, jos seuraavat eduskuntavaalit olisivat ennenaikaiset.

Pääministeri Soini saisi näyttää kykynsä Euroopan uudistajana.

Valtio paisutti kassaansa

Valtiokonttorin Rahoitustoimialan tilastojen mukaan valtio paisutti elokuussa 2010 kassavarojaan enemmän kuin se lainasi lisää siten, että koko tämän vuoden aikana kassan lisääntymisellä vähennetty velanotto on ollut kolme (3) miljardia euroa.

Kreikka-apu syö verojen alennusvaran Suomessa

Suomen valtion velkakriisiä koskevassa keskustelussa lehdistö on alistunut valtiovarainministeriön (VM) taitavaan ohjailuun eikä ole vaatinut siltä eikä myöskään tutkimuslaitoksilta laskelmia nk. täystyöllisyystason valtion budjettiylijäämästä. Kysymys on nykyisten vero- ja menoperusteiden tuottamasta budjettierotuksesta tuotannon tasolla, jolla työhön osallistumisaste ja työttömyysaste vastaavat täystyöllisyyttä eli vuosien 1989 ja 2007 tapaista tilannetta. Kirjoitin aiheesta 22.2.2010.

Taloustiede opettaa arvioimaan budjettipolitiikan tilaa nimenomaan täystyöllisyystasolla eikä tiettynä vuonna toteutuvan budjettierotuksen perusteella. VM:ssä oli aikoinaan ylijohtaja, joka leventeli jynssäyttävänsä ministeriöön töihin tulevilta yliopisto-opit pois parin ensimmäisen vuoden kuluessa. Myöskään talouspolitiikasta kirjoittavat toimittajat eivät yleensä ole opiskelleet taloustiedettä kahden opintoviikon sivuainekurssia pidemmälle vaan erilaisia tiedostavampia vaihtoehtoaineita. Siksi sen paremmin ministeriön raportit kuin lehdistön kommentaarit eivät evästä lukijoita itsenäiseen loogiseen pohdintaan vaan halpaan moralisointiin.

Laskelmieni mukaan valtiontalous olisi lievästi ylijäämäinen täystyöllisyystuotannon tasolla eli sen puolesta olisi tilaa erityisesti tuloverotuksen alennukselle. Kolmivuotinen Kreikan pelastus vaatii Suomelta noin 1.5 miljardia euroa. Sen kattamiseksi Suomen on otettava lisävelkaa ja oltava alentamatta verojaan.

Miksi Kreikka kykenee painostamaan euromaita?

Kreikan valtionlainakriisiä on nyt koettu puolisen vuotta. Jo vuoden 2008 lopussa Kreikan valtionlainojen riskilisä kasvoi voimakkaasti suhteessa Saksaan. Tosin riskilisä pieneni vuoden 2009 kuluessa, koska Kreikka itse asiassa kärsi kansainvälisestä talouskriisistä euromaista kaikkein vähiten BKT:n pudottua vain noin kaksi prosenttia edellisvuodesta. Maahan elää turismista ja saa vientituloja myös maataloustuotteista ja merenkulusta. Nuorison toive on päästä joskus elämänsä aikana julkisen sektorin suojatyöpaikkoihin, joissa maksetaan lukemani mukaan 14 kuukausipalkkaa vuodessa ja joihin kuuluu täydelliset terveydenhoitopalvelut. Vuosityöaika on kuitenkin lyhyt ja eläke-edut ruhtinaalliset kuten kirjoitin 19.3.2010.

Kreikan lainojen riskilisä alkoi kasvaa voimakkaasti suhteessa Saksaan noin puolivuotta sitten, kun Kreikan huijauksen syvyys alkoi paljastua. Miksi maa ei oikeastaan ole ryhtynyt mihinkään radikaaleihin julkisen talouden saneeraustoimiin vaan on kyennyt pitkittämään lankulle kävelyään tähän päivään saakka?

Syy on tietenkin siinä, että Kreikan suurimpia rahoittajia ovat euromaiden pankit ja Euroopan keskuspankki itse, koska se hyväksyy Kreikan lainat pankeille myöntämiensä luottojen vakuuksiksi. Ifo-instituutin 15.3.10 julkaiseman muistion mukaan Kreikan valtion lainoista on ranskalaisten pankkien taseissa noin 55 miljardia euroa ja saksalaisten pankkien taseissa noin 32 miljardia euroa eli yhteensä näissä kahdessa maassa noin kolmannes kaikista Kreikan valtionlainoista. Maaliskuusta Kreikan lainojen korkotaso on kuitenkin noussut 3-4 prosenttiyksikköä. Siis Ranskan ja Saksan pankeissa on koettu valtaisasta tappiot sijoituksista Kreikan lainoihin! Tappiot pitää pyöräyttää tuloksiin seuraavassa osavuosikatsauksessa.

Siis pelastaakseen pankkinsa Saksan ja Ranskan on pelastettava Kreikan valtio. Kreikan poliitikot ovat tienneet tämän aivan hyvin ja ovat siksi kyenneet kiristämään muita euromaita ja lykkäämään julkisen sektorinsa saneerausta.

Kannattaako Kreikan erota eurosta?

Kreikalle lankeaa uusittaviksi tänä vuonna 50 miljardin euron lainat. Lisälainaa pitäisi saada 30 miljardia euroa suunnitellun tämänvuotisen budjettivajeen rahoittamiseksi. Kreikan BKT oli viime vuonna noin 240 miljardia euroa, Suomen 171 miljardia.

Jos julkisen velan reaalikorko on alhaisempi kuin kansantalouden reaalikasvu BKT:n trendillä, julkinen velka suhteessa BKT:hen pysyy vakaana, vaikka julkisen sektorin tulojen ja menojen erotus ilman velan korkoja eli nk. ensisijainen budjettierotus (primary deficit) olisi lievästi negatiivinen. Sama taloustieteen perusopinnoista tuttu aritmetiikka pätee maan ulkomaisen velan kurissa pysymiseen; ks. Taloustiede tänään, ss. 224-225.

Jos reaalikorko on reaalikasvua korkeampi, pienikin ensisijainen budjettivaje (tai vaihtotaseen vaje) kasvattaa lopulta julkista (ulkomaista) velkaa BKT:tä nopeammin eli velkaantuminen on räjähtävällä, kestämättömällä uralla, jollaiseksi valtiovarainministeriö OLETTAA Suomen tulevaisuuden vuoteen 2060 asti.

Kreikan lainojen nykyisellä noin 6 prosentin korkotasolla ja euroalueen inflaatiotavoite huomioiden reaalikorko olisi keskimäärin neljä prosenttia, jos Kreikka saisi uusittua lainakantansa 5-10 vuoden pituisin lainoin. Kreikan keskikasvu 10-vuotiskautena 1999 - 2008 oli suunnilleen juuri neljä prosenttia vuodessa. Se oli tosin osaksi Kreikan eurojärjestelmään hyväksymisen ansiota. Menneen vuosikymmenen valossa Kreikalla olisi siten kyky pidemmällä aikavälillä pitää velka hallinnassa suhteessa BKT:hen.

Kun mannaa satoi eli kun Kreikka pääsi nauttimaan euroalueen (Saksan) alhaisista koroista, kreikkalaisten poliitikkojen oli vain mahdotonta ratkaista ikuista ongelmaansa kasvattaa hyvinäkin vuosina budjettialijäämiä, jotka muuttuivat ammottaviksi vuoden 2008 lopussa kun kansainvälinen rahoituskriisi puhkesi yleiseksi talouskriisiksi.

Minne manna satoi? Ifo-instituutti on julkaissut muistion Kreikan talouden tilasta käyttäen lähinnä OECD:n tilastoja. Sen mukaan vuosina 1999-2008 Kreikassa (i) valtion työntekijöiden palkkataso nousi kokonaista 62 prosenttia enemmän kuin keskimäärin euroalueella vastaavana ajanjaksona, (ii) tulonsiirrot kasvoivat 74 prosenttia nopeammin kuin koko kansantalous, (iii) säästämisaste aleni euromaiden alhaisimmalle tasolle ja (iv) keskituloisen työntekijän eläke vuoden 2006 etujen mukaan tulisi olemaan 111 prosenttia aktiivityöajan nettoansioista maksettuaan vain 15 vuotta eläkemaksuja (Saksassa 61 prosenttia 35 vuoden jälkeen).

Kolme tai neljä vuotta kestävä julkisten palkkojen, tulonsiirtojen ja eläkkeiden jäädytys ei siten pitäisi olla kummoinenkaan tehtävä Suomen vuosien 1992 – 1997 perspektiivistä. Mutta kreikkalaispopulistit saavat arvovaltaisia neuvoja.

Presidentti Reaganin neuvonantajana toiminut ja nykyistä Obamaakin konsultoiva Harvardin professori Martin Feldstein piti Bloombergin uutisen mukaan fantasiana sitä, että Kreikka kykenisi supistamaan budjettivajeensa viime vuoden yli 12 prosentista kolmeen prosenttiin BKT:sta vuoteen 2012 mennessä, ja todellisena vaihtoehtona joko lainojen hoitamatta jättämistä tai eurosta irtaantumista ja devalvointia tai molempia.

Kuinka suuri deflaatio Kreikassa syntyisi, jos se siirtyisi ”uusdrakmaan” ja devalvoisi ja aloittaisi vyönkiristyksen? Kreikan valtion lainathan jäisivät euromääräisiksi, jos lainanantajien joukossa olisi yksikin ulkomainen sijoittaja. Samoin Kreikan pankeilla ja suuryrityksillä on euro- tai muun ulkomaanrahamääräisiä lainoja, koska koko Kreikan lainanotto ulkomailta eli vaihtotaseen vaje on samaa suuruusluokkaa kuin valtion budjettivaje. Vain kotitalouksien asunto- ja kulutusluotot saattaisivat olla muutettavissa uusdrakmoiksi. Kaikkiaan siis devalvoinnin takia euromääräisten lainojen arvo uusdrakmoissa nousisi aivan kuin Suomessa 1992-1993. Kreikan pankit tuskin pysyisivät pystyssä ilman tukia.

Kreikan talouden olisi devalvoinnin jälkeen kasvettava todella nopeasti, muutaman vuoden ehkä 6-7 prosentin luokkaa, kyetäkseen hoitamaan lainansa, koska sen valtion lainojen reaalikorko ei suinkaan laskisi vaan nousisi suhteessa euromaihin kunnes Kreikka olisi saanut valtion velkansa selvästi alenemaan BKT:hen verrattuna. Devalvoinnin jälkeen Kreikalta vaadittaisiin paljon suurempaa fantasiaa, vyön kiristystä, kuin pysymällä eurossa.

Nyt on puheiden ja finanssimarkkinoiden vastaisten sympatioiden keräämisen aika, mihin kuuluu asiantilan syyseuraussuhteiden tahallinen vääristely: Kreikan poliitikothan kritikoivat sitä, että sen valtion lainojen suursijoittajille vakuutusta myyneet instituutiot ovat tähän mennessä tehneet voittoa! – Aivan kuin Mätäkuun markkinat kuvaa suomalaista yhteiskunnallisesti tiedostavaa poliittisen talouden toimituskulttuuria.
- Vakuutuskorvauksethan lankevat maksettaviksi vasta, kun Kreikka jättää lainansa hoitamatta.

Rahoitusteorian reaalioption logiikka pätee politiikan markkinoilla toimijoihin: kannattaa aina viivyttää viimeiseen saakka ennen kuin on pakko tehdä kipeät päätökset, josko onni kääntyisi; tai silloin kun onnea on, kuten suomalaisilla poliitikoilla oli vuosituhannen vaihteessa Soneran kanssa, odotetaan ahneudessa ohi onnenhetken, josko onni olisi tulevaisuudessa vielä parempi, kunnes mannan kansalle jakamisen asemasta joudutaankin pakon sanelemina keräämään kansalta markat!