"Uutisoijasta" uusjournalismin professoriksi!

Sekojournalismi saa Tuomo Pietiläisestä professorin Tampereen yliopistoon tämänpäiväisen Helsingin Sanomien uutisen mukaan. Pietiläinen on se toimittaja, jolle verotarkastajat vuotavat tutkimuksiaan; ks. muun muassa Mätäkuun markkinat, Uusjournalismi taloustieteilijän näkökulmasta ss. 90 - 92. "Uutisissaan" Pietiläinen ja hänen lähteensä esittävät omintakeisia tulkintoja lainsäädännöstä, verolainsäädännöstä erityisesti, joita populismin parhaiden periaatteiden mukaisesti hän moralisoi veronkiertona.

Vinkit, joissa asia pitää paikkansa, eivät hänelle kelpaa. Esimerkiksi lähetin hänelle seuraavan viestin vajaa pari vuotta sitten, kun hän oli kirjoittanut Kreikan tukemisesta.

tuomo.pietilainen@hs.fi

Päiväys:13.4.2010 8:47:53

Aihe:Pari muuta "tukea" Kreikalle

Liitteet: 

Hei
Oletko katsonut, paljonko suomalaiset sijoitusrahastot eli nimikkeiden kuten eurobond, obligaatio, lyhyt korko, rahamarkkina tms alla ovat sijoittaneet Kreikan valtion lainoihin? Hämmästykseni oli suuri kun maaliskuun puolivälissä katsoin erään pienen rahastoyhtiön korkorahastojen kymmenen suurimman sijoituksen listoja, joissa oli eräässäkin tapauksessa kaksi eri instrumenttia 10:nen suurimman joukossa yhteensä melkein neljä prosenttia rahaston arvosta. Entä suurpankkien sijoitusrahastot? Ja näihin siis salkunhoitajat sullovat Kreikkaa toimittajaslangilla "ahneuttaan" peitotakseen vertailuindeksin ja nostaakseen bonukset vuoden lopussa.
Toinen vielä suurempi tukipesäke on Euroopan keskuspankki. Keskuspankit eivät saa myöntää lainaa suoraan valtioille, mutta kylläkin epäsuorasti, hyväksymällä Kreikan valtion lainoja keskuspankkiluoton vakuudeksi. Siis sypit, kopit ja skopit kautta koko Euroopan ostavat Kreikan valtion instrumentteja markkinoilta, joilla niiden tuotto vaihtelee 3-7 prosenttiin riippuen ao. kohteen jäljelläolevasta juoksuajasta, siirtävät ne sitten EKP:hen vakuudeksi luotoilleen, joista maksavat korkoa yhden prosentin. Erolla ne "vahvistavat taseitaan" voidakseen kirjata luottotappioita vanhoista ja uusista möhläyksistään. Tosin EKP suorittaa nk. "haircut"in eli ei myönnä luottoa aivan 100:sesti vakuuden markkina-arvosta vaan vain 90-98 prosenttisesti riippuen taas juoksuajasta. Näin siis koko Eurooppa on solidaarinen Kreikan valtiolle ja veronmaksajille epäsuoran setelirahoituksen kautta.
t.
Jouko Ylä-Liedenpohja

Kun vasta paljon myöhemmin Suomessakin alettiin puhua yksityisten sijoittajien vastuusta, ottaessaan vinkistäni vaarin hän olisi voinut paljastaa suomalaisten piensäästäjien tappiot erilaisten rahastosijoitusten kautta, jota ei vieläkään yksikään taho ole selvittänyt. Ehkä piensijoittajan tappiot eivät ole uutisen arvoisia.

Tuo toinen viestissäni oleva asia, eurooppalaisten pankkien teennäinen kassavirran avitus EKP:n  luototuksen avulla eli valtion menojen epäsuora setelirahoitus, on toivottavasti tullut jo toimittajillekin selväksi - onko?

Kasvoiko Suomen BKT loka-joulukuussa?

Näin väittää Kauppalehti tänään, mutta uutisen lähde Tilastokeskus sanoo "Kausitasoitetun bruttokansantuotteen ennakoidaan pysyneen edellisen vuosineljänneksen tasollaan", nk. pikaennakko, vuoden 2011 neljännestä neljänneksestä.

Siis BKT ei kasvanut loka-joulukuussa, ainoastaan edellisen neljänneksen BKT:n taso periytyi viimeisellä neljänneksellä. Tilastokeskus tarjoaa lukijalle asiasta vielä kuvion - tasaista on! Mitähän ne toimittajat opiskelevat toimittajakouluissa, kun eivät osaa tulkita edes vaakasuoraa viivan osaa?

Kauppalehden juttu tosin jatkuu, että "verrattuna vuotta aiempaan", mutta Tilastokeskuksen lehdistötiedote tarkentaa sen olevan työpäiväkorjatusta sarjasta. Jos työpäiviä oli vuotta aiempaan verrattuna vähemmän, BKT on voinut pudota viime vuoden viimeisellä neljänneksellä vuoden takaisesta.

Odottakaamme siis Tilastokeskuksen seuraavaa neljännesvuositilinpidon ennustetta, joka julkaistaan 2.3.2012.

Valtio velka aleni tammikuussa, mutta rahan juoksutus jatkui

Viime kuun lopussa valtion velka oli 77,3 mrd euroa eli 2,4 mrd joulukuun lopun arvoa pienempi. Valtion likvidikassa puolestaan pieneni samassa ajassa 3,2 mrd euroa, joten kaikkiaan valtion nettovelkaantuminen oli kuluneen tammikuun aikana 0,8 mrd euroa.
ks. Valtiokonttorin sivut

valtionvelka ja likvidikassa 31.1.12

sekä kirjoitukseni 10.01.12.

Rautanaulan uitto

Lehdistö elää vastakkainasettelusta. Iänikuinen eläkeriita jatkuu taas, otsikoi Helsingin Sanomat pääkirjoituksensa eilen 25.1.2012 kerraten työnantajien ja työntekijöiden edustajien vastakkainasettelun kipupisteitä: eläkeiän alaraja, vuoden 2014 jälkeiset eläkemaksut, osa-aikaeläkkeen ehdot, työttömyyseläkeputken ikäraja, 53-vuotiaasta kertyvä korotettu karttuma ja 63-vuotiaasta kertyvä superkarttuma. Viime eduskuntavaalien alla työnantajien edustaja kuvasi neuvotteluja rautanaulan uitoksi.

Jos eläkejärjestelmän kaikki osat olisivat vakuutusmatemaattisesti rehtejä (actuarially fair) eli jos työuran alussa vakuutetun ja hänen työnantajiensa tulevat maksut vastaisivat vakuutetun saamia eläke-etuja, vastakkainasettelu olisi tarpeetonta, tai paremminkin täysin läpinäkyvää, jos joku yrittäisi voitonpyyntiä (rent seeking) eli korottaa tulojaan kuppaamalla muita, nauttien samalla lainsuojaa.

Esimerkiksi nykyjärjestelmässä 53 - 62 vuotiaille kertyvä korotettu eläkekarttuma on suunnilleen vakuutusmatemaattisesti rehti vallitsevin eläke-eduin, kun eläkkeen reaaliarvo nousee reaaliansioiden viidesosalla. Samoin elinaikakertoimen vaikutukset ovat vakuutusmatemaattisesti rehtejä.

Kummankaan elementin oikeellisuutta julkisuus ei korosta, koska nykyistä eläkejärjestelmää vartioivien henkilökohtaisten etujen mukaista on se, että valheet ja totuudet sekoittuvat kuin rusinat ja taatelit jälkiruoassa: vartijoista voi kuka tahansa itse tulla töykätyksi järjestelmän kultaiselle tunkiolle ”Väärän Viinasen” tavoin.

Siksi HS:n pääkirjoitus henkii ajattelua, että eläkejärjestelmä riippuu vain väliaikaisesta poliittisesta voimatasapainosta: kumman osapuolen voimakestävyys riittää parhaiten rautanaulan uitossa. Olisiko vihdoinkin aika irtautua tällaisesta ja tavoitella politiikan markkinoilla jokaiselta osaltaan aktuaarisesti rehtiä eläkejärjestelmää kaikille?

Teisko ja kuntien yhdistely

Toimittajaparkojen kannattaisi laatia juttu siitä, miten Teiskon palvelut ovat kehittyneet sen jälkeen, kun se yhdistettiin Tampereen kaupunkiin 1.1.1972 alkaen. Keskussuunnittelijoiden laatima uusi kuntakartta vuoti Suomen Kuvalehteen, joka julkaisi sen viime perjantaina 13.1.12. 

Monia muitakin kuntia on Suomessa yhdistetty naapurikuntiin tai pilkottu, kuten Pohjaslahti 1.1.1973, niiden kesken sodanjälkeisten vuosikymmenten aikana, joten havaintoja kuntien yhdistelemisen tuottamista hedelmistä pitäisi olla runsaasti koottavissa. Miksi niistä ei tehdä juttuja? Miksi VATT ei tee niistä tutkimusta?

Ajan usein Teiskon läpi, siis tamperelaisittain poikkean ulkomailla. Kovin elinvoimaisilta ja palvelurikkailta sen kylät eivät näytä 1960-lukuun verrattuna. Paunun Vaunu sentään vielä kulkee Tampereen keskustaan.

PS. Mätäkuun markkinat -pamfletissa tulin kommentoineeksi kuntien kahlitsemista ss. 162-163.

Kataisen hallituksen taloudenhoito kaltevalla pinnalla

Valtion velka oli viime vuoden päättyessä 79,7 mrd euroa Valtiokonttorin mukaan; valtion kassa oli 31.12.2011 10,3 mrd euroa. Kun velka kasvoi vuoden aikana 4,5 mrd ja likvidikassa supistui 0,9 mrd euroa, valtion lisävelkaantuminen oli vuoden aikana nettona 5,4 mrd euroa.

Huomionarvoisinta on se, että lisävelkaantumisesta suurin osa eli 3,2 mrd euroa tapahtui joulukuun aikana, vaikka esimerkiksi palkkasumma kasvoi viime vuoden loppukuukausina reippaasti, elo-lokakuussa 5,1 prosenttia; vähittäiskaupan myynti kasvoi marraskuussa melkein viisi prosenttia; työllisiä oli viime marraskuussa 70000 henkilöä eli lähes kolme prosenttia enemmän kuin vuoden 2010 marraskuussa; työttömyysaste oli marraskuussa 6,2 prosenttia eli 0,9 prosenttiyksikköä edellisvuoden vastaavaa kuukautta pienempi.

Kataisen eurososialistinen hallitus on taloudenpidossaa selkeästi kaltevalla pinnalla, tähän astinenhan on ollut vasta esisoittoa, kun varsinainen rahanjuoksutus alkoi tämän vuoden alussa.

Myrskyt ja valtion yövartijarooli

Valtion yövartijarooli on rapautunut, kun hyvinvointivaltiota on laajennettu. Muuhun tulokseen en voinut päätyä kuunneltuani tänään koko päivän autoradiosta eri pelastusjohtajien ja ministereiden mitäänsanomattomia lausuntoja. Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Paavo Lipponenhan kutsui Forssan kokouksen 100 v. juhlassa hyvinvointivaltiota sosialismiksi.

Yövartijavaltiolla ymmärretään puolestaan valtiota, joka keskittyy huolehtimaan kansalaistensa turvallisuudesta, mutta ei anna yhtä suurta painoa valtion muille tehtäville, joista käsittämättömimmät ovat erilaiset työntekokiellot, jos vastaanottaa sosiaalitukia tai ennenaikaisia eläkkeitä tms. poliitikkojen hyvinä pitämiä asioita.

Työntekokieltojen purku olisi helpointa aloittaa poistamalla opintotuen saannin ehtona olevat tulorajat opiskelijoilta, maamme työkykyisimmältä ikäryhmältä!

Valtion velkaantuminen marraskuussa

Valtionvelka kasvoi 79,8 mrd euroon, mutta kassakin paisui 13,4 mrd euroon. Valtion lisävelkaantuminen nettoutettuna sen kassavarojen kasvusta oli 1.1 - 30.11.2011 välisenä aikana 2,4 mrd euroa.

Epäterveen alhaiset valtionlainojen korot

Luottoluokituksen lasku uhkaa Suomen valtion liikkeelle laskemia lainoja kuten kaikkia muitakin euroalueen maita; ks. vakioköyhien (Standard & Poor’s) julkilausuma  The Telegraph-lehdessä. Suomen valtion lainojen korko on ollut viime viikkoina noin 2,5 prosenttia kymmenen vuoden jäljellä olevan juoksuajan lainoissa ja alle kahden prosentin lyhyempien lainojen osalta. Valtiokonttorin viimeksi toteuttamassa huutokaupassa 9.11.11 koroksi muodostui vain 2,22 prosenttia 15.4.21 erääntyvän lainan osalta ja 1,58 prosenttia 15.4.17 erääntyvän lainan osalta.

Mikä on Suomen valtion lainojen pitkän aikavälin tasapainokorko? Keskipitkällä aikavälillä keskuspankkimme EKP pyrkii pitämään hintatason vuosinousun hieman alle kahden prosentin; bruttokansantuotoksen BKT:n odotettavissa oleva pitkän aikavälin keskimääräinen reaalikasvu tuskin ylittää kahta prosenttia. Siten valtionlainojen nimellinen tasapainokorko on odotettavissa olevan inflaation ja reaalikasvun summa eli noin neljä prosenttia. Tätä neljää prosenttia poliitikkojen ja heidän taustavoimiensa tulisi käyttää päätöksenteossa: paljonko velkaannutaan ja paljonko valtio ostaa työvoimaa yksityiseltä sektorilta.

Kun tosiasiallinen valtionlainojen korko on ollut ja on paljon alle koron luonnollisen tason, mitä erotuksella olisi pitänyt ja pitäisi tehdä? Terve järki kertoo tietysti, että säästyneet rahat pitäisi rahastoida. Siis valtiolla pitäisi olla koronmaksurahasto, johon maksettaisiin sisään joka vuosi neljä prosenttia valtion lainakannan markkina-arvosta. Korkorahastosta maksettaisiin puolestaan ulos lainojen erääntyvät kuponkikorot. Tämähän vain vastaisi yleistä vahinkovakuutusyhtiöiden hoidon periaatetta valtiontalouden hoidossa.

Kun nykyinen valtionlainojen markkinakorko on epäterveen alhainen, poliitikoillamme on kannuste käyttäytyä kuin Välimeren Kerhon euromailla: demokraattisen sosialismin hengessä kaikki pyritään työllistämään julkiselle sektorille ja ulosjääville maksamaan etuisuuksia siten, ettei heidän tarvitse tehdä töitä tai kannata työllistää muita.

Selvin todiste tästä on vuoden 2012 budjettiesitys. Se perustuu suunnilleen pitkän aikavälin reaalikasvua vastaavalle BKT:n kasvuennusteelle, mutta valtion nettovelkaantumiseksi on siinä budjetoitu täysin vastuuton seitsemän (7) miljardia euroa eli yhdeksän (9) prosenttia nykyvelan tasosta.

Norsu huoneessasi!

Tämä oli sähköpostissa:


Dear Jouko Ylä-Liedenpohja,

While the euro crisis knocks down a succession of rescue packages, austerity programmes, solution proposals and even governments in the Eurozone, the Target imbalances keep quietly growing in the background. They have now reached truly alarming proportions, dwarfing by far the official loans given to the distressed countries by the entire Eurozone. In August and September alone, Italy's Target balance went from +6 billion to -104 billion, joining Greece, Ireland, Portugal and Spain in the debtor group. Conversely, Germany's claims on the system have by now ballooned to 466 billion euros, from practically nothing before the crisis started.

A new NBER paper written by Hans-Werner Sinn and Timo Wollmershaeuser of the Ifo Institute, an updated and abbreviated version of an earlier working paper published by CESifo in June 2011, explains the mechanics and significance of the Target issue and traces its evolution throughout the crisis. It comes to the following conclusions:

• Target deficits are balance-of-payment deficits of the classical kind.
• At the same time, Target deficits measure the extra money printed by a country to cover its balance of payment deficits.
• The euro crisis has basically the same origins and characteristics as the crisis of the Bretton Woods system.
• In the years 2008 - 2010, Greece and Portugal financed more than 90% of their current account deficits with the money-printing press.
• In the same period, 96% of Germany's current account surplus with the rest of the Eurozone was paid for with Target claims against the ECB rather than with marketable assets, as is normally the case.
• The Bundesbank's credits to the banking sector have become negative, i.e. the Bundesbank is now in a net debtor position with regard to German commercial banks.
• There are only two options to avoid the Target imbalances:
  1. Making Target credits more expensive: Paying for them with marketable assets as in the US, and maintaining interest rates for government bonds differentiated according to creditworthiness.
  2. Making normal credit for governments cheaper: Introduce Eurobonds and keep the interest on Target balances as is.

The paper advocates option 1, as only this option avoids excessive long-term capital flows and the rise of current account imbalances.


The NBER paper can be found here.

Best regards,

CESifo Information Services



CESifo Group Munich
Poschingerstr. 5
81679 Munich
Germany
Tel. +49 89 9224 1425