Hallituksen rakennepoliittinen
ohjelma ei sisällä uusia työpaikkoja lisääviä toimia. Vaikka marraskuun lopussa
oli 540000 tosiasiallisesti työtöntä ja lisäksi 100000 työnhakijaa työvoiman
ulkopuolelta, hallituksen taustajoukot unohtavat tarkoituksellisesti Keynesin tehokkaan
kysynnän.
Se on kansantalouden kysynnän ja tarjonnan yhtäläistävä, ennustettu
kokonaistuotannon ja tulonmuodostuksen taso, jonka nojalla yritykset päättävät
tuotannosta, työllistämisestä ja investoinneista sekä kuluttajat tulojen
jakamisesta kulutukseen ja säästöihin.
Tehokasta kysyntää voidaan siis
elvyttää myös kansantalouden tarjontapuolen rakenneuudistuksilla. Keynesin
omassa mallissa niille ei ole sijaa, koska hän olettaa työmarkkinoille puhtaan
kilpailun: nimellispalkka on sama toimialan kaikille yrityksille;
alityöllisyystasapainossa työttömät ovat työmaiden porteilla valmiit ottamaan
työtä vastaan, yrityksiä eivät mene konkurssiin, vaan kiinteä pääoma pysyy
vakiona. Siksi julkisten menojen lisäys, jonka julkinen valta ostaa hänen
mallissaan aina yksityisiltä yrityksiltä, johtaa välittömästi tehokkaan
kysynnän ja työllisyyden kasvuun.
Ratkaisevin olettamus, joka erottaa
Keynesin mallin klassisesta, on se, että työsopimukset tehdään koskien
nimellisiä yksikköpalkkoja, vaikka muutoin kuluttajat tekevät päätöksensä
reaalitulojen ja reaalihintojen perusteella. Siksi vastentahtoinen työttömyys
voi olla sopusoinnussa muiden markkinoiden samanaikaisen tasapainon kanssa.
Ja Keynesin
mallin tärkein ominaisuus: työttömyys alenee lopputuotteiden hintojen noustessa
ja nimellisen yksikköpalkan pysyessä ennallaan; työllisten lisääminen kasvattaa
yritysten voittoja hintojen nousujakson aikana. Siksi yritysten kannattaa
lisätä tuotantoaan: tehokas kysyntä kasvaa.
Tehokkaan kysynnän kasvusta johtuva
työttömyyden alentuminen edellyttää vain työn reaalisen hinnan alentumista, eli
tuottavuuden kasvu huomioiden reaalipalkan pitää nousta hitaammin kuin työn
tuottavuuden. Keynes sanoi todellisuuden työmarkkinoista vain, että palkoista
päättävien tulisi olla solidaarisia työttömiä kohtaan ja olla korottamatta
palkkoja nousevien hintojen periodin aikana, jotta täystyöllisyys
saavutettaisiin.
Palkkoja ja muita
työvoimakustannuksia koskevat laajat yleisratkaisut ovat peittelymekanismi,
joiden tarkoitus on suitsia vahvojen ammattiliittojen neuvotteluvoimaa ja
keskinäistä palkkakilpailua. Rakenneuudistuksessa pitäisi keskittyä vähentämään
ja lopulta poistamaan
1.työmarkkinalainsäädännön
elementtejä, jotka vahvistavat sisäpiiriläisten neuvotteluvoimaa
2. riskejä, jotka liittyvät työntekijän
palkkaamiseen
3. työn
teettämiseen liittyviä rajoituksia; joustothan koskevat vain työmarkkinoilla
pistäytyjiä määräaikaisten työsuhteiden ja työllistämistukien muodossa; joillekin
ainoa jousto on sukkuloida välillä yrittäjänä.
Tällainen rakenneuudistus:
•
Kohottaisi
välittömästi työn rajatuottavuutta
•
Lisäisi työvoiman
kysyntää eli työpaikkojen tarjontaa
•
Kasvattaisi
toteutuvaa tuotantoa eli Keynesin tehokasta kysyntää!
•
työtunnin kustannus
nousisi hitaammin kuin lopputuotteiden hinnat tehtaiden porteilla, kunnes
työttömyys olisi alentunut 2-3 %:in, luonnolliselle tasolle.
•
Ei maksaisi
valtiontaloudelle mitään, vaan päinvastoin budjettialijäämä alkaisi nopeasti
supistua; seitsemän vuoden jälkeen olisi tukeva budjettiylijäämä.
Työmarkkinauudistuksen keinot ovat
yleisesti tunnettuja; niistä on itse asiassa keskusteltu 1970-luvun puolivälin jälkeisestä lamasta lähtien:
•
tuki- ja
poliittisen lakkoilun kielto
•
lakon aloitus vain
jäsenäänestyksen määräenemmistöllä nostaisi lakkoilukynnystä
•
Yhteistoiminta- eli irtisanomislaista
luopuminen
•
Irtisanomisissuojassa
paluu palkanmaksuväliin
•
Työehtosopimusten
yleissitovuuden asemasta sallitaan vain paikalliset sopimukset
•
Ay- ja
työnantajaliittojen jäsenmaksut vähennyskelvottomiksi
•
Ammattiosastot
eivät saa muodostaa liittoja eli palkkamonopoleja
•
Ansiosidonnaisen
päivärahan rahoitus yksinomaan työnantajille ja työntekijöille, jotta huonon
maailmantilan sattumiselle (irtisanomistarpeelle) asetettaisiin oikea paino
palkanasetannassa; eli yleisestä työttömyysvakuutusmaksuista saa rahoittaa vain
työmarkkinatuen.
Henkinen elvytys on ollut myös
puheena. Pikaisesti pitäisikin luopua:
julkisuuden
suosimasta ideologiasta että työntekijöillä on oikeus yhtiön viimeiseen riviin
siihen asti, kunnes työnantajan oma pääoma on lypsetty kuiviin ja
talouspolitiikkaa hallitsevasta
yksipuoluejärjestelmästä, jota ei voi muka muuttaa; Kataisen-Urpilaisen hallitus
on työmarkkinoiden sisäpiiriläisten hallitus, jonka rakenneuudistukselle on
käymässä samoin kuin Gorbatšovin rakenneuudistukselle, perestroikalle.
JK: Pidin tämän lyhennettynä kommenttipuheenvuorona
Tampereen
yliopistossa 14.1.2014. Olin myös tarjonnut sitä marras- ja joulukuussa 2013 kahdesti julkaistavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti