”Populismin monet kasvot” HS-vieraskynässä 28.12.10 Evan johtaja Matti Apunen, Aamulehden entinen päätoimittaja, pitää populismina kaikkea poliittista irrottelua ja sellaiseksi kuvittelemaansa, paitsi unohtaa suurimmat populistit, valtaan nousseet vallassa olijat; Evan eli Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimistohan toimii joko vallassa olijoiden tai valtaan pyrkivien ajatuspajana.
Kaikki vähintään kolmekymppiset muistavat, kuinka Esko Aho nousi valtaan lupaamalla kansalle muutakin kuin pääministeri Holkerin suosittelemaa silakkaa. Ja toden totta, kärsimme hänen hallituksensa rahanjaosta vieläkin! Paradoksaalista siinä tosin on se, että edeltävä Holkerin hallitus laati rahanjakolait eräänlaisiksi menomiinoiksi tulevalle hallitukselle, mutta Ahon hallitus sai sen sijaan maineen valtion menojen suurleikkaajana yrittäessään purkaa rahanjuoksutuslakeja tai myöhentää niiden voimaantuloa. Toinen paradoksi on se, että tilastoista on vaikea havaita mitään julkisten menojen pysyviä leikkauksia kun vertailukaudeksi asetetaan vuodet 1985 -1987, jolloin sekä koko julkisen sektorin budjetti että vaihtotase olivat suunnilleen tasapainossa ja kansantalouden kasvu vastasi potentiaalisen tuotannon kasvuvauhtia. Tällaiseen tulokseen tulin 2002 valmistaessani esitelmää ”Hyvinvointipalvelut ja kuntien talousahdinko” Tampereen kesäyliopiston Kansan Talousseminaariin; ks. Mätäkuun markkinat -pamfletin 9. luku, Lamamyyttejä, joka analysoi Ahon hallituksen aikaisen talouspolitiikan väärinkäsityksiä mediassa yksityiskohtaisemmin.
Paavo Lipponen nousi valtaan lupaamalla puolittaa työttömyyden vaalikaudessa. Esimerkkejä työttömyyden puolittamisesta luvatussa ajassa löytyi maailmalta, joten vaalien aikaan Lipposen lupaus oli täysin realistinen. Populismiksi sen teki Lipposen hallitusten toteuttama vanhoillis-sos.komm –työmarkkina- ja sosiaalipolitiikka pyrkimällä turvaaman vanhat, täysin päinvastaista työmarkkinoiden tasapainoa tukevat kannusteet; ks. analyysiani Mätäkuun markkinat –pamfletin luvusta 5: Köyhyysloukku, työmarkkinat ja investoinnit.
Mutta ”leikkaukset” Lipposen hallitukselta sujuivat mainiosti, koska todellisuudessa ei tarvinnut leikata mitään, ainoastaan purkaa tulevaisuuteen siirrettyjä menomiinoja, ja koska leikkaaja oli nyt oikea hallitus; laskemalla eri vuosien menosäästöjä yhteen valtiovarainministeri Niinistö pääsikin useasti ylpeilemään kymmenien miljardien markkojen leikkauksilla, joita media ei vain tohtinut kutsua virtuaalileikkauksiksi.
Tuoreimman vallanvaihdon sai aikaan Jyrki Kataisen johtama Kokoomus ottamalla 2007 eduskuntavaalien loppukirin tasa-arvotupolla. Huonopuoli asiassa oli se, että kaikki katsoivat olevansa oikeutettuja samansuuruisiin palkkojen korotuksiin kuin Kataisen kohderyhmä: Suomi teki jälleen kerran sisäisen revalvaation, joutui kustannuskriisiin, kun maailmanmarkkinat alkoivat rangaista vientiämme hintojen pudotuksella, ulkoisella revalvaatiolla; ks. Mätäkuun markkinat, s. 155. Siksi kokonaistuotantomme putosi vuonna 2009 enemmän kuin kansainvälisen talouskriisin johdosta yhdessäkään pankkikriisin kokeneessa EU-maassa ja lähti kasvuun puoli vuotta myöhemmin kuin muualla.
Mutta Kataisen aikaansaama hallituksen vaihdos oli demokratian etu. Vain demokratiassa oppositio kykenee nousemaan valtaan ilman vallankaappausta.
Kuinka tunkkaista kansakuntamme henkevä talouskeskustelu olisikaan, jos kaikki puolueet edelleenkin olisivat yhtä sosialidemokraattisia kuin syksyllä 2006 tai eduskuntavaalien 2003 aikaan? Lipposen kauden hauskin keskustelutilanne taisi olla se, kun A-studio oli istuttanut Paperiliiton puheenjohtajan Jarmo Lähteenmäen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtajan Jaakko Kianderin yhtä aikaa studioon. Jopa haastattelija tuskastui keskustelun ”säkenöintiin”, kaksi vanhaa demaria kun eivät saaneet eroa toisistaan, eivät edes käsitellessään paperiteollisuuden ”alakohtaisia ongelmia”.
tiistai 28. joulukuuta 2010
torstai 23. joulukuuta 2010
Kaikki voivat voittaa verouudistuksessa!
Sellaisen Suomi toteutti 1993 eriyttäessään verotuksessa henkilökohtaiset tulot verotettaviin pääomatuloihin, joita verotetaan suhteellisella verokannalla, progressiivisella asteikolla verotettavista ansiotuloista. Uudistus poisti useimmat aikaisemman verojärjestelmän aiheuttamista pääomien jakautumisen vääristymistä muuntamalla pääomatulojen verojärjestelmän kohti neutraalimpaa verotusta: investointeja ja niiden rahoitusratkaisuja ei enää tehty yksinomaan verotussyistä kuten aikaisemmassa järjestelmässä.
Kirjoitin asiasta laajan analyysin: Fiscal consequences of greater openness: from tax avoidance and tax arbitrage to revenue growth. Uudistuksen alkuun liittyi verottajan taholta ongelmia, mutta se oli välttämätön osa Suomen talouden kansainvälistä avautumista, osa sitä hyvyyden kierrettä, jossa kaikki osat toisiaan voimistaen johtivat pääoman käytön tehostumiseen.
Se näkyy ensisijaisesti vuoden 1993 jälkeen investointien BKT-osuuden putoamisena noin kymmenellä prosenttiyksiköllä, mutta silti BKT:n eli bruttokansantuotoksen reaalikasvu säilyi samalla tasolla kuin se oli ollut vuodesta 1960 lähtien. Tämän säästyneen kymmenen prosenttiyksikön pääomien tuhlauksen suomalaiset käyttivät 1. kulutukseensa, 2. säästivät vaihtotaseen ylijäämän muodossa, mutta myös 3. ostamaan kasvaneen osan työikäisistä työelämän ulkopuolelle.
Moralistinen media kiinnittääkin huomionsa jälkimmäisen henkilökohtaloihin, mutta jättää kahden ensimmäisen ilmiön ilosanoman kertomatta, eikä edes uskalla analysoida kolmannen ilmiön syviä syntyjä.
Media on valitettavasti omaksunut roolinsa toisaalta joko ammattiyhdistysliikkeen tai työnantajien viidentenä kolonnana valtiomahtien joukossa; ks. Mätäkuun markkinat -kirjani. Painotus on vain muuttunut nykyisen hallituksen aikana. Sosialidemokraattien pitäessä valtaa 25 prosentin kannatusosuudella - Britanniassa konservatiivit tarvitsivat Thatcherin aikana valtansa uusintaan sentään noin 36 prosentin kannatuksen parlamenttivaaleissa - ammattiyhdistysliikkeen tiedotuskonttoritoiminta oli etusijalla, hallituksen vaihtumisen 2007 jälkeen puolestaan elinkeinoelämän ja sitä lähellä olevien instituutioiden syöttämät synkkyydet, joista tosin osa, kuten työeläkejärjestelmämme ominaisuuksien johdonmukainen vääristely, tukee myös ammattiyhdistyseliitin valtaa.
Aamulehden pääkirjoitus 22.12.2010 oli keksinyt Hetemäen verotyöryhmän arvion lopuksi:
”Verouudistuksestakin tiedetään tässä vaiheessa vain se, että kaikki eivät voi voittaa. Pian nähdään, onko puolueilla vaalien alla kanttia kertoa se äänestäjille”, jonka Helsingin Sanomat välitti 23.12.10 lukijoilleen ”Muut lehdet”–osiossa.
Lainauksessa on mielenkiintoista perustelemattoman perusväitteen lisäksi se, että ”tiedetään” on passiivissa. Minua kiinnostaa aina se, kuka tietää ja miksi hän tietää sen yleisesti todeksi.
Kirjoitin asiasta laajan analyysin: Fiscal consequences of greater openness: from tax avoidance and tax arbitrage to revenue growth. Uudistuksen alkuun liittyi verottajan taholta ongelmia, mutta se oli välttämätön osa Suomen talouden kansainvälistä avautumista, osa sitä hyvyyden kierrettä, jossa kaikki osat toisiaan voimistaen johtivat pääoman käytön tehostumiseen.
Se näkyy ensisijaisesti vuoden 1993 jälkeen investointien BKT-osuuden putoamisena noin kymmenellä prosenttiyksiköllä, mutta silti BKT:n eli bruttokansantuotoksen reaalikasvu säilyi samalla tasolla kuin se oli ollut vuodesta 1960 lähtien. Tämän säästyneen kymmenen prosenttiyksikön pääomien tuhlauksen suomalaiset käyttivät 1. kulutukseensa, 2. säästivät vaihtotaseen ylijäämän muodossa, mutta myös 3. ostamaan kasvaneen osan työikäisistä työelämän ulkopuolelle.
Moralistinen media kiinnittääkin huomionsa jälkimmäisen henkilökohtaloihin, mutta jättää kahden ensimmäisen ilmiön ilosanoman kertomatta, eikä edes uskalla analysoida kolmannen ilmiön syviä syntyjä.
Media on valitettavasti omaksunut roolinsa toisaalta joko ammattiyhdistysliikkeen tai työnantajien viidentenä kolonnana valtiomahtien joukossa; ks. Mätäkuun markkinat -kirjani. Painotus on vain muuttunut nykyisen hallituksen aikana. Sosialidemokraattien pitäessä valtaa 25 prosentin kannatusosuudella - Britanniassa konservatiivit tarvitsivat Thatcherin aikana valtansa uusintaan sentään noin 36 prosentin kannatuksen parlamenttivaaleissa - ammattiyhdistysliikkeen tiedotuskonttoritoiminta oli etusijalla, hallituksen vaihtumisen 2007 jälkeen puolestaan elinkeinoelämän ja sitä lähellä olevien instituutioiden syöttämät synkkyydet, joista tosin osa, kuten työeläkejärjestelmämme ominaisuuksien johdonmukainen vääristely, tukee myös ammattiyhdistyseliitin valtaa.
Aamulehden pääkirjoitus 22.12.2010 oli keksinyt Hetemäen verotyöryhmän arvion lopuksi:
”Verouudistuksestakin tiedetään tässä vaiheessa vain se, että kaikki eivät voi voittaa. Pian nähdään, onko puolueilla vaalien alla kanttia kertoa se äänestäjille”, jonka Helsingin Sanomat välitti 23.12.10 lukijoilleen ”Muut lehdet”–osiossa.
Lainauksessa on mielenkiintoista perustelemattoman perusväitteen lisäksi se, että ”tiedetään” on passiivissa. Minua kiinnostaa aina se, kuka tietää ja miksi hän tietää sen yleisesti todeksi.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Osakeyhtiöverokantaa ei ole pakko laskea!
Jos käyttöomaisuusinvestoinnit saisi heti vähentää täysimääräisesti verotettavasta tulosta ja jos luottokorot olisivat vähennyskelvottomia, mutta käyttöomaisuuden myynti luettaisiin samoin sataprosenttisesti verotettavaksi tuloksi, osakeyhtiöverokantaa ei tarvitsisi alentaa. Ehkä sitä voisi jopa nostaa. Investointi ei nauttisi välittömän poiston vuoksi mitään verotukea, koska sen kumoaisi käyttöomaisuusesineen myynnin täysi veronalaisuus; ks. veropoistot eivät tuota verotukea.
Leasing-rahoitusyhtiöitä verotettaisiin samoin.
Pankeille hyvitettäisiin asiakkaiden jo luottokoron vähennyskelvottomuuden muodossa maksama osakeyhtiövero, aivan kuin yhtiöveronhyvitysjärjestelmä toimi aikanaan. Pankkeja siis tosiasiassa verotettaisiin siitä marginaalista, jota ne ansaitsevat yli omien rahoituskustannustensa.
Leasing-rahoitusyhtiöitä verotettaisiin samoin.
Pankeille hyvitettäisiin asiakkaiden jo luottokoron vähennyskelvottomuuden muodossa maksama osakeyhtiövero, aivan kuin yhtiöveronhyvitysjärjestelmä toimi aikanaan. Pankkeja siis tosiasiassa verotettaisiin siitä marginaalista, jota ne ansaitsevat yli omien rahoituskustannustensa.
Osakeyhtiöiden maksamat korot vähennyskelvottomiksi!
Verokeitaiden käyttö konsernien rahoituksessa vähenisi huomattavasti, jos osakeyhtiöiden ulkomailta ottamien lainojen korot tehtäisiin Suomen verotuksessa vähennyskelvottomiksi, koska lähdeverojen periminen verokeitaisiin maksetuista koroista ei ole edennyt.
Korkojen kanavointi verokeitaiden kautta on vain yksi siirtohinnoittelun muodoista, joilla konsernit siirtävät verotettavaa tuloa Suomesta alhaisemman verokannan saarekkeisiin.
Tällöin valtiolla säilyisi etuoikeus maksaa korkonsa ulkomaille ilman lähdeveroa.
Osakeyhtiöiden verokantaa ollaan Hetemäen työryhmän esitysten nojalla laskemassa. Samassa yhteydessä olisi luonteva poistaa osakeyhtiöiden sekä kotimaahan että ulkomaille maksamien korkojen vähennyskelpoisuus.
Pankkeja ja luottolaitoksia ei tarvitsisi enää verottaa Suomessa kuin kotitalouksilta ja muilta kuin osakeyhtiömuotoisilta yrityksiltä saamistaan korkotuloista. Pitäisikö Hetemäen ryhmän jatkaa työtään?
Korkojen kanavointi verokeitaiden kautta on vain yksi siirtohinnoittelun muodoista, joilla konsernit siirtävät verotettavaa tuloa Suomesta alhaisemman verokannan saarekkeisiin.
Tällöin valtiolla säilyisi etuoikeus maksaa korkonsa ulkomaille ilman lähdeveroa.
Osakeyhtiöiden verokantaa ollaan Hetemäen työryhmän esitysten nojalla laskemassa. Samassa yhteydessä olisi luonteva poistaa osakeyhtiöiden sekä kotimaahan että ulkomaille maksamien korkojen vähennyskelpoisuus.
Pankkeja ja luottolaitoksia ei tarvitsisi enää verottaa Suomessa kuin kotitalouksilta ja muilta kuin osakeyhtiömuotoisilta yrityksiltä saamistaan korkotuloista. Pitäisikö Hetemäen ryhmän jatkaa työtään?
maanantai 20. joulukuuta 2010
Veropoistot eivät tuota verotukea
Poliittiset kannanotot sisältävät toisinaan ajatuksen, että käyttöomaisuuspoistot pitäisi kieltää verotuksessa. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen verotukiselvitys ei mennyt näin vasemmalle, mutta piti koneiden, laitteiden ja rakennusten poisto-oikeuksia eräänä yritysten suurimmista verotuista.
Selvityksen ajatus on, että vero-poistot ovat ylisuuria ja siksi lykkäävät veronmaksua oikeisiin teknis-taloudellisiin poistoihin nähden. Virkamiehet luonnollisesti tietävät oikeat yrityskohtaiset kulumista ja vanhenemista vastaavat poistot.
Suomen vero-poistojärjestelmä on nykyisin kuitenkin sellainen, että verolakien suunnittelijoiden ei tarvitse tietää oikeita yrityskohtaisia poistoja, mutta silti veropoistojen ja oikeiden poistoasteiden mahdolliset erot eivät tuota yritykselle mitään veroetua tai verorankaisua eivätkä vaikuta investoinnin rahoituskustannukseen.
Syy on koneiden ja laitteiden osalta menojäännöspoistossa - myyty käyttöomaisuus pienentää koko myyntihinnaltaan poistamatonta menojäännöstä – ja rakennusten osalta siinä, että myyntihinnan ja poistamattoman arvon positiivinen ero lisää yrityksen verotettavaa tuloa ja negatiivinen ero vähentää sitä. Käytettyjen koneiden ja laitteiden myynti synnyttää siis tulevaisuudessa oikeita poistoja pienempiä menojäännöspoistoja – ja rakennuksen myynti synnyttää suuremman realisointivoiton, jos veropoistot ovat olleet todellisia suurempia, tai vähennyskelpoisen realisointitappion, jos veropoistot ovat olleet todellisia pienemmät.
Nämä kaksi eri vaihetta käyttöomaisuusesineen verokohtelussa kumoavat nykyarvomielessä toisensa: jos toisessa vaiheessa syntyy veroetua, sen kumoaa jäljellejäävän vaiheen lisävero. Verotukityöryhmä on ottanut huomioon vain olettamansa veroedun.
Kaiken lisäksi bruttoinvestoinnin arvo (havaittavissa) vastaa joka verovuosi oikein markkinahinnoin lasketun - käyttöomaisuusesineiden hinnat saavat siis vaihdella - käyttöomaisuuden arvon muutoksen (ei havaittavissa) ja oikean teknis-taloudellisen poiston (ei havaittavissa) summaa, mutta toisaalta myös havaittavien veropoistojen ja käyttöomaisuuden havaittavissa olevan kirjanpidon poistamattoman menojäännöksen muutoksen summaa. Siis on olemassa rajoitus, joka takaa pidemmän päälle sen, että investoiva yritys ei saa mitään veroetua, olipa veropoistojärjestelmä mikä tahansa.
Edellä oleva on suomennettua tieteellistä tekstiä. Työskentelin aihepiirin parissa vuosina 1977 -1983; työpaperiversioita oli eripituisia, lopputulos Liiketaloudellinen Aikakauskirja 3/1984, ss. 264-302. Tulokset ovat hieman sulavammassa muodossa myös artikkelissa "On Project Specific Discount Rates. Tax, Depreciation and Inflation Effects", Liiketaloudellinen Aikakauskirja 1/1988.
Opetus? Älä luota virkamiehistä ja painostusjärjestöjen edustajista koottujen työryhmien raportteihin elleivät ne sisällä riippumattomien asiantuntijoiden arvioita ao. raportin laadusta.
Ks. myös aikaisempi
Verotukien uutisointi: STT teki sen
Selvityksen ajatus on, että vero-poistot ovat ylisuuria ja siksi lykkäävät veronmaksua oikeisiin teknis-taloudellisiin poistoihin nähden. Virkamiehet luonnollisesti tietävät oikeat yrityskohtaiset kulumista ja vanhenemista vastaavat poistot.
Suomen vero-poistojärjestelmä on nykyisin kuitenkin sellainen, että verolakien suunnittelijoiden ei tarvitse tietää oikeita yrityskohtaisia poistoja, mutta silti veropoistojen ja oikeiden poistoasteiden mahdolliset erot eivät tuota yritykselle mitään veroetua tai verorankaisua eivätkä vaikuta investoinnin rahoituskustannukseen.
Syy on koneiden ja laitteiden osalta menojäännöspoistossa - myyty käyttöomaisuus pienentää koko myyntihinnaltaan poistamatonta menojäännöstä – ja rakennusten osalta siinä, että myyntihinnan ja poistamattoman arvon positiivinen ero lisää yrityksen verotettavaa tuloa ja negatiivinen ero vähentää sitä. Käytettyjen koneiden ja laitteiden myynti synnyttää siis tulevaisuudessa oikeita poistoja pienempiä menojäännöspoistoja – ja rakennuksen myynti synnyttää suuremman realisointivoiton, jos veropoistot ovat olleet todellisia suurempia, tai vähennyskelpoisen realisointitappion, jos veropoistot ovat olleet todellisia pienemmät.
Nämä kaksi eri vaihetta käyttöomaisuusesineen verokohtelussa kumoavat nykyarvomielessä toisensa: jos toisessa vaiheessa syntyy veroetua, sen kumoaa jäljellejäävän vaiheen lisävero. Verotukityöryhmä on ottanut huomioon vain olettamansa veroedun.
Kaiken lisäksi bruttoinvestoinnin arvo (havaittavissa) vastaa joka verovuosi oikein markkinahinnoin lasketun - käyttöomaisuusesineiden hinnat saavat siis vaihdella - käyttöomaisuuden arvon muutoksen (ei havaittavissa) ja oikean teknis-taloudellisen poiston (ei havaittavissa) summaa, mutta toisaalta myös havaittavien veropoistojen ja käyttöomaisuuden havaittavissa olevan kirjanpidon poistamattoman menojäännöksen muutoksen summaa. Siis on olemassa rajoitus, joka takaa pidemmän päälle sen, että investoiva yritys ei saa mitään veroetua, olipa veropoistojärjestelmä mikä tahansa.
Edellä oleva on suomennettua tieteellistä tekstiä. Työskentelin aihepiirin parissa vuosina 1977 -1983; työpaperiversioita oli eripituisia, lopputulos Liiketaloudellinen Aikakauskirja 3/1984, ss. 264-302. Tulokset ovat hieman sulavammassa muodossa myös artikkelissa "On Project Specific Discount Rates. Tax, Depreciation and Inflation Effects", Liiketaloudellinen Aikakauskirja 1/1988.
Opetus? Älä luota virkamiehistä ja painostusjärjestöjen edustajista koottujen työryhmien raportteihin elleivät ne sisällä riippumattomien asiantuntijoiden arvioita ao. raportin laadusta.
Ks. myös aikaisempi
Verotukien uutisointi: STT teki sen
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Todellisuus karkaa kestävyysvajelaskelmien lähtötilanteesta!
Suomen eläkerahastoissa on varoja suhteessa BKT:en yhtä paljon kuin Saksalla on EMU-velkaa! Tilastokeskus julkisti perjantaina 17.12.2010 julkisen sektorin velkalukuja kuluvan vuoden kolmannen neljänneksen lopussa.
Suomen koko EMU-velka kasvoi neljänneksen aikana hieman yli miljardilla ja oli 83,8 miljardia euroa eli alle 47 prosenttia tämän vuoden arvioidusta bruttokansantuotoksesta BKT:sta.
Julkisyhteisöjen EMU-velka
Valtio on suuri velkarahalla pelaava sijoittaja, hedge-fund. Markkina-arvoin laskettuna sen nettovarallisuus oli miinuksella 22 miljardia euroa per 30.9.2010: varat vajaa 62 mrd ja velat vajaa 84 mrd. Paikallishallinnon finanssivarat ylittivät niukasti sen velat. Sosiaaliturvarahastojen eli eläkerahastojen nettovarat olivat nousseet jo yli 132 miljardin euron, mutta bruttovarat yli 137 miljardin euron eli 76 prosenttiin BKT:sta.
Julkisyhteisöjen rahoitusvarat ja velat
Virtasuurein tarkasteltuna kaikkien julkisyhteisöjen tulot kasvoivat vuoden 2010 kolmannella neljänneksellä 7,0 prosenttia verrattaessa kausitasoittamatonta tietoa edellisen vuoden vastaavaan tietoon. Tuloista kasvoivat eniten tuotannon ja tuonnin verot, tuloverot, omaisuustulot sekä saadut sosiaaliturvamaksut. Julkisyhteisöjen menot kasvoivat vastaavasti 4,0 prosenttia. Menoista kasvoivat eniten välituotekäyttö, palkansaajakorvaukset sekä maksetut rahamääräiset sosiaalietuudet.
Julkisyhteisöjen tulot ja menot
Kun ennustajien BKT:n kasvuennusteet tälle vuodelle ovat keskimäärin korkeintaan 3,5 prosenttia, näemme, että julkisyhteisöjen tulojen kasvuherkkyys on ollut vuodessa kaksinkertainen BKT:n kasvuun nähden.
Kannattaisiko kestävyysvajeurakoijien sittenkin tarkistaa lähtötilanteen arviotaan, vaikka aivan kokeilun vuoksi? Sama koskee kommentoivia papukaijoja. Kokeiluhan kuuluu markkinatalouteen. Neuvostojärjestelmähän romahti juuri sen takia, että siellä kaikki oli suunniteltua.
Asiasta aikaisemmin:
Tosipelleilyä!
Järjenvastainen kestävyysvajelaskelma
Miksi Suomen lainakorko ei ole alle Saksan?
ja siinä olevat linkit vanhempiin kirjoituksiini.
Suomen koko EMU-velka kasvoi neljänneksen aikana hieman yli miljardilla ja oli 83,8 miljardia euroa eli alle 47 prosenttia tämän vuoden arvioidusta bruttokansantuotoksesta BKT:sta.
Julkisyhteisöjen EMU-velka
Valtio on suuri velkarahalla pelaava sijoittaja, hedge-fund. Markkina-arvoin laskettuna sen nettovarallisuus oli miinuksella 22 miljardia euroa per 30.9.2010: varat vajaa 62 mrd ja velat vajaa 84 mrd. Paikallishallinnon finanssivarat ylittivät niukasti sen velat. Sosiaaliturvarahastojen eli eläkerahastojen nettovarat olivat nousseet jo yli 132 miljardin euron, mutta bruttovarat yli 137 miljardin euron eli 76 prosenttiin BKT:sta.
Julkisyhteisöjen rahoitusvarat ja velat
Virtasuurein tarkasteltuna kaikkien julkisyhteisöjen tulot kasvoivat vuoden 2010 kolmannella neljänneksellä 7,0 prosenttia verrattaessa kausitasoittamatonta tietoa edellisen vuoden vastaavaan tietoon. Tuloista kasvoivat eniten tuotannon ja tuonnin verot, tuloverot, omaisuustulot sekä saadut sosiaaliturvamaksut. Julkisyhteisöjen menot kasvoivat vastaavasti 4,0 prosenttia. Menoista kasvoivat eniten välituotekäyttö, palkansaajakorvaukset sekä maksetut rahamääräiset sosiaalietuudet.
Julkisyhteisöjen tulot ja menot
Kun ennustajien BKT:n kasvuennusteet tälle vuodelle ovat keskimäärin korkeintaan 3,5 prosenttia, näemme, että julkisyhteisöjen tulojen kasvuherkkyys on ollut vuodessa kaksinkertainen BKT:n kasvuun nähden.
Kannattaisiko kestävyysvajeurakoijien sittenkin tarkistaa lähtötilanteen arviotaan, vaikka aivan kokeilun vuoksi? Sama koskee kommentoivia papukaijoja. Kokeiluhan kuuluu markkinatalouteen. Neuvostojärjestelmähän romahti juuri sen takia, että siellä kaikki oli suunniteltua.
Asiasta aikaisemmin:
Tosipelleilyä!
Järjenvastainen kestävyysvajelaskelma
Miksi Suomen lainakorko ei ole alle Saksan?
ja siinä olevat linkit vanhempiin kirjoituksiini.
lauantai 18. joulukuuta 2010
Irlanti EU:n kolmas, Suomi yhdeksäs!
Ostovoimakorjattu bruttokansantuotos BKT henkeä kohti oli vuonna 2009 Luxemburgissa 271, kun koko EU:n keskiarvo normeerataan 100:ksi - euroalueen ollessa keskimäärin 109 - Irlannissa 127, Saksassa 116, Suomessa 113 ja Kreikassa 93. Ruotsi hakkasi tässä lajissa Suomen, mutta Viro jäi selvästi Kreikan taakse. Tilastoija on Eurostat, EU:n tilastovirasto; ks.
GDP per inhabitant in PPS
Irlannin lisäksi verokeitaita ylläpitävistä maista Hollanti on sijalla 2, Belgia 8, Yhdistynyt Kuningaskunta 10, Kypros 14, ja Malta sijalla 19 pisteluvussa 79. Verokeidasmaa Sveitsin pisteluku on 145 ja öljymaa Norjan 178. Islantikin voitti Suomen. Kannattaisko suomalaisten matkustella katselemassa vaurautta manner-Euroopassa eikä mennä rintapystyssä Vienaan tai Vologdaan?
GDP per inhabitant in PPS
Irlannin lisäksi verokeitaita ylläpitävistä maista Hollanti on sijalla 2, Belgia 8, Yhdistynyt Kuningaskunta 10, Kypros 14, ja Malta sijalla 19 pisteluvussa 79. Verokeidasmaa Sveitsin pisteluku on 145 ja öljymaa Norjan 178. Islantikin voitti Suomen. Kannattaisko suomalaisten matkustella katselemassa vaurautta manner-Euroopassa eikä mennä rintapystyssä Vienaan tai Vologdaan?
perjantai 17. joulukuuta 2010
Irlanti ja Saksa
Moody's pudotti Irlannin luottoluokitusta viisi pykälää Baa1:en ja jätti Irlannin edelleen tarkkailuluokalle. Niinköhän Moody's uskoo Irlannin eilen raportoidun kasvupyrähdyksen varaslähdöksi, vai onko se yhtä myöhässä kuin Suomen talousennustajat elokuussa 1993 pohtiessaan paneelissa, miten kasvu saataisiin käyntiin, kun samanaikaisesti se oli jo käynnistynyt, mutta ei ollut vielä havaittavissa.
Ifo-instituutti puolestaan julkisti tänään Saksan yritysten luottamusindikaattorinsa, joka nousi ennätyskorkealle vastoin ennustajien odotuksia.
Ifo-instituutti puolestaan julkisti tänään Saksan yritysten luottamusindikaattorinsa, joka nousi ennätyskorkealle vastoin ennustajien odotuksia.
OECD:n verotilastot ilmestyneet
Vuoteen 2009 ulottuvat verotilastot ilmestyivät eilen:
Taxation: Key Tables from OECD
Niistä käy ilmi Irlannin verotuksen keventyminen 2006-2009 vallan neljällä %-yksiköllä BKT:sta ja Kreikan kokonaisveroasteen lasku 3,2 prosenttiyksiöllä pelkästään vuonna 2009! Mutta myös se, että 12,5 prosentin verokannalla Irlanti kokosi vuonna 2009 enemmän yhtiöveroja, 2,8 prosenttia BKT:sta, kuin Suomi 26 prosentin verokannalla vain 2,0 prosenttia tai Saksa vain 1,3 prosenttia BKT:sta.
Näin eriarvoisesti maailma jakautuu. Microsoft maksaa osakeyhtiöveroa Irlantiin lehtitietojen mukaan noin yhden miljardin vuodessa.
Taxation: Key Tables from OECD
Niistä käy ilmi Irlannin verotuksen keventyminen 2006-2009 vallan neljällä %-yksiköllä BKT:sta ja Kreikan kokonaisveroasteen lasku 3,2 prosenttiyksiöllä pelkästään vuonna 2009! Mutta myös se, että 12,5 prosentin verokannalla Irlanti kokosi vuonna 2009 enemmän yhtiöveroja, 2,8 prosenttia BKT:sta, kuin Suomi 26 prosentin verokannalla vain 2,0 prosenttia tai Saksa vain 1,3 prosenttia BKT:sta.
Näin eriarvoisesti maailma jakautuu. Microsoft maksaa osakeyhtiöveroa Irlantiin lehtitietojen mukaan noin yhden miljardin vuodessa.
torstai 16. joulukuuta 2010
Irlannin talous kasvuun!
Eipä näytä suomalaisten lehtitalojen Internet-sivuja kiinnostaneen se, että Irlannin kolmannen neljänneksen talouskasvun ennakkoluvut tältä vuodelta ovat positiiviset ensimmäistä kertaa sitten 2007 viimeisen neljänneksen. Bruttokansantuotos GDP nousi edellisestä neljänneksestä 0,5 prosenttia ja bruttokansantulo GNP 1,1 prosenttia. Rakentaminen väheni eniten. Vientiylijäämää tuli ensimmäisen kerran vuoden 2003 jälkeen. Kotimainen kysyntä supistui julkisen kysynnän supistuessa hieman yksityistä kulutusta enemmän. Jos yksityinen varovaisuussäästäminen vähenee jatkossa, kasvu nopeutuu luonnollisesti.
Ks. Irlannin tilastoviraston tiedote.
Bruttokansantulo on BKT eli GDP korjattuna ulkomaille maksetuilla koroilla ja kotiutetuilla voitoilla. Irlannissa kotipaikkaa pitäviin yhtiöihin tuloutettiin ulkomailta nettomääräisesti voittoja ja korkoja enemmän kuin Irlannin valtion korkomaksut lisääntyivät edellisestä neljänneksestä ulkomaille. Siksi GNP:n kasvu oli GDP:n kasvua nopeampaa.
Ks. Irlannin tilastoviraston tiedote.
Bruttokansantulo on BKT eli GDP korjattuna ulkomaille maksetuilla koroilla ja kotiutetuilla voitoilla. Irlannissa kotipaikkaa pitäviin yhtiöihin tuloutettiin ulkomailta nettomääräisesti voittoja ja korkoja enemmän kuin Irlannin valtion korkomaksut lisääntyivät edellisestä neljänneksestä ulkomaille. Siksi GNP:n kasvu oli GDP:n kasvua nopeampaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)