Helsingin Sanomat, tietysti! Sisällöltään ylittämättömän sekavassa uutisanalyysissa ”Onko talouskasvusta julkisen talouden vajeen pelastajaksi?”, Helsingin Sanomat 7.1.2011, politiikan toimittaja Pia Elonen sotkee käyttämänsä käsitteet kuten suhdannesyklistä riippuvan julkisen sektorin lyhyen aikajänteen vajeen ja valtiovarainministeriön sepitteellisen julkisen talouden vajeen pitkän aikavälin kasvutrendillä 2015 – 2060 sekä julkisten menojen nimellisen ja reaalisen kasvuvauhdin.
Hän väittää: ”Viime vuosikymmeninä julkiset menot ovat paisuneet keskimäärin 4,8 prosenttia vuodessa - paljon talouskasvua nopeammin siis”.
Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpitoluvut kertovat kuitenkin täysin toista. Julkiset kulutus- ja investointimenot olivat 25 prosenttia BKT:sta sekä vuonna 1987, jolloin Holkerin ”hallittu rakennemuutos” ja ”verotus kevenee” –hallitus aloitti toimintansa, että vuonna 2008. Molempina vuosina kansantalouden tuotanto vastasi osapuilleen sen potentiaalista tuotantoa, ja sekä julkinen sektori että vaihtotase olivat suunnilleen tasapainossa. Julkiset menot eivät siis ole kasvaneet muuta kansantaloutta nopeammin menneinä vuosikymmeninä.
Kun tarkastellaan julkisen sektorin keräämät verot ja veronluonteiset maksut nettona julkisen sektorin muille sektoreille maksamista tulonsiirroista ja tukipalkkioista eli nettoveroastetta, se on itse asiassa hieman noussut ollen 19,6 prosenttia vuonna 1987 ja 21,7 prosenttia vuonna 2008. Vertailua ei tietenkään pidä suorittaa suhdannesyklin pohjavuoteen 2009. Siis julkisen sektorin tulot ovat paisuneet viime vuosikymmeninä hieman muuta taloutta nopeammin, mikä sekin johtuu siitä, että tänä aikana myös sekä kunnat että valtio ovat ryhtyneet rahastoimaan tulevia eläkemenojansa varten yksityisten työeläkelaitosten tavoin.
Menneinä vuosikymmeninä Helsingin Sanomat keskittyi jalostamaan ammattiyhdistysliikkeen muistioita ja toimitsijoiden kanssa käytyjä lounaskeskusteluja uutisiksi ja poliittisiksi avauksiksi. Nyt se on haistanut, että vallan vuorovesi on siirtymässä valtiovarainministeriön byrokratialle.
Miksi lehdistöllä on tarve myötäillä nimenomaan ulkoparlamentaarisia vallanpesäkkeitä? Ja rinnastamalla asioita, jotka eivät kuvaa samaa asiaa, tai toistamalla iskulauseen omaisena jotakin, jota tosiasiat eivät tue!
On kolme asiaa joita vastaan ei kannata taistella; ks. Järjenvastainen kestävyysvajelaskelma 15.12.2010.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toimituskulttuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toimituskulttuuri. Näytä kaikki tekstit
perjantai 7. tammikuuta 2011
torstai 23. joulukuuta 2010
Kaikki voivat voittaa verouudistuksessa!
Sellaisen Suomi toteutti 1993 eriyttäessään verotuksessa henkilökohtaiset tulot verotettaviin pääomatuloihin, joita verotetaan suhteellisella verokannalla, progressiivisella asteikolla verotettavista ansiotuloista. Uudistus poisti useimmat aikaisemman verojärjestelmän aiheuttamista pääomien jakautumisen vääristymistä muuntamalla pääomatulojen verojärjestelmän kohti neutraalimpaa verotusta: investointeja ja niiden rahoitusratkaisuja ei enää tehty yksinomaan verotussyistä kuten aikaisemmassa järjestelmässä.
Kirjoitin asiasta laajan analyysin: Fiscal consequences of greater openness: from tax avoidance and tax arbitrage to revenue growth. Uudistuksen alkuun liittyi verottajan taholta ongelmia, mutta se oli välttämätön osa Suomen talouden kansainvälistä avautumista, osa sitä hyvyyden kierrettä, jossa kaikki osat toisiaan voimistaen johtivat pääoman käytön tehostumiseen.
Se näkyy ensisijaisesti vuoden 1993 jälkeen investointien BKT-osuuden putoamisena noin kymmenellä prosenttiyksiköllä, mutta silti BKT:n eli bruttokansantuotoksen reaalikasvu säilyi samalla tasolla kuin se oli ollut vuodesta 1960 lähtien. Tämän säästyneen kymmenen prosenttiyksikön pääomien tuhlauksen suomalaiset käyttivät 1. kulutukseensa, 2. säästivät vaihtotaseen ylijäämän muodossa, mutta myös 3. ostamaan kasvaneen osan työikäisistä työelämän ulkopuolelle.
Moralistinen media kiinnittääkin huomionsa jälkimmäisen henkilökohtaloihin, mutta jättää kahden ensimmäisen ilmiön ilosanoman kertomatta, eikä edes uskalla analysoida kolmannen ilmiön syviä syntyjä.
Media on valitettavasti omaksunut roolinsa toisaalta joko ammattiyhdistysliikkeen tai työnantajien viidentenä kolonnana valtiomahtien joukossa; ks. Mätäkuun markkinat -kirjani. Painotus on vain muuttunut nykyisen hallituksen aikana. Sosialidemokraattien pitäessä valtaa 25 prosentin kannatusosuudella - Britanniassa konservatiivit tarvitsivat Thatcherin aikana valtansa uusintaan sentään noin 36 prosentin kannatuksen parlamenttivaaleissa - ammattiyhdistysliikkeen tiedotuskonttoritoiminta oli etusijalla, hallituksen vaihtumisen 2007 jälkeen puolestaan elinkeinoelämän ja sitä lähellä olevien instituutioiden syöttämät synkkyydet, joista tosin osa, kuten työeläkejärjestelmämme ominaisuuksien johdonmukainen vääristely, tukee myös ammattiyhdistyseliitin valtaa.
Aamulehden pääkirjoitus 22.12.2010 oli keksinyt Hetemäen verotyöryhmän arvion lopuksi:
”Verouudistuksestakin tiedetään tässä vaiheessa vain se, että kaikki eivät voi voittaa. Pian nähdään, onko puolueilla vaalien alla kanttia kertoa se äänestäjille”, jonka Helsingin Sanomat välitti 23.12.10 lukijoilleen ”Muut lehdet”–osiossa.
Lainauksessa on mielenkiintoista perustelemattoman perusväitteen lisäksi se, että ”tiedetään” on passiivissa. Minua kiinnostaa aina se, kuka tietää ja miksi hän tietää sen yleisesti todeksi.
Kirjoitin asiasta laajan analyysin: Fiscal consequences of greater openness: from tax avoidance and tax arbitrage to revenue growth. Uudistuksen alkuun liittyi verottajan taholta ongelmia, mutta se oli välttämätön osa Suomen talouden kansainvälistä avautumista, osa sitä hyvyyden kierrettä, jossa kaikki osat toisiaan voimistaen johtivat pääoman käytön tehostumiseen.
Se näkyy ensisijaisesti vuoden 1993 jälkeen investointien BKT-osuuden putoamisena noin kymmenellä prosenttiyksiköllä, mutta silti BKT:n eli bruttokansantuotoksen reaalikasvu säilyi samalla tasolla kuin se oli ollut vuodesta 1960 lähtien. Tämän säästyneen kymmenen prosenttiyksikön pääomien tuhlauksen suomalaiset käyttivät 1. kulutukseensa, 2. säästivät vaihtotaseen ylijäämän muodossa, mutta myös 3. ostamaan kasvaneen osan työikäisistä työelämän ulkopuolelle.
Moralistinen media kiinnittääkin huomionsa jälkimmäisen henkilökohtaloihin, mutta jättää kahden ensimmäisen ilmiön ilosanoman kertomatta, eikä edes uskalla analysoida kolmannen ilmiön syviä syntyjä.
Media on valitettavasti omaksunut roolinsa toisaalta joko ammattiyhdistysliikkeen tai työnantajien viidentenä kolonnana valtiomahtien joukossa; ks. Mätäkuun markkinat -kirjani. Painotus on vain muuttunut nykyisen hallituksen aikana. Sosialidemokraattien pitäessä valtaa 25 prosentin kannatusosuudella - Britanniassa konservatiivit tarvitsivat Thatcherin aikana valtansa uusintaan sentään noin 36 prosentin kannatuksen parlamenttivaaleissa - ammattiyhdistysliikkeen tiedotuskonttoritoiminta oli etusijalla, hallituksen vaihtumisen 2007 jälkeen puolestaan elinkeinoelämän ja sitä lähellä olevien instituutioiden syöttämät synkkyydet, joista tosin osa, kuten työeläkejärjestelmämme ominaisuuksien johdonmukainen vääristely, tukee myös ammattiyhdistyseliitin valtaa.
Aamulehden pääkirjoitus 22.12.2010 oli keksinyt Hetemäen verotyöryhmän arvion lopuksi:
”Verouudistuksestakin tiedetään tässä vaiheessa vain se, että kaikki eivät voi voittaa. Pian nähdään, onko puolueilla vaalien alla kanttia kertoa se äänestäjille”, jonka Helsingin Sanomat välitti 23.12.10 lukijoilleen ”Muut lehdet”–osiossa.
Lainauksessa on mielenkiintoista perustelemattoman perusväitteen lisäksi se, että ”tiedetään” on passiivissa. Minua kiinnostaa aina se, kuka tietää ja miksi hän tietää sen yleisesti todeksi.
tiistai 9. marraskuuta 2010
Verotukien uutisointi: STT teki sen!
”VATT: Verotuet vievät valtiolta melkein 18 miljardia”, on Suomen Tietotoimisto STT otsikoinut uutisensa 5.11.2010. Varsinainen teksti alkaa: ”Erilaiset verohelpotukset ja muut verotuet leikkaavat valtion tuloja vuodessa lähes 18 miljardilla eurolla, laskee Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT.”
Ehkä raportin laatineen työryhmän tarkoitus oli saada toimitukset tekemään johtopäätökset, ”vievät valtiolta” ja ”leikkaavat valtion tuloja”, mutta VATT:in oma tiedote ei sisällä mainittuja kuten ei sen johdantokaan. Sen verran tutkijan suoraselkäisyyttä raportin laatijoilla on ollut että he ymmärtävät STT:n johtopäätöksen olevan absurdi.
Yritys kerätä miljardi lisää verotuloja julkiselle sektorille vähentää yksityisen sektorin tulonmuodostusta ei ainoastaan miljardilla, vaan myös verotuksen näkymättömän taakan kautta toisella miljardilla (ks. Mätäkuun markkinat –kirjani ss.30-31). Siis koottavat lisäverot ovat tulonsiirtoa yksityiseltä sektorilta julkiselle, mutta tämä toinen näkymätön miljardi alentaa pysyvästi BKT:n tasoa! Olen selvittänyt verotuksen näkymätön taakan muodostumista kirjassani tarkemmin, mutta perussyy on kaikille selvä: jokainen pyrkii valitsemaan sellaisen taloudellisen toiminnan muodon, jossa verovastus on vähäisin, vaikkapa olla haluamatta ottaa ylentämiseen liittyvää vastuuta ja korkeampaa palkkaa.
Verotukien laskentaa pitäisikin arvioida aina laajemmin siinä yhteydessä kun raportti julkistetaan. Meillä ei vain ole sellaista kulttuuria, koska esimerkiksi VATT on perustettu jatkamaan kahden taloudellisen keskussuunnitteluelimen toimintaa. Se on siis ikioma GOSPLANimme ja keskussuunnittelijat ovat määritelmän mukaan aina oikeassa.
Mitä verotukityöryhmän olisi pitänyt laskea? Sen olisi pitänyt 1. mallintaa verotuksen vaikutus työntekijöiden ja yritysten käyttäytymiseen, 2. sen jälkeen laajentaa eri verojen määräytymisen perustetta kuvaamallaan tavalla, ja lopuksi 3. pitäen julkisen sektorin keräämät verot ennallaan, mutta antaen veroasteiden alentua kysynyt, paljonko bruttokansantuotos BKT olisi muuttunut veropohjien laajentamisen seurauksena.
Jos BKT olisi kasvanut, se olisi sitä moralistien kiroamaa tehokkuusvoittoa. Jos BKT olisi vähentynyt, se olisi todistanut sen, että verotuet ovatkin olleet oikeutettuja ja lisänneet pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme rahoituspohjaa. Sellainen tulos olisi voitto kaikille lobbareille, jotka ovat erikoistuneet ajamaan tietyn ryhmän etuja ja saaneet aikaan kyseiset verotuet, vuodot veropohjaan. – Tällaisten laskelmien tekoon eivät vain VATT:in paukut riitä; ks. Mätäkuun markkinat s. 15.
Ehkä raportin laatineen työryhmän tarkoitus oli saada toimitukset tekemään johtopäätökset, ”vievät valtiolta” ja ”leikkaavat valtion tuloja”, mutta VATT:in oma tiedote ei sisällä mainittuja kuten ei sen johdantokaan. Sen verran tutkijan suoraselkäisyyttä raportin laatijoilla on ollut että he ymmärtävät STT:n johtopäätöksen olevan absurdi.
Yritys kerätä miljardi lisää verotuloja julkiselle sektorille vähentää yksityisen sektorin tulonmuodostusta ei ainoastaan miljardilla, vaan myös verotuksen näkymättömän taakan kautta toisella miljardilla (ks. Mätäkuun markkinat –kirjani ss.30-31). Siis koottavat lisäverot ovat tulonsiirtoa yksityiseltä sektorilta julkiselle, mutta tämä toinen näkymätön miljardi alentaa pysyvästi BKT:n tasoa! Olen selvittänyt verotuksen näkymätön taakan muodostumista kirjassani tarkemmin, mutta perussyy on kaikille selvä: jokainen pyrkii valitsemaan sellaisen taloudellisen toiminnan muodon, jossa verovastus on vähäisin, vaikkapa olla haluamatta ottaa ylentämiseen liittyvää vastuuta ja korkeampaa palkkaa.
Verotukien laskentaa pitäisikin arvioida aina laajemmin siinä yhteydessä kun raportti julkistetaan. Meillä ei vain ole sellaista kulttuuria, koska esimerkiksi VATT on perustettu jatkamaan kahden taloudellisen keskussuunnitteluelimen toimintaa. Se on siis ikioma GOSPLANimme ja keskussuunnittelijat ovat määritelmän mukaan aina oikeassa.
Mitä verotukityöryhmän olisi pitänyt laskea? Sen olisi pitänyt 1. mallintaa verotuksen vaikutus työntekijöiden ja yritysten käyttäytymiseen, 2. sen jälkeen laajentaa eri verojen määräytymisen perustetta kuvaamallaan tavalla, ja lopuksi 3. pitäen julkisen sektorin keräämät verot ennallaan, mutta antaen veroasteiden alentua kysynyt, paljonko bruttokansantuotos BKT olisi muuttunut veropohjien laajentamisen seurauksena.
Jos BKT olisi kasvanut, se olisi sitä moralistien kiroamaa tehokkuusvoittoa. Jos BKT olisi vähentynyt, se olisi todistanut sen, että verotuet ovatkin olleet oikeutettuja ja lisänneet pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme rahoituspohjaa. Sellainen tulos olisi voitto kaikille lobbareille, jotka ovat erikoistuneet ajamaan tietyn ryhmän etuja ja saaneet aikaan kyseiset verotuet, vuodot veropohjaan. – Tällaisten laskelmien tekoon eivät vain VATT:in paukut riitä; ks. Mätäkuun markkinat s. 15.
torstai 30. syyskuuta 2010
Ei-uutinen!
Minkähän vuoksi yksikään päätiedotusväline ei ole laatinut uutista tänään 30.9.2010 Tilastokeskuksen julkistamasta tilastosta "Julkisyhteisöjen tulot ja menot, 2. neljännes 2010". Sen mukaan julkisyhteisöjen eli valtionhallinnon, sosiaaliturvarahastojen ja paikallishallinnon rahoitusasema parani edellisvuoden vastaavasta neljänneksestä ja oli plussalla 1,5 miljardia euroa! Se tekee noin 0,8 prosenttia BKT:sta, siis vuositasolla yli kolme (3) prosenttia BKT:sta. Verotulot kasvoivat 5,2 prosenttia ja sosiaaliturvamaksut 5.6 prosenttia. Ehkä tilastojulkistus ei ollut uutinen, koska se ei tukenut papukaijajournalismin ylläpitämää kampanjaa verojen korottamis- ja menojen karsimistarpeesta. Eikö toimituksilla ole yhteiskuntavastuuta?
maanantai 3. toukokuuta 2010
Kreikka-apu syö verojen alennusvaran Suomessa
Suomen valtion velkakriisiä koskevassa keskustelussa lehdistö on alistunut valtiovarainministeriön (VM) taitavaan ohjailuun eikä ole vaatinut siltä eikä myöskään tutkimuslaitoksilta laskelmia nk. täystyöllisyystason valtion budjettiylijäämästä. Kysymys on nykyisten vero- ja menoperusteiden tuottamasta budjettierotuksesta tuotannon tasolla, jolla työhön osallistumisaste ja työttömyysaste vastaavat täystyöllisyyttä eli vuosien 1989 ja 2007 tapaista tilannetta. Kirjoitin aiheesta 22.2.2010.
Taloustiede opettaa arvioimaan budjettipolitiikan tilaa nimenomaan täystyöllisyystasolla eikä tiettynä vuonna toteutuvan budjettierotuksen perusteella. VM:ssä oli aikoinaan ylijohtaja, joka leventeli jynssäyttävänsä ministeriöön töihin tulevilta yliopisto-opit pois parin ensimmäisen vuoden kuluessa. Myöskään talouspolitiikasta kirjoittavat toimittajat eivät yleensä ole opiskelleet taloustiedettä kahden opintoviikon sivuainekurssia pidemmälle vaan erilaisia tiedostavampia vaihtoehtoaineita. Siksi sen paremmin ministeriön raportit kuin lehdistön kommentaarit eivät evästä lukijoita itsenäiseen loogiseen pohdintaan vaan halpaan moralisointiin.
Laskelmieni mukaan valtiontalous olisi lievästi ylijäämäinen täystyöllisyystuotannon tasolla eli sen puolesta olisi tilaa erityisesti tuloverotuksen alennukselle. Kolmivuotinen Kreikan pelastus vaatii Suomelta noin 1.5 miljardia euroa. Sen kattamiseksi Suomen on otettava lisävelkaa ja oltava alentamatta verojaan.
Taloustiede opettaa arvioimaan budjettipolitiikan tilaa nimenomaan täystyöllisyystasolla eikä tiettynä vuonna toteutuvan budjettierotuksen perusteella. VM:ssä oli aikoinaan ylijohtaja, joka leventeli jynssäyttävänsä ministeriöön töihin tulevilta yliopisto-opit pois parin ensimmäisen vuoden kuluessa. Myöskään talouspolitiikasta kirjoittavat toimittajat eivät yleensä ole opiskelleet taloustiedettä kahden opintoviikon sivuainekurssia pidemmälle vaan erilaisia tiedostavampia vaihtoehtoaineita. Siksi sen paremmin ministeriön raportit kuin lehdistön kommentaarit eivät evästä lukijoita itsenäiseen loogiseen pohdintaan vaan halpaan moralisointiin.
Laskelmieni mukaan valtiontalous olisi lievästi ylijäämäinen täystyöllisyystuotannon tasolla eli sen puolesta olisi tilaa erityisesti tuloverotuksen alennukselle. Kolmivuotinen Kreikan pelastus vaatii Suomelta noin 1.5 miljardia euroa. Sen kattamiseksi Suomen on otettava lisävelkaa ja oltava alentamatta verojaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)