Kauppalehden (KL) pääkirjoituksessa oli 27.5.2008 melkein samoin sanoin sama kuin Helsingin Sanomissa sunnuntaina 25.5.08 valtiovarainministeri Jyrki Kataisen haastattelun yhteydessä otsikolla ”Lääkäreiden ja juristien verokikkailu loppuu”. KL:n ”Verotus remonttiin” kirjoitti Korkeimman hallinto-oikeuden helmikuisen päätöksen mahdollistavan ”sen, että asiantuntijat kuten lääkärit ja asianajajat voivat myydä palveluitaan yrityksen kautta ja nostaa tulonsa ansiotuloja edullisemmin verotettuina osinkotuloina ilman, että he ovat sijoittaneet yritykseen lainkaan omia varojaan”.
Miten on? Mahdollistavatko nykyiset verolait tällaisen ja kuinka suuri on verokikkailun veroetu?
Jos osinkoja jakavan osakeyhtiön nettovarallisuus on nolla, koko osinko on ensinnäkin ansiotuloa, mutta siitä 70 prosenttia on verotettavaa. Ansiotulo-osinkojen tosiasiallinen rajaveroaste on
(1) EMTR = 0.26 + (1-0.26)(0.7)MTR,
jossa MTR on ansiotulon rajaveroaste asianomaisessa tuloluokassa. Ansiotulo-osingon rajaveroaste on täten aina korkeampi kuin ansiotuloveroasteikon rajaveroaste, koska edellinen lähtee 26 prosentista, osakeyhtiön verokannasta, mutta jälkimmäinen alkaa nollasta.
Kuinka korkean tulisi MTR:n olla, että se olisi yhtä suuri kuin EMTR? Siis yksi tuntematon, yksi yhtälö, kun EMTR=MTR yhtälössä (1), josta voidaan ratkaista MTR = 53.9 prosenttia. Valtion tuloveroasteikon korkein rajaveroaste on 31.5 prosenttia yli 62000 euron verotettavasta tulosta. Jos kunnallisvero, kirkollisvero sekä sairausvakuutusmaksut ovat yhteensä 20.0 prosenttia, päästään 51.5 prosenttiin. Itse asiassa sekä kunnallis- että valtion tuloveron ansiotulovähennykset pienentyvät tässä tuloluokassa ja siksi ne kumpikin korottavat 0.9 prosenttiyksikköä ansiotulon todellista rajaveroastetta MTR:ä, joka on täten 53.3 prosenttia noin 63000 euroa ylittävistä ansiotuloista.
Tämän mukaan ansiotulo-osingot eivät nauti palkkatuloon nähden veroetua, paitsi kunnissa joissa kunnallisveroaste on korkeampi kuin tässä laskelmassa, joka suunnilleen vastaa Helsinkiä.
Mutta ”piru on yksityiskohdissa”, sanovat amerikkalaiset sopimusoikeusjuristit, vaikka roomalaisten ”laki ei ota huomioon yksityiskohtia”. Luetaanpa lakia kuin se on kirjoitettu.
Laki varojen arvostamisessa verotuksessa (VAV) 2005/1142 säätää julkisesti noteeraamattoman osakeyhtiön osakkeen matemaattisesta arvosta eli osakekohtaisesta nettovarallisuudesta, jonka perusteella yhtiön jakamien osinkojen pääomatulo-osuus ratkeaa. VAV:n 2 §:n mukaan tällaisen yhtiön osakkeen verovuoden matemaattinen arvo lasketaan verovuotta edeltävän vuoden yhtiön tilinpäätöksen mukaisen tarkistetun nettovarallisuuden perusteella vähentäen velat varoista.
Uuden osakeyhtiölain mukaan osakepääoman minimi on vain 2500 euroa eli osakkeen matemaattinen arvo on käytännössä nolla, joka koskee uutta aloittavaa yhtiötä. Mutta uuden osakeyhtiölain mukaan osinkoja voi jakaa tilikaudelta jo ennen sen päättymistä.
Kun VAV:n mukaan matemaattinen arvo on verovuotta edeltävän tilinpäätöksen nettovarallisuus, siis vähentämättä jaettuja osinkoja, yhtiöllä on verotuksessa nettovarallisuutta vuosittaisen veronjälkeisen voiton verran, vaikka yhtiö olisi joka vuosi puhdistettu osingoilla eli vaikka osingonjaon jälkeen nettovarallisuus olisi vain minimi osakepääoman verran.
Tällöin osakeyhtiön kautta veroneuvoja myyvä vero-oikeuden professori tai terapiapalveluja tarjoava psykiatrian professori voivat jakaa yhtiöidensä veronjälkeisestä voitosta 9 prosenttia pääomatulo-osinkona ilman henkilökohtaista pääomatuloveroa, ja loput 91 prosenttia ansiotulo-osinkona. Ehto (1) korjaantuu siten seuraavaksi, EMTR = koko osingon tosiasiallinen rajaveroaste:
(2) EMTR = 0.26 + (1-0.26)(0.91)(0.7)MTR.
Ratkaisemalla tästä MTR, kun EMTR =MTR, saadaan MTR = 49.2 prosenttia.
Osakeyhtiön kautta toimiminen antaa täten Helsingin kunnallisveroprosentilla korkeimpaan rajaveroasteluokkaan kuuluvalle neljän prosenttiyksikön veroedun rajaveroasteissa, vaikka yhtiön puhdistaisi joka vuosi osingonjaolla. Johtopäätös koskee nimenomaan sivutoimista yrittäjää.
Jos lääkäri tai juristi harjoittaa päätoimisesti ammattiaan osakeyhtiön kautta, hän maksaa ensimmäisestä ansioeurostaan jo 26 prosenttia. Siksi 63000 euron ansiotuloilla hänen kokonaisveronsa ovat noin 4500 euroa korkeammat. Asunto- ja autoveloissa painivan nuoren lääkärin tai juristin - olettaen heidän yrittäjinä ottaneen itselleen yhtä suuren eläkevakuutuksen kuin työnantaja olisi joutunut heille ottamaan - ei siten kannata toimia osakeyhtiön kautta.
Palkollisilla ansiotulovähennysten pienentymisen rajaveroa nostavat vaikutukset poistuvat hieman suuremmilla tuloilla. Siksi osakeyhtiön kautta toimivan päätoimisen lääkärin ja juristin veroetu korkeimmassa rajaveroasteluokassa putoaa lopulta vain hieman yli 2 prosenttiyksikköön. Heidän pitäisikin pystyä laskuttamaan osakeyhtiön kautta vielä yli 150000 euroa lisää saadakseen kurottua palkollisen veroedun kiinni.
Johtopäätös on siis se, että lääkärien ja juristien verokikkailu osakeyhtiön kautta on kannattavaa vain sivutoimisille, erityisesti jos heillä on varaa jättää nostamatta ansiotuloina verotettuja osinkoja ja käyttää yhtiöitään säästöpossuina, kuten kirjoitin 16.3.2008 ja 17.03.2008 tässä blogissa sekä hieman laajemmin työpaperissani viime joulukuussa.
Näissä laskelmissa kuvattu veroetu voitaisiin poistaa nopeasti kahdella tapaa:
1. lisätään VAV:iin säädös, että verovuotta edeltävän tilinpäätöksen nettovarallisuudesta vähennetään tilikauden osingot
2. korotetaan reippaasti ansiotuloveroasteikon ylintä tulorajaa, joka tämän vuoden asteikossa on 62000 euroa.
Ensimmäisen kaltainen säädös oli voimassa nykyisen eriytetyn tuloverojärjestelmän alkuvuosina. Se ei oleellisesti lisäisi todellista yrittäjän riskiä kantavien yrittäjien verotusta. Pääomatulo-osinkojen nettovarallisuusraja alenisi vain jaettujen osinkojen verran.
Tuloveroasteikon ylärajan nosto taas kannustaisi kaikkia nuoria ammattilaisia etenemään urallaan ja paiskimaan ylitöitä. Se koskisi vain noin ylintä 5 prosenttia ansiotuloista verotettuja.
Jos lisäksi 17.3.2008 kirjoituksessa suositeltu
3. säästämisporkkana toteutettaisiin, joka sekään ei vaadi mitään lausuntokierrosta,
kaikki täyspäivätoimisesti työssä olevat saisivat saman säästämisporkkanan kuin sivutoimiset professorijuristit ja –lääkärit yrittäjinä. Tietenkin samaan pystyvät todella huippukyvykkäät, päätoimiset lääkärit ja asianajajat, mutta heidän ansiohalukkuutensa varjelun pitäisi kuulua jokaisen hyvinvointivaltion puolustajan arsenaaliin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste osinko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste osinko. Näytä kaikki tekstit
torstai 29. toukokuuta 2008
sunnuntai 16. maaliskuuta 2008
Lääkärien osingot pääomatuloa, entä luovutusvoitot?
TV ja lehdistö ovat julistaneet lääkäreiden nostavan ammatinharjoittamisen tuloa verottomina osinkoina. Jokainen yrittäjä kuitenkin tietää, että osinko on jaettavissa vain osakeyhtiön maksaman 26 prosentin veron jälkeisestä voitosta. Lääkäriasemia pyörittäviä osakeyhtiöitä ei ole vapautettu verosta. Mistään tulon verottomuudesta ei siten ole kyse.
Ongelman ytimessä oleva Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisu koskee lääkäriasemayhtiötä, jossa on kantaosakkeita ja useita vastaanotto-osakesarjoja. Lääkäriasemalle tuleva lääkäri saa merkitä maksuttomasti vastaanottosarjan osakkeita. Yhtiön kirjanpidossa käsitellään kunkin lääkärin vastaanoton tulot ja menot erillään muista. Kantaosakkeiden tulos lasketaan lääkäriaseman hallinnointitoimintojen ja sijoitustoiminnan perusteella. Kunkin osakkeen oikeus yhtiön varoihin, siis vuosittain osinkoon, määräytyy asianomaisen osakesarjan toimintatuloksen ja aikaisemmilta vuosilta jakamattomien toimintatulosten yhteismäärän mukaan.
Koska yhtiöjärjestyksessä on lisäksi määräys, että osakkailla ei ole harkintavaltaa osingonjaon kohdistumisessa osakesarjojen kesken, KHO katsoi lääkäriasemayhtiön jakaman osingon osinkotuloksi, jota verotetaan joko tuloverolain tai elinkeinoverolain mukaan siitä riippuen onko osingonsaajana yksityishenkilö vai toinen osakeyhtiö kuten lääkärin omistusyhtiö. Yksittäinen lääkäri ei siten voi itse päättää sitä, minkä osan vastaanottonsa toimintatuloksesta hän saa osinkoina. Osingonjaosta samoin periaattein kaikkien vastaanotto-osakkeiden osalta päättää yhtiökokous, jossa kanta-osakkeen äänimäärä on kymmenkertainen vastaanotto-osakkeeseen nähden.
Julkisesti noteeraamattomien osakeyhtiöiden välillä osingot virtaavat verottomina, koska muutoin osakeyhtiövero ketjuuntuisi. Yksityishenkilö ei maksa lisäveroa julkisesti noteeraamattoman yhtiön jakamasta osingosta, kun verottaja käsittelee osinkoa pääomatulona ja jos henkilön pääomatulo-osingot eivät ylitä 90000 euroa vuodessa. Pääomatulo-osingot voivat olla korkeintaan 9 prosenttia osinkoja jakavan noteeraamattoman yhtiön nettovaroista edeltävän verovuoden tilinpäätöksessä.
Taloudellisen käyttäytymisen aakkoset alkavat vaihtoehtoiskustannuksesta, joka otetaan huomioon kaikessa. Työtön katsoo menettämiensä työttömyys- ja sosiaalietuuksien arvoa päättäessään työhön osallistumista; rakennusmies laskee menettämiään ansioita pohtiessaan talon rakentamista itse.
Siispä lääkäri olisi voinut sijoittaa omistusyhtiönsä tilillä olevat varat hyvinhajautettuun kansainväliseen osakerahastoon, joiden reaalituotto viime vuosisadalla oli hieman alle 7 prosenttia vuodessa esimerkiksi Dimson-Marsh-Staunton Triumph for Optimists (Princeton University Press 2002) -kirjan mukaan. Inflaatiolla lisätty yhtiön nollakorkoisten varojen menetetty nimellistuotto vastaa siten suurinta sallittua pääomatulo-osinkoa.
Lääkärien omisyhtiöistään nostamat pääomatulo-osingot ovat siten vaihtoehtoistuottoajattelun mukaan aitoja pääomatuloja.
Jos nuoren lääkärin yhtiössä oli edellisessä tilinpäätöksessä niukalti nettovaroja, lähes koko osinko verotetaan ansiotulona. Jos lääkäri työskentelee vain lääkäriasemalla, hänen on pakko nostaa ansiotulona verotettavaa osinkoa elättääkseen perheensä ja itsensä. Itse asiassa jo vuoden 2007 progressiivinen asteikko - ja vuoden 2008 vielä selvemmin - oli lieventynyt sellaiseksi, että nuoren lääkärin ei olisi kannattanut pitää osakeyhtiötä eikä siis ottaa ansiotulo-osinkoja vaan toimia pelkällä y-tunnuksella ja antaa verottajan jakaa ammatinharjoittamisen tulot pääoma- ja ansiotuloiksi.
Monet julkisessa virassa tai jo eläkkeellä olevat lääkärit pitävät yksityisvastaanottoa lääkäriasemilla. Heillä on päävirasta jo niin paljon ansiotuloja, että heidän kannattaa kanavoida lisätulot omistusyhtiöihin. Lopettaessaan vastaanottotoiminnan he myyvät tai purkavat yhtiönsä ja maksavat luovutusvoitosta pääomatuloveroa. Tällöin veroasteeksi muodostuu noin 47 prosenttia: osakeyhtiöveron jälkeen jokaisesta eurosta jää yhtiön tilille 74 senttiä, josta 28 prosentin luovutusvoittovero tekee noin 21 senttiä. Tämä on noin 8 prosenttiyksikköä alempi kuin korkein tosiasiallinen rajaveroaste työnantajan sotu-maksu mukaan lukien olisi, jos lääkäri olisi nostanut vastaavan määrän palkkana.
Korkeapalkkaisilla asiantuntijoilla on siten verokannuste perustaa säästöpossuyhtiöitä, joiden avulla he voivat muuntaa työtuloja verotettaviksi luovutusvoitoiksi. Ainoa este on siinä, että verottaja voi pitää realisoitua luovutusvoittoa elinkeinotulona, jos yhtiön liiketoiminta on muodostunut käytännössä yhden henkilön ammatinharjoittamisesta ilman merkittävää sijoitetun pääoman menettämisen riskiä. Siinä tapauksessa luovutusvoitto tulee suurimmaksi osaksi verotetuksi ansiotulona tavanomaisen progressiivisen asteikon mukaan.
Tilanne on sama kuin maatalousyrittäjällä, joka on myynyt maitokiintiönsä. Niillä on aidot, vaihtelevat markkinahinnat toisin kuin lääkäriasemien osakkeilla. Maitokiintiön luovutusvoitto on maatalouden elinkeinotuloa ja jaetaan pääoma- ja ansiotuloksi. Myöskään rakennusmies ei voi jatkuvasti rakentaa itselleen taloja, asua niissä perheineen kahta vuotta ja myydä sen jälkeen talot verovapaasti, vaan verottaja katsoo toistuvat myynnit elinkeinotuloksi.
Kun KHO ratkaisun pohjana olevassa hakemuksessa lääkäriasemayhtiö lunastaa lääkäriasemalta poislähtevän lääkärin vastaanottosarjan osakkeet niiden kirjanpitoarvosta, jäin ihmettelemään sitä, miksi ennakkoratkaisua hakeneet eivät pyytäneet KHO:ta ottamaan kantaa siihen, onko lääkärin saama luovutusvoitto verotuksessa pääomatuloa vai elinkeinotuloa. Jälkimmäisessä tapauksessa se tulisi kokonaan verotettavaksi ansiotulona.
En ole lainkaan huolissani siitä, että osingot olisivat työtuloa, mutta olen huolissani KHO:n ratkaisussa kuvatun yhtiöjärjestelyn yhteydessä lääkäreille myytävistä sijoitusneuvoista. Yhtiöön jätetyt varathan tuottaisivat joka tapauksessa sijoitettuna yhtiön ulkopuolella, ja nyt vastaanotto-osakkeilla ei ole oikeutta kantaosakkeiden sijoitustoiminnan tulokseen.
Jos taas lääkärin omistusyhtiössä on myös menoja, vaikkapa kirjanpidosta ja lääkärin leasing-autosta, sinne pitää kanavoida myös verotettavaa tuloa noteeraamattomasta yhtiöstä nostettujen verovapaiden osinkojen lisäksi. Lisäksi tietysti nuorilla lääkäreillä on riski, etteivät he ota itselleen tarpeeksi suurta yrittäjäeläkevakuutusta. Työkyvyttömyyden vaara liittyy kaikkiin ammatteihin.
Ongelman ytimessä oleva Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisu koskee lääkäriasemayhtiötä, jossa on kantaosakkeita ja useita vastaanotto-osakesarjoja. Lääkäriasemalle tuleva lääkäri saa merkitä maksuttomasti vastaanottosarjan osakkeita. Yhtiön kirjanpidossa käsitellään kunkin lääkärin vastaanoton tulot ja menot erillään muista. Kantaosakkeiden tulos lasketaan lääkäriaseman hallinnointitoimintojen ja sijoitustoiminnan perusteella. Kunkin osakkeen oikeus yhtiön varoihin, siis vuosittain osinkoon, määräytyy asianomaisen osakesarjan toimintatuloksen ja aikaisemmilta vuosilta jakamattomien toimintatulosten yhteismäärän mukaan.
Koska yhtiöjärjestyksessä on lisäksi määräys, että osakkailla ei ole harkintavaltaa osingonjaon kohdistumisessa osakesarjojen kesken, KHO katsoi lääkäriasemayhtiön jakaman osingon osinkotuloksi, jota verotetaan joko tuloverolain tai elinkeinoverolain mukaan siitä riippuen onko osingonsaajana yksityishenkilö vai toinen osakeyhtiö kuten lääkärin omistusyhtiö. Yksittäinen lääkäri ei siten voi itse päättää sitä, minkä osan vastaanottonsa toimintatuloksesta hän saa osinkoina. Osingonjaosta samoin periaattein kaikkien vastaanotto-osakkeiden osalta päättää yhtiökokous, jossa kanta-osakkeen äänimäärä on kymmenkertainen vastaanotto-osakkeeseen nähden.
Julkisesti noteeraamattomien osakeyhtiöiden välillä osingot virtaavat verottomina, koska muutoin osakeyhtiövero ketjuuntuisi. Yksityishenkilö ei maksa lisäveroa julkisesti noteeraamattoman yhtiön jakamasta osingosta, kun verottaja käsittelee osinkoa pääomatulona ja jos henkilön pääomatulo-osingot eivät ylitä 90000 euroa vuodessa. Pääomatulo-osingot voivat olla korkeintaan 9 prosenttia osinkoja jakavan noteeraamattoman yhtiön nettovaroista edeltävän verovuoden tilinpäätöksessä.
Taloudellisen käyttäytymisen aakkoset alkavat vaihtoehtoiskustannuksesta, joka otetaan huomioon kaikessa. Työtön katsoo menettämiensä työttömyys- ja sosiaalietuuksien arvoa päättäessään työhön osallistumista; rakennusmies laskee menettämiään ansioita pohtiessaan talon rakentamista itse.
Siispä lääkäri olisi voinut sijoittaa omistusyhtiönsä tilillä olevat varat hyvinhajautettuun kansainväliseen osakerahastoon, joiden reaalituotto viime vuosisadalla oli hieman alle 7 prosenttia vuodessa esimerkiksi Dimson-Marsh-Staunton Triumph for Optimists (Princeton University Press 2002) -kirjan mukaan. Inflaatiolla lisätty yhtiön nollakorkoisten varojen menetetty nimellistuotto vastaa siten suurinta sallittua pääomatulo-osinkoa.
Lääkärien omisyhtiöistään nostamat pääomatulo-osingot ovat siten vaihtoehtoistuottoajattelun mukaan aitoja pääomatuloja.
Jos nuoren lääkärin yhtiössä oli edellisessä tilinpäätöksessä niukalti nettovaroja, lähes koko osinko verotetaan ansiotulona. Jos lääkäri työskentelee vain lääkäriasemalla, hänen on pakko nostaa ansiotulona verotettavaa osinkoa elättääkseen perheensä ja itsensä. Itse asiassa jo vuoden 2007 progressiivinen asteikko - ja vuoden 2008 vielä selvemmin - oli lieventynyt sellaiseksi, että nuoren lääkärin ei olisi kannattanut pitää osakeyhtiötä eikä siis ottaa ansiotulo-osinkoja vaan toimia pelkällä y-tunnuksella ja antaa verottajan jakaa ammatinharjoittamisen tulot pääoma- ja ansiotuloiksi.
Monet julkisessa virassa tai jo eläkkeellä olevat lääkärit pitävät yksityisvastaanottoa lääkäriasemilla. Heillä on päävirasta jo niin paljon ansiotuloja, että heidän kannattaa kanavoida lisätulot omistusyhtiöihin. Lopettaessaan vastaanottotoiminnan he myyvät tai purkavat yhtiönsä ja maksavat luovutusvoitosta pääomatuloveroa. Tällöin veroasteeksi muodostuu noin 47 prosenttia: osakeyhtiöveron jälkeen jokaisesta eurosta jää yhtiön tilille 74 senttiä, josta 28 prosentin luovutusvoittovero tekee noin 21 senttiä. Tämä on noin 8 prosenttiyksikköä alempi kuin korkein tosiasiallinen rajaveroaste työnantajan sotu-maksu mukaan lukien olisi, jos lääkäri olisi nostanut vastaavan määrän palkkana.
Korkeapalkkaisilla asiantuntijoilla on siten verokannuste perustaa säästöpossuyhtiöitä, joiden avulla he voivat muuntaa työtuloja verotettaviksi luovutusvoitoiksi. Ainoa este on siinä, että verottaja voi pitää realisoitua luovutusvoittoa elinkeinotulona, jos yhtiön liiketoiminta on muodostunut käytännössä yhden henkilön ammatinharjoittamisesta ilman merkittävää sijoitetun pääoman menettämisen riskiä. Siinä tapauksessa luovutusvoitto tulee suurimmaksi osaksi verotetuksi ansiotulona tavanomaisen progressiivisen asteikon mukaan.
Tilanne on sama kuin maatalousyrittäjällä, joka on myynyt maitokiintiönsä. Niillä on aidot, vaihtelevat markkinahinnat toisin kuin lääkäriasemien osakkeilla. Maitokiintiön luovutusvoitto on maatalouden elinkeinotuloa ja jaetaan pääoma- ja ansiotuloksi. Myöskään rakennusmies ei voi jatkuvasti rakentaa itselleen taloja, asua niissä perheineen kahta vuotta ja myydä sen jälkeen talot verovapaasti, vaan verottaja katsoo toistuvat myynnit elinkeinotuloksi.
Kun KHO ratkaisun pohjana olevassa hakemuksessa lääkäriasemayhtiö lunastaa lääkäriasemalta poislähtevän lääkärin vastaanottosarjan osakkeet niiden kirjanpitoarvosta, jäin ihmettelemään sitä, miksi ennakkoratkaisua hakeneet eivät pyytäneet KHO:ta ottamaan kantaa siihen, onko lääkärin saama luovutusvoitto verotuksessa pääomatuloa vai elinkeinotuloa. Jälkimmäisessä tapauksessa se tulisi kokonaan verotettavaksi ansiotulona.
En ole lainkaan huolissani siitä, että osingot olisivat työtuloa, mutta olen huolissani KHO:n ratkaisussa kuvatun yhtiöjärjestelyn yhteydessä lääkäreille myytävistä sijoitusneuvoista. Yhtiöön jätetyt varathan tuottaisivat joka tapauksessa sijoitettuna yhtiön ulkopuolella, ja nyt vastaanotto-osakkeilla ei ole oikeutta kantaosakkeiden sijoitustoiminnan tulokseen.
Jos taas lääkärin omistusyhtiössä on myös menoja, vaikkapa kirjanpidosta ja lääkärin leasing-autosta, sinne pitää kanavoida myös verotettavaa tuloa noteeraamattomasta yhtiöstä nostettujen verovapaiden osinkojen lisäksi. Lisäksi tietysti nuorilla lääkäreillä on riski, etteivät he ota itselleen tarpeeksi suurta yrittäjäeläkevakuutusta. Työkyvyttömyyden vaara liittyy kaikkiin ammatteihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)