Valtion velka aleni toukokuussa

Valtiokonttori sai viimeinkin laskettua valtion likvidikassan 31.5.2010. Se kasvoi puolella miljardilla eurolla edelliskuukaudesta. Kun valtion velkakanta kasvoi toukokuussa vain 100 miljoonaa euroa, valtion todellinen velka aleni.

Mistä vastuullinen johtajuus?

Professori Aki-Mauri Huhtinen Maanpuolustuskorkeakoulusta ja valtiosihteeri Raimo Sailas, valtiovarainministeriön kansliapäällikkö, kaipaavat rehdimpää ja vastuullisempaa johtajuutta tämän päivän lehdissä, edellinen Helsingin Sanomissa ja jälkimmäinen Kanavassa 4/2010; Sailas mollaa euroalueen poliittisia johtajia, jotka rikkovat tekemiään sopimuksia ja viivyttelevät päätöksiä murehtiessaan vain uudelleenvalintaansa.

Eilinen The Times kertoi Englannin keskuspankin pääjohtajan Mervyn Kingin kieltäytyneen yleisestä 2.5 prosentin palkankorotuksesta, koska hänen palkkansa oli jo EKP:n Trichet’n palkan tasolla ja selvästi korkeampi kuin Yhdysvaltain keskuspankin Fedin pääjohtajan Ben Bernanken palkka. Kingin kieltäytyminen oli jo toinen. Edellisellä kerralla hän kieltäytyi vallan 100000:nen punnan palkankorotuksesta tultuaan valituksi toiseksi kaudeksi. Todellinen syy on Iso-Britannian budjettileikkaukset, jotka tulevat tavalla tai toisella koskemaan kaikkia kansalaisia. Tässä tilanteessa King haluaa nimenomaan osallistua vastuunkantoon; pääministeri David Cameron on jo alentanut palkkaansa viidellä prosentilla. Myös muiden huippupoliitikkojen ja huippuvirkamiesten palkat joutuvat leikkurin kohteeksi. Sama toteutettiin Irlannissa jo viime vuonna osana valtiontalouden saneerausta.

Kun SITRA käytti professori Paul Krugmania Suomessa, tämä vastasi toimittajan ”mitä meillä pitäisi tehdä” –kysymykseen, että alentakaa palkkoja ja lisätkää julkisia kulutus- ja investointimenoja. Media unohti lausuman tarkoituksellisesti. Krugman mitä ilmeisemmin tarkoitti juuri julkisen sektorin palkkoja. Ne ovatkin kasvaneet Tilastokeskuksen ansiotasoindeksin mukaan nopeammin kuin yksityisen sektorin palkat, olipa vertailuvuosi 2008, 2005 tai 1995.

Media odottaa vesi kielellä Sailaksen leikkauslistaa: mistä valtiontalouden saneeraus aloitetaan.

Onko niin, että Ateenan ohella Helsinki on ainoa paikka, jossa poliitikot ja huippuvirkamiehet eivät osoita vastuullista johtajuutta nykyisessä taloudellisessa tilanteessa? Valtiovarainministeriön, työ- ja elinkeinomisteriön sekä opetusministeriön kansliapäälliköiden jäsenyys SITRAn hallituksessa perustuu lakiin ja asetuksiin. Samanlaisia sporttelitehtäviä on monilla muilla huippuvirkamiehillä, siis tehtävät kuuluvat heidän virkoihinsa; vain vastuunkanto puuttuu.

Onko ilmakehän yläosa lämmennyt?

Ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen viittaa vieraskynässään ”Taloutta ei pidä kasvattaa vaan supistaa”, Helsingin Sanomat 26.5.10, usein esiintyvään väitteeseen talouskasvusta hyvinvointiyhteiskunnan pelastajana ja jatkaa topakasti: ”väite ei voi olla viisauden alku, koska se ei hyväksy tosiasioita”. Hieman myöhemmin hän kuitenkin hyväksyy vielä useimmin totena pidetyn kasvihuonekaasuolettamuksen kirjoittaessaan ”maapallon keskilämpötilan nousun rajoittaminen kahteen asteeseen edellyttäisi kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähenemistä nollaan vuosien 2050-60 tienoilla”.

Kasvihuonekaasujen oletetaan estävän lämmön karkaamisen maapallolta takaisin avaruuteen. Jos olettamus pitää paikkansa, ilmakehän yläosa lämpenee. Sitä mitataan satelliittien ja sääpallojen avulla. Jo ennen Vaisalan radiosondein varustettuja ilmapalloja meteorologit lähettivät vetytäytteisin ilmapalloin mittalaitteita ulkoilmakehään; maahan pudonneet laitteet piti vain löytää. Havaintoja pitäisi siten olla olemassa yli sadan vuoden ajanjaksolta, onhan Vaisalakin melkein 75 v.

Osoittavatko havaintosarjat ilmakehän yläosan lämmenneen? En ole mistään löytänyt siitä viitettä. Kun Helsingin Sanomat on profiloitunut sekä toimittajiensa että lukijoidensa mielipidelehdeksi, voisiko professori Hukkinen selventää keskustelun tilaa tältä osin ja julkistaa kyseisen aikasarjan?

Jos olettamus ei pidä paikkaansa, kasvihuonekaasujen nettopäästöjen vähentämiseen tähtäävä politiikka on sekä kansallisesti, EU-tasolla että kansainvälisesti kuluttajien, yritysten ja julkistalouksien kannalta täydellistä tuhlausta. Vielä pahempaa on politiikkaan liittyvä aivopesu länsimaissa. Uskonnon julistamisen asemasta tarvitsemme todellakin tosiasioihin perustuvaa päättelyä ja ennen kaikkea tosiasioiden julkistamista.

Valtio lainasi ja paisutti kassaansa

Valtiokonttorin mukaan valtion velka 30.4.2010 oli 68.7 mrd euroa, jossa on lisäystä lähes 21 mrd syyskuusta 2008. Valtion likvidikassa 30.4.2010 oli 12 mrd, jossa lisäystä yhdeksän (9) mrd 8/2008 lähtien. Nettona valtion bruttovelka on siten rahoitus-, talous- ja valtionlainakriisin aikana kasvanut 19 kk:ssa lähes 12 mrd euroa. Huhtikuun 2010 lainanotto meni pelkästään likvidikassan paisuttamiseen.

Valtionlainakriisistä tulee maailmanlaajuinen!

Miksi Kreikan ja Välimeren maiden valtionlainakriisi on vain laajemman kakofonisen runoelman alkusoitto? Siksi, että valtioiden menojen setelirahoitus ei ole vain Euroopan keskuspankin (EKP) euromaiden pankeille tarjoama kannuste tehdä aitoa kassavirtaa, vaan samaa tekee Fed Yhdysvalloissa liittovaltion lainojen avulla, Englannin keskuspankki Yhdistyneiden Kuningaskuntien liikkeelle laskemien ”kultareunaisten” lainojen avulla, Ruotsin valtionpankki ja kaikki muutkin maailman keskuspankit.

Pankit ostavat jälkimarkkinoilta valtioiden velkainstrumentteja, vanhalla kielellä vekseleitä ja obligaatioita, jotka ovat pankkien säätelynormien kannalta nollariskisiä eli jotka eivät kasvata pankkien riskipainotettua tasetta. Siksi pankit eivät tarvitse omia pääomia ostaakseen niitä.

Seuraavassa vaiheessa pankit siirtävät ostamansa valtioiden velkainstrumentit keskuspankeista ohjauskorolla ottamiensa velkojen vakuuksiksi. Keskuspankit suorittavat kyllä nk. tukanleikkuun eli eivät myönnä pankeille lainaa aivan vakuuksien täyttä markkina-arvoa vastaan vaan hieman vähemmän. Keskuspankin turvamarginaali riippuu tarjotun vakuuden jäljellä olevasta juoksuajasta, maturiteetista, ja sen riskiluokasta.

Pankit tekevät voittoa, jos valtiot todella hoitavat lainojensa korot ja kuoletukset ajallaan, koska ohjauskorot ovat tällä hetkellä selvästi alle valtionlainojen markkinatuottojen; EKP myöntää pankeille luottoa yhden prosentin korolla.

Kreikka vain nyt sattuu olemaan maa, jonka osalta heräsi ensimmäisenä epäilys sen kyvystä uusia lainansa ajallaan, siis maa, jonka lainat eivät todellisuudessa ole nollariskisiä, vaan niihin sijoittavan täytyy ottaa huomioon pääomatappion mahdollisuus joko siinä muodossa että Kreikka ei maksa lainojaan takaisin täysimääräisesti tai että niiden takaisinmaksu viivästyy vuosia tai vuosikymmeniä. Tällöin europankin yhden prosentin korolla rahoittama sijoitus voi osoittautua tappiolliseksi, vaikka Kreikka-lainan markkinatuotto olisikin 19 prosenttia.

Mutta velkainstrumentin liikkeellelaskijan maksukyvyttömyys (default) ei ole ainoa riski, jonka sijoittaja kohtaa. Vaikka valtiot hoitavatkin velkasitoumuksensa ajallaan, niitä koskee paljon tavallisempi korkoriski: markkinakorkojen nousu laskee valtionlainojen markkinahintoja sitä enemmän mitä pitkäkestoisemmasta lainasta on kyse. Näin käy erityisesti, jos valtion lainojen tuottokäyrä jyrkkenee eli jos pitkän maturiteetin lainojen tuottoprosentti nousee lyhyiden lainojen tuottoprosentteja enemmän.

Noussut inflaation nopeutumisen riski on yleensä se tekijä, joka saa sijoittajat vähentämään sijoituksiaan pitkän juoksuajan kohteisiin. Siksi niiden tuotot, korot, nousevat ja obligaatioiden markkinahinnat laskevat. Sijoittajille tulee pääomatappioita. Pankit ovat rahoituksen välityksessä se porras, joka on kaikkein haavoittuvin sijoitustappioille, koska säätelijät sallivat pankkien toimivan pääasiassa velkarahoituksen avulla, vain minimaalisin omin pääomin.

Nykyisin länsimaiden keskuspankit eivät rahoita valtioita vanhanaikaisesti suoraan, vaan epäsuoraan pankkijärjestelmän kautta. Setelirahoitusta kutsutaan toisella nimellä myös rahapoliittiseksi elvytykseksi. Kun nykyisen kriisin todellinen syy oli rahapolitiikan löysääminen keskellä maailmantalouden nopeinta kasvusykliä vuonna 2003, erityisesti Fedin suorittama ohjauskoron lasku yhteen prosenttiin kesäkuussa 2003 (ks. Mätäkuun markkinat –kirjani), nykyinen euro-, punta- ja dollarialueen rahapoliittinen elvytys vastaa huumeriippuvaisten Subutex-hoitoa.

Julkisen velan lisäyksen setelirahoitus on aina ja kaikkialla lopulta johtanut nopeutuneeseen hintatason nousuun. Sijoittajat kautta maailman tiedostavat tämän ja siksi pelko erityisesti pitkien valtionlainojen koron noususta ja sen aiheuttamasta pääomatappiosta kohdistui kuluneella viikolla eniten pankkeihin, koska niiden pörssikurssit putosivat poikkeuksellisen reippaasti sekä Euroopassa että USA:ssa.

Iso-Britanniassa inflaatio on jo tänä talvena kiihtynyt yli virallisen hälytysrajan, mutta Bank of England selittelee sen olevan väliaikaista. Myös euroalueesta on muodostumassa saksalaisten pelkäämä inflaatioalue.

Kun Kreikan velkakriisi seestyy 19.5.2010, voi olla, että Kuningattaren kultareunaisten lainojen kriisi aloittaa intermezzon. Siinä vaiheessa PIGS-maiden velkakriisi on vain osa Sovereign Debt Crisis -sävelrunon toistuvaa pääteemaa.

Kreikka-apu syö verojen alennusvaran Suomessa

Suomen valtion velkakriisiä koskevassa keskustelussa lehdistö on alistunut valtiovarainministeriön (VM) taitavaan ohjailuun eikä ole vaatinut siltä eikä myöskään tutkimuslaitoksilta laskelmia nk. täystyöllisyystason valtion budjettiylijäämästä. Kysymys on nykyisten vero- ja menoperusteiden tuottamasta budjettierotuksesta tuotannon tasolla, jolla työhön osallistumisaste ja työttömyysaste vastaavat täystyöllisyyttä eli vuosien 1989 ja 2007 tapaista tilannetta. Kirjoitin aiheesta 22.2.2010.

Taloustiede opettaa arvioimaan budjettipolitiikan tilaa nimenomaan täystyöllisyystasolla eikä tiettynä vuonna toteutuvan budjettierotuksen perusteella. VM:ssä oli aikoinaan ylijohtaja, joka leventeli jynssäyttävänsä ministeriöön töihin tulevilta yliopisto-opit pois parin ensimmäisen vuoden kuluessa. Myöskään talouspolitiikasta kirjoittavat toimittajat eivät yleensä ole opiskelleet taloustiedettä kahden opintoviikon sivuainekurssia pidemmälle vaan erilaisia tiedostavampia vaihtoehtoaineita. Siksi sen paremmin ministeriön raportit kuin lehdistön kommentaarit eivät evästä lukijoita itsenäiseen loogiseen pohdintaan vaan halpaan moralisointiin.

Laskelmieni mukaan valtiontalous olisi lievästi ylijäämäinen täystyöllisyystuotannon tasolla eli sen puolesta olisi tilaa erityisesti tuloverotuksen alennukselle. Kolmivuotinen Kreikan pelastus vaatii Suomelta noin 1.5 miljardia euroa. Sen kattamiseksi Suomen on otettava lisävelkaa ja oltava alentamatta verojaan.

Kuinka Kreikka saa oikaistua surmansilmukkansa Stiglitz’in opein

Standard and Poor’s (S&P) alensi eilen illansuussa Kreikan lainojen luottoluokituksen roinalainojen tasolle, mikä nosti niiden tuoton 15 prosenttiin, kahden vuoden jäljellä olevan juoksuajan lainojen tuotto nousi vallan 19 prosenttiin. Käytännössä siis S&P ja sijoittajat odottavat, että Kreikka ei kykene hoitamaan lainojensa korkoja ja kuoletuksia ajallaan tai että osana Kreikan pelastuspakettia tulee olemaan sen velkojen osittainen anteeksianto. Siis sovittua lainaa ei maksettaisikaan takaisin täysimääräisesti, mitä saksalaiset poliitikot ovat vihjaisseet; Saksanhan rahoitusosuus on euromaista suurin, mutta ranskalaiset pankit hyötyisivät siitä eniten, ks. eilistä kirjoitustani.

Sijoittajien, kuten myös suomalaisten sijoitusrahastojen, realisoimattomat tappiot sijoituksista Kreikan valtion lainoihin kasvoivat eilen voimakkaasti yhdessä rytäkässä. Myös Portugalin luottoluokitus aleni kahdella pykälällä luokkaan A- ja sen lainojen tuotto nousi hieman yli yhdellä prosenttiyksiköllä. Pankkien on kuitenkin kirjattava lainat markkinahintoihin, joten niiden on voitava kattaa tappiot muiden sijoitustensa tuotoilla. Markkinoiden hermostuneisuus välittyi myös Irlannin ja Italian valtionlainojen riskipreemioiden nousuna.

Mutta kerrataanpa Maailmanpankin entisen pääekonomistin, taloustieteiden nobelisti Joseph Stiglitz’in kirjan Globalization and Its Contents (2002) neuvoja velkavaikeuksissa oleville maille, jotta ne kykenisivät välttämään Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kuristavan otteen. Hänen pääneuvonsa oli, että ottakaa lisää velkaa ja painakaa lisää rahaa ja jakakaa ne sosiaalisten turvaverkkojen kautta kansalaisille. Siis jos sijoittajat alkavat hyljeksiä velkaongelmaisen maan lainoja, maan on Stiglitzin mukaan vain lisättävä lainojensa tarjontaa – ja kas lainat ovat aikaisempaa puoleensa vetävämpiä sijoituskohteina.

Euroalueella rahaa painaa vain Euroopan keskuspankki (EKP): kun euroalueen pankki X ostaa Portugalin valtion 10-vuotislainaa, jonka tuotto oli eilen 5.7 prosenttia, ja siirtää sen sitten EKP:in vakuudeksi lainalle, josta se maksaa korkoa EKP:lle nykyisin vain yhden (1) prosentin, pankki tekee voittoa korkoeron verran. Euroalueella valtion menojen setelirahoitus on siten sallittua pankkijärjestelmän kautta, mutta ei siten, että keskuspankit ostaisivat valtioiden lainoja suoraan.

Tämä ikilikkuja, rahanpainaminen, oli todellinen syy koko finanssikriisiin ja sitä seuranneeseen kansainväliseen talouskriisiin, joka on nyt vain muuttumassa velkaisten maiden lainakriisiksi.

Miksi Kreikka kykenee painostamaan euromaita?

Kreikan valtionlainakriisiä on nyt koettu puolisen vuotta. Jo vuoden 2008 lopussa Kreikan valtionlainojen riskilisä kasvoi voimakkaasti suhteessa Saksaan. Tosin riskilisä pieneni vuoden 2009 kuluessa, koska Kreikka itse asiassa kärsi kansainvälisestä talouskriisistä euromaista kaikkein vähiten BKT:n pudottua vain noin kaksi prosenttia edellisvuodesta. Maahan elää turismista ja saa vientituloja myös maataloustuotteista ja merenkulusta. Nuorison toive on päästä joskus elämänsä aikana julkisen sektorin suojatyöpaikkoihin, joissa maksetaan lukemani mukaan 14 kuukausipalkkaa vuodessa ja joihin kuuluu täydelliset terveydenhoitopalvelut. Vuosityöaika on kuitenkin lyhyt ja eläke-edut ruhtinaalliset kuten kirjoitin 19.3.2010.

Kreikan lainojen riskilisä alkoi kasvaa voimakkaasti suhteessa Saksaan noin puolivuotta sitten, kun Kreikan huijauksen syvyys alkoi paljastua. Miksi maa ei oikeastaan ole ryhtynyt mihinkään radikaaleihin julkisen talouden saneeraustoimiin vaan on kyennyt pitkittämään lankulle kävelyään tähän päivään saakka?

Syy on tietenkin siinä, että Kreikan suurimpia rahoittajia ovat euromaiden pankit ja Euroopan keskuspankki itse, koska se hyväksyy Kreikan lainat pankeille myöntämiensä luottojen vakuuksiksi. Ifo-instituutin 15.3.10 julkaiseman muistion mukaan Kreikan valtion lainoista on ranskalaisten pankkien taseissa noin 55 miljardia euroa ja saksalaisten pankkien taseissa noin 32 miljardia euroa eli yhteensä näissä kahdessa maassa noin kolmannes kaikista Kreikan valtionlainoista. Maaliskuusta Kreikan lainojen korkotaso on kuitenkin noussut 3-4 prosenttiyksikköä. Siis Ranskan ja Saksan pankeissa on koettu valtaisasta tappiot sijoituksista Kreikan lainoihin! Tappiot pitää pyöräyttää tuloksiin seuraavassa osavuosikatsauksessa.

Siis pelastaakseen pankkinsa Saksan ja Ranskan on pelastettava Kreikan valtio. Kreikan poliitikot ovat tienneet tämän aivan hyvin ja ovat siksi kyenneet kiristämään muita euromaita ja lykkäämään julkisen sektorinsa saneerausta.

Professori Ennuste ja Nordea-Viro

Professori Ülo Ennusteen avoin kirje Nordean Viron haarakonttorin toiminnasta häntä kohtaan on luettavissa:

http://uloennuste.wordpress.com/2010/04/24/to-whom-it-may-concern/

Paluu Ithakaan

Kreikan valtion lainojen tuotto seuraavan kahden vuoden ajaksi nousi eilen yli 10.2 prosentin vuosikoron, 10 vuoden lainojenkin vuosikorko oli yli 8.8 prosentin. Oli selvä, että matkaeväänsä syöneen Odysseuksen (ks. blogijuttuani 19.3.10) oli turvauduttava muukalaisten, euromaiden ja Kansainvälisen valuuttarahaston, apuun päästäkseen kotiin, koska Kreikan talous ei tule kasvamaan tänä vuonna vaan todennäköisimmin supistuu viime vuoden tapaan.

Kuinka pitkälle Suomen valtiontalouden nykykriisi on verrattavissa Kreikan kriisiin? Vain siihen asti kuin tilanteemme on kotikutoista, itseaiheutettua kustannuskriisiä tasa-arvotupojen kautta, jota jo kyllä kuvasin Mätäkuun markkinat –kirjassakin.

Syyskesällä olemme kaikki viisaampia tässä suhteessa.