Valta Eduskunnalle

Kokoomus ja sdp molemmat oppositioon kirjoitukseni oletti, että keskustan ja perussuomalaisten hallitus olisi muodostettavissa nopeaasti. Toisin näyttää käyvän; hallituksen muodostamisen koreografia on saanut kreikkalaisia vaikutteita: Soinin ja Sipilän väliset puheet vastaavat Tsiprasin puhelinsoittoja Merkelille, mutta perussuomalaisten puoluevirkailijoiden vastaukset hallituksenmuodostaja Sipilän kysymyksiin vastaavat takapenkille joutuneen Varoufakisin ajanpeluuta euroryhmässä.

Jos vain keskusta ja rkp muodostaisivat tynkähallituksen, talouspoliittinen valta siirtyisi eduskunnalle: lait valmisteltaisiin lopulta valiokunnissa ja kumileimattaisiin suuressa salissa; valiokuntien puheenjohtajat ja heidän päällystakkinsa saisivat julkisuusvallan; ministerit näkyisivät julkisuudessa vain käydessään EU:n kokouksissa, ulkoministeri ja puolustusministeri useamminkin, tai tehdessään paaterot.

Vahvat enemmistöhallitukset ovatkin jo yli parinkymmenen vuoden ajan luoneet tilanteen, että hallitus jyrää vasta-argumenteista huolimatta pikkupiirin päätökset läpi Eduskunnassa. Kataisen-Urpilaisen eurososialistinen hybridihallitus ei vain ollut sisäisesti vahva ja siksi se ei saanut suurissa kysymyksissä esityksiä lainkaan aikaiseksi.

Lisäys klo 15.08: Pienin mahdollinen eduskuntaenemmistö, jolla hallitus pääsisi alkuun, olisi sdp:n korvaaminen keskustalla nykyisessä Stubbin hallituspohjassa eli 101-98; hallitus: keskustan 49 + kokoomuksen 37 + ruotsalaisten 10 + kristillisten 5 = 101; puhemiehen, joka ei äänestä, ollessa perussuomalaisista oppositiolla olisi 98 kansanedustajaa.

Suurissa kysymyksissä hallituksen olisi siten saatava joko sosialidemokraattien tai perussuomalaisten tai molempien tuki.

Molemmat oppositioon, kokoomus ja Sdp!

Kumpi oppositioon, kokoomus vai Sdp, kysyy perässähiihtäjä Helsingin Sanomissa. Skandinaviassa on viime vuosina lähes säännöksi muodostuneet vähemmistöhallitukset ja silti nykyistä Ruotsin hallitusta lukuunottamatta ne ovat olleet varsin vakaita koalitioita.

Fagerholm muistelmissaan korosti sitä, kuinka vuoden 1948 "jo riittää"-vaalien jälkeen sosialidemokraattien johtama vähemmistöhallitus kykeni uudistuksiin ja demarit saivat hyvin toteutettua tavoitteitaan.

Miksi ei siis Suomeenkin vähemmistöhallitus, keskusta ja perussuomalaiset?

Sen muodostaminen olisi varmasti nopeinta kaikista mahdollisista vaihtoehdoista; kokoomus ja demarit saisivat jatkaa riitelyään oppositiossa.

Ainoa asia, mitä ne yhdessä vastustavat oppositiossakin, on vero- ja sosiaalipolitiikan kehittäminen kohti perustuloa, koska ajanoloon se vähentäisi huomattavasti niiden taustajärjestöjen, työantaja- ja ammattiyhdistysliittojen, valtaa työmarkkinakysymyksissä; ks. myös ja siinä oleva linkki Sinikka Suomisen kirjoitukseen.

Oppositiossa kummankin puolueen oma etu olisi kannattaa sote-uudistusta, mitä tahansa siitä lopulta sukeutuukin. Muissa asioissa jompi kumpi, kokoomus tai sdp, kannattaisi hallituksen esityksiä riippuen niiden sisällöstä. Takiaispuolueista rkp äänestäisi etupäässä lojaalisti hallituksen mukana, silloin tällöin parin edustajan profiloituessa oppositioon.

Vähemmistöhallitus olisi mitä ilmeisemmin paljon vakaampi koalitio kuin koettu Jyrki Kataisen eurososialistinen hybridihallitus tai Alexander Stubbin lumehallitus.