Automaatioveron voi välttää!

Poliittiset toimijat tuottavat markkinoillaan usein lakeja ja sääntelytoimia, joihin liittyy kannuste välttää alkuperäisen lain tai sääntelyn perimmäinen tarkoitus. Yksi niistä on kansanedustaja Harri Jaskarin Aamulehdessä 10.3.2008 automaatioveroksi kutsuma työnantajan sosiaaliturvamaksun porrastus, kasvuyritysten riesa.

Työnantajan sosiaaliturvamaksu koostuu sairausvakuutusmaksusta ja kansaneläkemaksusta ja siinä on yksityisille työnantajille kolme maksuluokkaa: 2,771%, 4,971% ja 5,871%. Desimaaleja on todellakin kolme!

Porrastus riippuu sekä kuluvan käyttöomaisuuden veropoistojen euromäärästä että niiden suhteesta palkkoihin. Kuluvan vuoden maksuluokka määräytyy viimeksi vahvistetun verotuksen perusteella.

Vuonna 2008 liiketoimintaa harjoittavat työnantajat joutuvat ylimpään luokkaan, jos vuonna 2006 niiden poistot ovat ylittäneet 50500 euroa ja samalla yli 30 prosenttia maksetuista palkoista.

Alimpaan maksuluokkaan kuuluvat
1. liiketoimintaa harjoittavat työnantajat, joiden vuoden 2006 poistot ovat olleet enintään 50500 euroa tai joiden poistot ovat ylittäneet rajan, mutta olleet kuitenkin alle 10 prosenttia palkoista sekä
2. muut kuin liiketoimintaa harjoittavat työnantajat (ammatinharjoittajat, asunto-osakeyhtiöt, yhdistykset) ja
3. uudet yritykset
Muut liiketoimintaa harjoittavat yritykset kuuluvat keskimmäiseen luokkaan.

Verotus uusiksi? –kirjassa (toim. Seppo Kari ja Jouko Ylä-Liedenpohja, Taloustieto Oy, 2007) esitin vanhan ajatuksen, että luopuminen työnantajan sotu-maksujen porrastuksesta houkuttelisi pääomaintensiivisten alojen yrityksiä palkkaamaan avustajia, jotka lisäisivät asiantuntijoiden ja ammattityöntekijöiden tuottavuutta, jolloin heitä voitaisiin taas työllistää lisää, jne. Kyse on tietenkin kaikista apulaisista vanhan ajan tsuppareista lähtien.

Jos tarkastellaan yrityksiä pienimmästä kokoluokasta lähtien, ne voivat välttää nousun korkeampaan sotu-maksuluokkaan monin tavoin.

Pienet käyttöomaisuushankinnat voi kirjata kuluksi välittömästi, samoin kalliimmatkin koneet, jos niiden teknis-taloudellinen käyttöaika on alle kolme vuotta. Pidempikestoiset koneet ja autot voi vuokrata tai hankkia leasingillä, jolloin poistot tekee konevuokraamo ja rahoitusyhtiö. Toimitilat ovatkin nykyään useimmiten vuokratiloissa, koska pankkikriisi opetti yrityksille kiinteistösijoittamisen riskit.

Tälläisin keinoin kasvava, automaatiota hyödyntävä yritys voi pitää poistonsa alle 10 prosentin palkkasummasta ja pysyä alimmassa maksuluokassa.

Lopullinen keino on sitten jakaantua kahdeksi yhtiöksi, toiseen työntekijät ja toiseen koneet. Edellinen liisaa koneet käyttöönsä jälkimmäiseltä, jossa ei tarvitse olla muita työntekijöitä kuin nimellinen toimitusjohtaja. Näin varsinaista tuotanto- ja myyntitoimintaa harjoittavassa pääyhtiössä ei välttämättä ole lainkaan veropoistoja ja se pääsee alhaisimmalla sotuprosentilla.

Koneiden keskittäminen erilliseen rahoitusyhtiöön voi myös aukaista sille uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Joutilaana seisovia sorveja ja pakkauskoneita voikin tarvita joku muu yritys. Näin pääoman käyttö tehostuu kokonaisuudessaan ja sen tuottavuus nousee.

Vältettävissä oleva vero ei koskaan ole todellinen vaan lumevero, joka vain tyydyttää poliitikkojen ideologiset intohimot poliittisten markkinoiden tasapainossa. Siksi sellaisia veroja ei pitäisi säätää lainkaan.