“Syrizan” nettovelkaantuminen 26 mrd

Kataisen/Stubbin ja Urpilaisen/Rinteen vetämä Syriza-hallitus velkaantui puuduttavaan tasaiseen tahtiin, etten jaksanut kommentoida sitä yli kahteen ja puoleen vuoteen. Viimeisin analyysi vertaili Kataisen hallituksen runsasta ensimmäistä vuotta Vanhasen hallituksen velanottoon kansainvälisen finanssikriisin puhkeamisen jälkeen.

Kuten edelliskerralla, syyskuun loppu on sovelias vertailukuukausi. Valtiokonttorin tilastokannan mukaan valtion bruttovelka oli 97,0 (77,9) miljardia euroa 30.9.15 (30.9.11) ja valtion likvidikassa vastaavina ajankohtina 4,1 (11,0) miljardia euroa.

Valtion bruttovelka kasvoi siten 19,1 miljardilla eurolla, mutta samanaikaisesti valtio söi likvidikassastaan 6,9 miljardia euroa. 

”Syrizamme” aikana valtion nettovelkaantuminen oli siten 26,0 miljardia euroa, keskimäärin 6,5 miljardia euroa vuodessa. (korjattu klo 10.32) Koko nelivuotisaikana nettovelkaantuminen oli kolmasosan lähtötilanteen valtion bruttovelasta.

Koko 1990-luvun pankkikriisi maksoi Suomelle noin 12 miljardia euroa senaikaista rahaa, josta valtion osuus oli puolet, pankkien sulatellessa toisen puolen voitoistaan ja omista pääomistaan. Rakkaan "Syrizamme" vuosittainen nettovelkaantuminen vastasi siten melkein (korjattu) veronmaksajien osuutta pankkikriisin luottotappioiden kantamisessa.

Tilinpäätös: työlliset

Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana työllisten määrä väheni hieman yli 50000:lla ja valtio työllisti palveluihinsa vajaa 10000 henkilöä enemmän; edellinen on keskiarvo Työvoimatutkimuksen työllisistä kesä-elokuusta 2011 vastaaviin kuukausiin 2015 ja jälkimmäinen on työ- ja elinkeinoministeriön toivoimapoliittisin toimenpitein (2015 palveluihin) sijoitettujen lisäys keskimäärin samana aikana.

Aitojen työllisten nettovähennys neljässä vuodessa oli siten noin 60000 työpaikkaa.

Tässäkin blogissa on useassa eri kirjoituksessa mainioita neuvoja, kuinka hallitus sen poliittisesta koostumuksesta riippumatta voisi lisätä suoraan ja välittömästi työvoiman kysyntää, eli kansan kielellä, kuinka hallitus voisi lisätä työpaikkojen tarjontaa, uusia työpaikkoja, kasvattamalla tehokasta kysyntää.

Sylikoirajournalismi ei pakota poliitikkoja ymmärtämään työpaikkojen tarjontaa vaan suosii pellekeynesiläisiä toisen kierroksen kokonaiskysynnän lumelisäyksiä, joiden ensimmäisen kierroksen vaikutus on kansantalouden tehokasta kysyntää alentava.

Poliitikkoja kiinnostaa vain se, kuinka paljon he kykenevät kierrättämään veronmaksajien varoja julkisen sektorin kautta ymmärtämättä, että jokainen sen kautta kiertävä lisäeuro, verojen korotuksen vuoksi, aiheuttaa ylimääräisen yhden euron tuotannon menetyksen. 

Kerätty lisäveroeuro alentaa yksityisen sektorin tuotantoa kahdella eurolla, mutta käytettynä julkisiin kulutus- tai investointimenoihin lisää sitä yhdellä eurolla; näkymätön nettomääräinen tuotannon alentuminen on siten yksi euro, mitä kutsutaan verotuksen marginaaliseksi tehokkuustappioksi; ks. Mätäkuun markkinat, Uusjournalismi taloustieteilijän näkökulmasta, ss. 30 – 31 seuraavassa:

Erään ”Syriza”-hallituksen tilinpäätös: työttömyys

Jyrki Kataisen eurososialistinen hallitus, jossa Jutta Urpilainen vastasi jarruista, oli eräänlainen suomalainen Syriza-hallitus; Alexander Stubbin lumehallitus, jarruissa Antti Rinne, jatkoi samalla linjalla. Syriza-hallituksellamme, kuten aikaisemmillakin, oli tapana syyttää työttömyydestä ulkoisia tekijöitä ja rakennemuutosta.

Olen lukenut talousuutisia vuodesta 1953 alkaen. Koko ajan on ollut käynnissä rakennemuutos, välillä hieman hitaammin, välillä taas voimistuen. Helsingin Sanomien talousuutiset tahtovat edelleenkin olla yhtä käsittämättömiä kuin taantumavuonna 1953, mutta suomeksi ne sentään vielä ovat.

Seuraavassa taulukossa Työttömiä- sarakkeessa rivi TK = Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen luvut tuhansina; % = työttömyysaste edellisen mukaan; TEM = työ- ja elinkeinoministeriön työvoimatoimistoissa kuukauden lopun laaja työttömyys: työttömät työnhakijat + työttömyyseläkeläiset + toivoimapoliittisin toimenpitein (2015 palveluihin) sijoitetut.

Työttömiä	7/11	7/15	kasvu	8/11	8/15	kasvu	9/11	9/15
TK	192	232	+40	177	222	+45	180
%	6,9	8,4	+1,5	6,6	8,3	+1,7	6,9
TEM	373	483	+110	374	456	+82	395

Vertailukuukaudet heinä-, elo- ja syyskuu ovat siksi, että silloin uusi hallitus ei vielä ole saanut mitään aikaiseksi; tämän vuoden syyskuun tiedot eivät vielä ole saatavissa. 

Kataisen/Stubbin ja Urpilaisen/Rinteen hallituksen aikana työttömyys näyttää kasvaneen runsaan puolitoista prosenttiyksikköä eli yli 40000:lla henkilöllä ja laaja työttömyys kasvoi noin 100000:lla henkilöllä.

Molemmat oppositioon, kokoomus ja Sdp!

Kumpi oppositioon, kokoomus vai Sdp, kysyy perässähiihtäjä Helsingin Sanomissa. Skandinaviassa on viime vuosina lähes säännöksi muodostuneet vähemmistöhallitukset ja silti nykyistä Ruotsin hallitusta lukuunottamatta ne ovat olleet varsin vakaita koalitioita.

Fagerholm muistelmissaan korosti sitä, kuinka vuoden 1948 "jo riittää"-vaalien jälkeen sosialidemokraattien johtama vähemmistöhallitus kykeni uudistuksiin ja demarit saivat hyvin toteutettua tavoitteitaan.

Miksi ei siis Suomeenkin vähemmistöhallitus, keskusta ja perussuomalaiset?

Sen muodostaminen olisi varmasti nopeinta kaikista mahdollisista vaihtoehdoista; kokoomus ja demarit saisivat jatkaa riitelyään oppositiossa.

Ainoa asia, mitä ne yhdessä vastustavat oppositiossakin, on vero- ja sosiaalipolitiikan kehittäminen kohti perustuloa, koska ajanoloon se vähentäisi huomattavasti niiden taustajärjestöjen, työantaja- ja ammattiyhdistysliittojen, valtaa työmarkkinakysymyksissä; ks. myös ja siinä oleva linkki Sinikka Suomisen kirjoitukseen.

Oppositiossa kummankin puolueen oma etu olisi kannattaa sote-uudistusta, mitä tahansa siitä lopulta sukeutuukin. Muissa asioissa jompi kumpi, kokoomus tai sdp, kannattaisi hallituksen esityksiä riippuen niiden sisällöstä. Takiaispuolueista rkp äänestäisi etupäässä lojaalisti hallituksen mukana, silloin tällöin parin edustajan profiloituessa oppositioon.

Vähemmistöhallitus olisi mitä ilmeisemmin paljon vakaampi koalitio kuin koettu Jyrki Kataisen eurososialistinen hybridihallitus tai Alexander Stubbin lumehallitus.

Sopeutusten jaksotus on kallein vaihtoehto

"Katainen väläytti leikkausten jaksottamista", kertoi kotiin jaettu Metro-lehden maksullinen painos tänä aamuna; "Leikkausten aikataulu levällään" on sen nettiversion otsikko; poliitikkojen ikioma, veronmaksajien turvaama YLE uutisoi saman: "valtion säästötarpeen kuittaamista voidaan lykätä parilla vuodella" (mitähän kuittaaminen tarkoittaa tässä yhteydessä?).

Vasemmisto näyttää lopullisesti ottaneen vallan Kataisen eurososialistisessa hallituksessa; pääministeri ei enää ole isäntä talossaan. Nythän maksamme laskua siitä, ettei Lipponen lupauksensa mukaisesti puolittanut työttömyyttä vaalikaudessa 1995-1999, koska hänkään ei ollut isäntä hallituksessaan. Työmarkkinoidemme uudistus jäi silloin tekemättä.

Jos hallitus panisi toimeen todellisen perestroikan, rakenneuudistuksen, sen ei tarvitsisi tehdä mitään makrotasoa koskevia menoleikkauksia ja veronkorotuksia, ainoastaan julkisen sektorin sisäisiä.

Koska Katainen ei ole isäntä eikä Urpilainen emäntä hallituksessa, he eivät saa puhua työpaikkoja luovasta työmarkkinauudistuksesta, vaan menoleikkausten ja veronkorotustarpeen jaksottamisesta tuleville vuosille.

Tällainen puhe edustaa valtaista riskinottoa talouspolitiikassa. Se on sama asia kuin, jos insinöörien pitäisi lähettää avaruusraketti kuuhun, poliitikot sanoisivat, että ette ammukaan rakettia siten, että se menisi kuuhun pienimmällä energiavarastolla (A-vaihtoehto), vaan antaa raketin kierrellä ensin maanvetovoiman piirissä ja sitten vasta suuntautua kohti kuuta, kunhan olemme ensin katselleet yön aikana rakettia tähtitaivaalla (B-vaihtoehto) ja me poliitikot annamme luvan kuuhun suuntautumiseen. B-vaihtoehdossa vaadittava energiavarasto lähtöhetkellä on luonnollisesti moninkertainen A-vaihtoehtoon nähden, jossa maan vetovoiman voittamisen vaatima energiavarasto on minimoitu.

Analogiassa raketin kuuhun lähettämisen vaatima lähtöenergia vastaa kansantaloudelta vaadittavaa uhrausta, BKT:n menetystä A-vaihtoehdossa (= sopeutukset heti) ja B-vaihtoehdossa (= sopeutukset vasta kun on pakko). Luonnollisesti on vielä C-vaihtoehto: kun raketin kuuhun suuntautumista on lykätty, sen lähtöenergia onkin maata kierrellessä kulunut niin paljon, ettei polttoaine enää riitä kuulentoon, vaan raketin on palattava maahan, jolloin raketin koko lähtöenergia tuhlautuu.

Kansa kärsii; 650 tuhatta työnhakijaa työvoimatoimistoissa ei vielä ole riittävä vastavoima työmarkkinoiden sisäpiiriläisten etuja vartoivalle hallituksellemme.

Hirmuista velkaantumista

Valtion nettovelkaantuminen oli vallan 2.0 mrd euroa tammikuussa 2013 Valtiokonttorin tilastojen mukaan: valtionvelka pieneni 0,2 mrd ja valtio söi kassavarojaan 2.2 mrd euroa. Hirmuista, sanoisi Paasikivi velkaantumistahdista!