Palaavatko taloudet kasvu-uralle?

Monet tosiasiat puoltavat kehittyneiden maiden talouskasvun palautumista, ehkä nopeastikin. Pankkien ja rahoituslaitosten uudelleen pääomittamisen jälkeen niiden keskinäinen luotonanto lienee jälleen käynnistynyt euroalueella, koska sen korkotasoa mittaava 3 kk:n euribor on jo normaalitasollaan 0.1 prosenttiyksikköä EKP:n ohjauskoron yläpuolella. Kun rahamarkkinat toimivat, myös yritysasiakkaiden luototus on mahdollista. Siksi lähikuukausien uutiset luottokannan kasvusta eri euromaissa sekä asunto- että yritysluottojen osalta ovat mielenkiintoisinta seurattavaa.

Myös Iso-Britannian pankkien tila näyttäisi rahoittuneen ja Yhdysvaltain on rauhoittumassa. Iso-Britanniassa kritikoidaan pankkeja siitä, että ne ovat kasvattaneet marginaalejaan ja vaativat aikaisempaa korkeampaa omarahoitusosuutta asuntokaupoissa, minkä vuoksi ensiasunnon ostajat eivät pääse hyötymään alentuneesta hintatasosta. Keskimääräinen omarahoitusosuus on noussut noin 15 prosenttiin asunnon hinnasta, joka suomalaisittain on alhainen.

USA:ssa kiinteäkorkoisen 30 vuoden asuntolainan korko on pudonnut jo melkein 5 prosenttiin ja lyhyempiaikaisen alle sen, joten edellytykset asuntokaupan käynnistymiseksi ovat olemassa. Sijoituskelpoisten yrityslainojen riskipreemio on kuitenkin vielä noin 4.5 prosenttiyksikköä yli 5 vuoden liittovaltion lainan tuoton, kun historiallisesti se on nousukausina ollut vain prosentin tai puolentoista luokkaa. Kun sopeutuminen sisältää vääjäämättä liittovaltion lainojen tuottotason nousun, se merkitsee pääomatappioita niihin sijoittaneille. USA:n elpymistä hidastavaksi tekijäksi voi siten muodostua se, kuka nämä tappiot kantaa.

Länsimaat ovat siten jälleen historiallisesti katsottuna alhaisten markkinakorkojen tilassa. Kun siihen yhdistyy vielä alentuneet asuntohinnat, tilanne on kaikkialla erityisen hyvä ensiasunnon ostajille, varsinkin jos on käteistä. Asuntomarkkinoiden käynnistyminen on siten oven takana eikä oven pitäisi olla takalukossa. Kun asuntoa vaihdetaan, tehdään myös muita suuria ostoksia.

Rahoitusmarkkinoiden ohella länsimaissa on rakennettu finanssipoliittisia elvytyspaketteja, jotka yleensä keskittyvät julkisten investointien aientamiseen ja takauksiin luottolaitoksille, jotka myöntävät erityisluottoja yrityksille. Eräs Bloomberg-TV:n haastateltava mainitsi, että kehittyneissä talouksissa olisi sitouduttu 5000 miljardin dollarin edestä pankkien ja rahoitusjärjestelmän pääomittamiseen ja niille myönnettäviin takauksiin sekä julkisten menojen aikaistamisohjelmiin tämän ja ensi vuoden kuluessa. Se on kolmasosa USA:n BKT:sta. Jossain vaiheessa nämä ohjelmat alkavat vaikuttaa, mutta tunnetusti finanssipoliittiset toimet kyetään toteuttamaan suhteellisen verkkaisesti rahapolitiikan käännöksiin nähden.

Kolmas kasvun käynnistymistä tukeva tekijä ovat alentuneet raaka-ainehinnat, erityisesti energian osalta. Se alentaa yritysten kustannuksia ja lisää kuluttajien tulojen ostovoimaa. Tämän johdosta euroalueellakin hintojen nousuvauhti voi pysähtyä tänä vuonna tilapäisesti muutamaksi kuukaudeksi. Siksi Euroopan keskuspankki voi alentaa ohjauskorkoaan vielä nykyisestä, mikä laskisi ainakin lyhyitä markkinakorkoja.

Mutta Euroopassakin on hieman pidemmällä aikavälillä riskinä inflaatioprosessin käynnistyminen uudestaan ja pitkien markkinakorkojen nousu, koska koko maailma on jälleen täynnä räjähdysaltista ”hallitsijan rahaa”, pankkien keskuspankeissa pitämiä lainattavissa olevia kassareservejä.

Kaikki nämä tekijät puoltavat sitä, että L-muotoinen suhdannekuva (nopea pudotus, pitkä pinnistely nollakasvun kanssa) voidaan sulkea pois kehittyneissä maissa. Pitää vain muistaa se, että kun kasvu palaa, se suuntautuu osaksi kokonaan uusille aloille; vanha kasvukuva ei toistu. Entä Suomi-Neidon tilanne?

Valtiovarainministeriö ennusti 18.12.2008 vain, että tänä vuonna ”tuotanto supistuu” viennin ja investointien vuoksi. Suomi elää viennistä, joka on 45 prosenttia BKT:sta ja joka suuntautuu lähes 75 prosentisesti Eurooppaan. Suurimmat vientimaamme ovat kaikki samassa tilassa kuin Suomi: tuotanto supistuu tällä hetkellä. Siksi vienti lähtee vetämään vasta sen jälkeen kun kehittyneiden maiden yleinen suhdannenousu on alkanut; Kiina ja muut Aasian kasvavat maat ovat pieniä vientikohteita. Oikea-aikaiset, aidot tuloveronkevennykset ja kotitalousvähennyksen kasvattaminen pitävät puolestaan yllä kotimarkkinoille suuntautuvaa tuotantoa ja estävät vuosien 1991-1994 kaltaisen työllisyyden romahduksen.

Valtion verotulojen vähentymistä ei pidä pelästyä eikä siihen tule reagoida kamreerin lailla. Tärkeintä on pitää kiinni budjettilupauksista. Kasvavasta työttömyydestäkin aiheutuu valtiolle menoja. Valtionvelan BKT-osuuden pitääkin kasvaa tällaisessa suhdannetilanteessa. Se ei merkitse pysyvää syömävelan ottoa. On muistettava, että valtionvelan BKT-osuuden voimakas aleneminen viime vuosina oli myös suhdanneluonteista, onnekasta globalisaatio-osinkoa, josta kaikki pääsevät nauttimaan veronalennusten muodossa.