Verokeitaisiin maksettavat korot voitaisiin panna lähdeverolle

Ulkomaalaisten yhtiöiden suomalaisten tytäryritysten veronmaksu Suomeen on vapaaehtoista. Sen takaa tuloverolain (TVL) 9 §, jonka mukaan rajoitetusti verovelvollinen ei ole täällä verovelvollinen Suomesta saamastaan korkotulosta. Samasta säännöksestä johtuu, että Suomi ei peri lähdeveroa rajoitetusti verovelvolliselle maksetusta korosta.

Yhtiö on Suomessa rajoitetusti verovelvollinen, kun sen pääasiallinen verotusmaa on muu kuin Suomi. Samalla tavoin ulkomailla pysyvästi asuva henkilö on olla täällä rajoitetusti verovelvollinen Suomessa ansaitsemastaan tulosta.

Kun lainan korot ovat vähennyskelpoisia elinkeinoverotuksessa, lainarahalla ulkomailta rahoitetun Suomessa toimivan tytäryrityksen verotettavaa tuloa voidaan pienentää kasvattamalla sen velkaisuutta. Koska Suomi ei peri lähdeveroa tytäryrityksen ulkomaille maksamista koroista, lainoitusstrategian nettoverohyöty riippuu tietenkin siitä, kuinka paljon koroista maksetaan veroa ulkomailla.

Jos ulkomainen veroaste on sama kuin Suomen yhtiöverokanta, korkojen vähennyskelpoisuuden tuottama verohyöty Suomessa vastaa koroista maksettavaa ulkomaista veroa. Kansainvälinen verojärjestelmä ei tällöin suosi Suomessa toimivien tytäryhtiöiden rahoittamista ulkomaisin lainoin. Verot vain maksettaan ulkomaille. Lähdeveron perimättömyys ulkomaille maksetuista koroista on koko kansainvälisen yhteisön ongelma, silloin kun koroista maksetaan ulkomailla Suomen yhtiöverokantaa alhaisempi vero. Tällöin tytäryhtiöiden lainoittaminen ulkomailta johtaa verotettavan tulon siirtoihin Suomesta ulkomaille.

Suomi ei voi periä lähdeveroa koroista, jotka suomalainen tytäryhtiö maksaa muualla EU-alueella verotetulle emoyhtiölleen. Samoin eivät myöskään muut EU-maat voi periä lähdeveroa koroista, jotka maksetaan suomalaisille emoyhtiöille. Emo- ja tytäryhtiön tulee vain täyttää EU-direktiivin omistusrajaehdot. Sama periaate koskee myös niitä valtioita, joiden kanssa Suomella on kaksinkertaisen verotuksen estävä verosopimus; Suomi verottaa verosopimusvaltiosta tänne maksettuja korkoja, jotka nauttivat vähennettävyyden tuottamaa veroetua verosopimusvaltiossa.

Mitään estettä ei ole kuitenkaan sille, etteikö Suomi voisi kantaa lähdeveroa muihin kuin verosopimusmaihin maksetuista koroista. Ryhmään kuuluvat verokeitaat, joissa korkotuloa ei yleensä veroteta lainkaan tai vain minimaalisella verokannalla. Monikansallisilla yhtiöillä onkin rahoitusyhtiö verokeitaissa, jota kautta ne rahoittavat ulkomaisia tytäryhtiöitään lainoin keräten korkojen vähennyskelpoisuuden avulla verohyötyjä kaikista niistä maista, jotka Suomen tavoin eivät peri lähdeveroa vähennettävyyden vastavoimaksi.

Lähdeveron perimättömyys suomalaisen konsernin maksamista koroista omistamalleen rahoitusyhtiölle verokeitaassa ei sen sijaan ole ongelma, koska rahoitusyhtiöiden tulo verotetaan Suomessa nk. väliyhteisösäädösten nojalla. Se koskee ei-tuotannollista toimintaa harjoittavia yhtiöitä maissa, joiden osakeyhtiöverokanta on alle 60 prosenttia Suomen verokannasta.

Ei ole mitään mieltä siinä, että Suomi helpottaa monikansallisten yhtiöiden verojen minimointia omalla lainsäädännöllään. Lähdeveron perimättömyys kaikille rajoitetusti verovelvollisille maksetuista koroista syntyi ikioman lamamme aikana, kun valtio halusi velkaantua ulkomaille ja rahoittaa ulkomaisella velkarahalla täällä tulonsiirtoja ja kun pankkimme olivat kriisissä tarviten ulkomaista rahoitusta.

EU-alueella on muitakin maita, jotka eivät peri lähdeveroa verokeitaisiin ja verosopimusmaiden ulkopuolelle maksetuista koroista. Yhteisesiintymisen käynnistäminen tällä rintamalla olisi todellista EU-vaikuttamista, joka otettaisiin vastaan myönteisesti kaikkialla, myös EU-alueen ulkopuolella.

Lähdeveron periminen verokeitaisiin maksetuista koroista ei tietenkään näkyisi Suomessa lähdeveron tuottona vaan kasvavina osakeyhtiöveron tuottoina, koska verotettavan tulon siirto Suomesta verokeitaisiin vähenisi.