Vieläkö Syriza nauraa?

Hallitseminen on tapaaminen realiteetin kanssa, ”Regieren ist ein Rendezvous mit der Realität", sanoi Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble eilisiltana Brysselissä die Welt –lehden mukaan, jatkaen ”realiteetti ei usein ole niin kaunis kuin unelmat”.

Pelastiko Schäuble kokoomuksen ja sosialidemokraatit Soinin nöyryytykseltä? Vai olivatko ne sittenkin parjatut markkinat, jotka sanelivat ratkaisun? Die Weltin artikkelissa Kreikan valtiovarainministeri, peliteorian oppikirjan kirjoittanut Varoufakis näyttää antautuneelta game-of-chicken –pelissään: hänen oli hyväksyttävä Brysselin sanelemat säästöt. Kreikan on maanantaina esitettävä uudistustoimiensa luettelo.

Euroryhmä, Kansainvälinen valuuttarahasto ja Kreikka sopivat kaksisivuisesta julkilausumasta, jossa ylistetään Kreikan viime vuosina tekemiä uudistuksia mutta jossa Kreikka samalla sitoutuu jatkamaan säästö- ja uudistuspolitiikkaansa. Der Spiegel -lehden artikkelin mukaan euroryhmän päällikkö Dijsselbloem soitti pääministeri Tsiprasille sen jälkeen kun Kreikalle oli esitetty euromaiden vaatimukset sisältämä muistio: "Se tai loppu" ("Das oder es ist Schluss"); Kreikka ei siis halunnut erota eurosta, Grexitiä.

Troikan ja Kreikan keskinäinen luottamus on rakennettava uudestaan eilisen sopimuksen ollessa vasta ensi askel. Lopullisen avustusohjelman tarkennukselle on aikaa neljä kuukautta.

Neljä kuukautta on pitkä aika. Vieläkö Varoufakis kykenee nauramaan, uhkasihan pääministeri Tsipras eräässä vaiheessa Venäjän tai Kiinan rahoitustuella?

Lisäys klo 13.54: Reutersin artikkelin mukaan eilen perjantaina tallettajat nostivat miljardi euroa Kreikan pankeista. Joulukuusta 2014 lähtien niistä on paennut 20 miljardia talletuksia. Maanantaina Kreikassa on yleisen vapaapäivän vuoksi pankit kiinni.

Verottaja elämänkumppanina kehdosta hautaan

Risto Järvinen – Sami Järvinen “Verotuksen synkkä anatomia, Verottaja elämänkumppanina kehdosta hautaan” (Helarvo 2014) on isoisän ja pojan vero-opas hiekkalaatikolla leikkivälle pojanpojanpojalle olettaen nykyisen vuoden 2015 verojärjestelmän vallitsevan läpi hänen elämänsä.

Kirjassa käydään havainnollisten esimerkkien avulla läpi tärkeimpien verojen luomat käyttäytymisen kannusteet, siis arvonlisäverosta ansiotulo- ja pääomatulojen kautta perintö- ja lahjaveroihin. Testamentin teon salatkin tulevat selviksi. Kirja on ajankohtainen ja puhuttelevasti kirjoitettu.

Kirjasellaan tekijät tavoittelevat kansalaisten verotietoisuuden lisäämistä, minä puhuisin veroymmärryksen lisääntymisestä.

Kirja on pakollista luettavaa kaikille kansanedustajaehdokkaille, erityisesti heidän taustajoukoilleen. Vietin sen kanssa kerrassaan mainion parin tunnin lukuhetken. Taisi olla ensimmäinen verokirja, josta en alleviivannut mitään.

Opin kirjanpidon nimenomaan Risto Järviseltä, joka oli liiketaloustiede I:n lehtori aloittaessani opinnot Kauppakorkeakoulussa, myöhemmin menestyksekäs KHT-tilintarkastaja.

Milloin sataa laariin?

Talousoppi oli Suomessa alun alkaen maatalousoppia. Helsingin Sanomien pääkirjoitus tänään ”Kreik­ka tu­li on­gel­mi­neen näis­sä­kin vaa­leis­sa tu­ke­maan pe­rus­suo­ma­lais­ten vaa­li­me­nes­tys­tä, … Krei­kan krii­si sa­taa niin suo­raan pe­rus­suo­ma­lais­ten laa­riin, et­tä …” panee kysymään, milloin sataa suoraan laariin.

Kuusi vuosikymmentä sitten opin, että alkukesän poutajaksoja ei pidetty hyvinä, vaan isännät odottivat sadetta oraille. Kun sade sitten tuli, he sanoivat sen satavan laariin. Jos taas satoi pitkään viljan jo ollessa tähkässä, he pelkäsivät viljan lakoontuvan.

Kesällä 1962 isännät hymistelivätkin alkukesästä, kun oli lämmintä ja sateista, mutta loppukesästä tuli suurin kato miesmuistiin, koska satoi ja satoi: vilja lakoontui eivätkä alavien maiden pellot kestäneet sen ajan koneita, ei edes hevosta.

Kreikan kriisin pitkittäminen Kreikan uuden hallituksen taholta vastannee vuoden 1962 loppukesän sateiden aiheuttamaa katoa, siis äänikatoa ensi huhtikuun vaaleissa jollekin puolueelle, mutta mille?

Talouskuurinsa läpikäyneet Irlanti, Latvia, Portugali ja Espanjakin ovat kaikki kasvussa ja niiden kansat ovat hyötymässä, mutta Kreikan charlatan-hallitus ei halua maansa pitävän kiinni sopimusvelvoitteistaan sen saatua vaaleissa valtakirjalle 40 prosentin kannatuksen.

Kreikan valtiovarainministeri näyttää perehtyneen peliteoriaan ja viehtyneen erityisesti game-of-chicken –peliin haastaen ”Troikan” vastakkainasetteluun. Matemaattisesti chicken-pelin ratkaisu on sekastrategia eli molempien osapuolten tulisi satunnaistaa käyttäytymistään. Siitä johtuen ratkaisu on epätyydyttävä: peli ei näytä olevan kenenkään kontrollissa; alunalkaen kyseistä peliä ei olisi pitänyt lähteä lainkaan pelaamaan.

Voittaako eduskuntavaaleissa se puolue, joka asettuu Kreikan hallituksen puolelle? Joitakin sopimusten rikkominen voi viehättää (Arhinmäen kannattajat?), mutta tuskin liikkuvien äänestäjien enemmistöä.

Perussuomalaisten mahdollisuus lienee siinä, että EU antaisi myöten, mutta onko se yhdenkään EU-maan intresseissä? Hämmästyttävän paljon pääministeri Stubb antoi tilaa puheenjohtaja Soinille, kun hän sanoi Suomen voivan harkita Kreikan lainojen takaisinmaksuajan pidennystä.