”Viikko on
politiikassa pitkä jakso”, sanoi Harold Wilson, Yhdistyneen Kuningaskunnan
pääministeri 1974 – 1976. Onko siksi mitään järkeä antaa Alexander Stubbin
lumehallituksen jatkaa näyttelemistä Kataisen-Urpilaisen eurososialistisen hallituksen
ohjelmistolla? Sehän rohkeni ”päättää” jopa uudistusohjelman
toimeenpanosuunnitelmasta, aivan kuin suunnitelma olisi ohjelmaa
konkreettisempi, kun uudistuksen sisältökin jäi hämäräksi.
Eduskuntavaalit
ovat ensi huhtikuussa, joten hallituksen uusi miehitys ja roolijako ovat
selvillä vasta noin 30:nen pitkän jakson jälkeen.
Vaalit eivät
kuitenkaan takaa, että tasavallan talouspolitiikka muuttuisi ydinkysymyksissä,
koska puolueet ovat yksinkertaisesti liian samankaltaisia. Ainoa ero ennen
vuoden 2007 vaaleja vallinneeseen tilanteeseen verrattuna on nyt se, että muut
puolueet eivät kosiskele sosialidemokraatteja päästäkseen hallitukseen ja että sosiaalidemokraattisia
puolueita on yksi enemmän – perussuomalaiset.
Työllisyyden nopean parantamisen kannalta puolueet nostavatkin esiin täysin toisarvoisia
ongelmia erottuakseen muista.
Myös
virkamiehistö vertaa haarukkapalaa pitopöydälliseen. Jokainen
ei-puolueuskovainen käsittää, että julkisen talouden kestävyysvaje
on toisarvoinen ongelma valtion nykyisen vuosivelkaantumistahdin kanssa;
molempien suuruusluokka miljardeissa on sama, mutta kestävyysvajeen ajanjakso
on tästä hamaan tulevaisuuteen, valtiovarainministeriön laskelmissakin kolme
sukupolvea.
Hallituksen luottamusäänestyksestä, Eduskunnassa tämän viikon perjantaina, on monta pitkää jaksoa ennen eduskuntavaaleja. Politiikan markkinoiden johtopaikka voi vaihtua, mutta ydinkysymyksessä, tehokkaan kysynnän kasvattamisessa, tuskin alkaa peesaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti