perjantai 1. elokuuta 2014

Komissaariehdokas Katainen – hämärä, huomaamaton, vaikeaselkoinen


The Telegraph –lehdessä Allister Heath kommentoi Jean-Claude Junckerin ajattelemaa uutta eurooppalaista rahoitusalan päällekatsojaa, jonka johtoon hän on listannut kolme ”obscure” poliitikkoa: entisen pääministerimme Kataisen, Hollannin valtiovarainministerin ja vasemmistolaisen virkakoneiston edustajan Jeroen Dijsselbloemin ja Latvian entisen pääministerin Valdis Dombrovskisin. Kenelläkään heistä ei ole kokemusta rahoitustoimialalla toimivien yritysten johdosta; amatöörejä kaikki tyynni Allister Heathin mukaan.

Heath korostaa, että EU:ssa kisaa kaksi vaihtoehtoista ideologiaa: 1. sosialistinen, korporatiivinen ja sisäänpäin katsova säie, joka pyrkii varjelemaan Manner-Euroopan hyvinvointivaltioita globalisaatiolta; ja 2. klassinen vapaamielinen, kilpailua korostava tendenssi, joka pyrkii edistämään maanosan taloudellista tehokkuutta yhteismarkkinoiden avulla. Heath näkee Junckerin kaavailut uhkaksi Britannian taloudelle ja erityisesti Lontoon rahoituspalveluliiketoiminnalle.

Valitettavasti Jyrkimme joutui johtamaan eurososialistista hallitustamme päästäkseen ylipäätänsä pääministeriksi. Kataisella ei koskaan pääministerinä ollut syvällistä sanomaa. Hän puhui pinnallisesti muun muassa verotuksen kannustavuuden vaatimuksesta niissä tilaisuuksissa, joissa kuulin häntä: Kataisen aikana keskiluokan valtion tuloveroa alennettiin, mutta samaan aikaan korotettiin kulutusveroja.

Mihin tällainen verolinja kannusti, kun samaan aikaan korotettiin myös pääomatuloveroa? Jos Katainen osaisi analysoida tämän selkeästi, lyhyesti ja ymmärrettävästi, hän läpäisisi testini rahoitusalan direktoraatin komissaariksi.

Loogista päättelyä vaaditaan kummassakin, vaan kuinka onkaan Jyrkin laita: ettei hän vain ole kyvyiltään kepeä moralisoija, joita Internet ja lehdistömme on täynnä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo esittämäsi kysymys on oikein hyvä itsellekin pohdittavaksi, kun oma talousosaaminen lienee lähellä johtavien poliitikkojen tai keskinkertaisen lukiolaisen osaamistasoa eli aika heikkoa.

En minä siihen oikein osaa vastata, mutta yritetään.

Kulutusverojen nosto on syönyt suomalaisen työn hintaa alentavan tuloverojen alentamisen positiivisen vaikutuksen. Pääomatulojen verotuksen nosto (varsinkin osinkojen) taas on ainakin omalla kohdalla ohjannut pääomia pois suorista osakesijoituksista osingot uudelleen sijoittaviin ETF:n, osuuspääomiin ja myöskin asuntolainan nopeampaan lyhentämiseen (osakesäästämisen sijasta), kunhan korot palaavat normaalimmalle tasolle.

Pääomaverojen nosto taas on siirtänyt pääomia pois investoinneista.

Menikö sinne päinkään?

t: Petri

Anonyymi kirjoitti...

Poliitikko-jargonissahan analyysi menee varmaan kutakuinkin seuraavasti:
Tuloverojen laskulla on saatu työllisyyttä lisääviä dynaamisia vaikutuksia. Kulutusverojen nosto taas on ollut kova pala nieltäväksi, kun se on kohdistunut myös kaikkein vähäosaisimpiin. Onneksi olemme saaneet rukattua kuitenkin vastapainoksi tulonsiirtopaketin. Rahoitamme sen velan otolla ja pääomatulojen veron nostolla, joka myös luo osaltaan oikeuden mukaisuutta. Näin saadaan rikkaatkin mukaan talkoisiin.

t: Petri